Valokuva rikkoo hiljaisuuden
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Ajankohtaista

Valokuva rikkoo hiljaisuuden

25.1.2017

Teksti: Terhi Loimuneva

Kuva: Hannu Jukola

 

Kansainvälisestikin tunnettu valokuvajournalisti
Meeri Koutaniemi on rohkea keskustelun herättelijä, joka tallentaa kamerallaan kipeitä tarinoita ja yhteiskunnallisia epäkohtia.

Kohtaamisiin heittäytyvä Meeri Koutaniemi on ollut usein todistamassa, kuinka toivottomankin keskellä säilyy usko siihen, että elämä kantaa. Hänen kuvissaan kivun keskeltä kumpuaa toivo.

Pahan jälkeen on taiteilijan tuorein televisio- ja taideprojekti, joka esittelee muun muassa happoiskun kohteeksi joutuneen intialaisperheen sekä tyttöjen ympärileikkausperinnettä eli sukuelinten silpomista vastaan nousevan maasai-yhteisön kyläläisiä Keniassa.

Monimuotoinen paha

”Huom! Näyttelyssä on valokuvateoksia ja video, jotka saattavat järkyttää herkkiä katsojia.” Näin varoittaa kyltti ennen kuin astutaan sisään Meeri Koutaniemen näyttelyhuoneisiin Kiasmassa.

Tv-sarjaan pohjautuvan näyttelyn yksi keskeinen kysymys on, voiko pahan antaa anteeksi. Kaiken kameran läpi näkemänsä jälkeen valokuvaaja itse kokee asian monitulkintaisena.

”On olemassa monimuotoista pahaa. Siinä jaksossa, joka käsittelee syöpään sairastunutta Kristaa, paha ilmenee abstraktina, eikä ole henkilöitävissä. Sellainen paha on helpompi antaa anteeksi”, Koutaniemi määrittelee.

Anteeksikin voi antaa monella tavalla.

”Intialaisperheen äiti ei ole henkisesti antanut anteeksi happoiskun tehneelle miehelleen, jonka toimesta yksi perheen tyttäristä menetti henkensä. Toinen happoiskun kohteeksi joutuneista tyttäristä on taas kasvanut vuosien varrella välittämään isästään, vaikkei voikaan unohtaa. Kysymys on lähinnä käytännön anteeksiantamisesta, elämän on jatkuttava.”

Katkeruus myrkyttää

Henkilöitävissä olevasta pahasta yksi esimerkki on koulukiusaaminen. Koutaniemi itsekin on joutunut koulukiusaamisen kohteeksi. Hän päätti antaa kiusaajilleen anteeksi, vaikka he eivät sitä edes pyytäisi.

”Vihasta tulee päästää irti sen takia, ettei anteeksiantamattomuus hallitsisi elämää. Katkeruus myrkyttää kaiken ympäriltään.”

Anteeksiantaminen on kyky, jota kaikki eivät hallitse.

”On ihmisiä, jotka kantavat mieluummin kaunaa. Kosto ei kuitenkaan koskaan osu niihin, joille halutaan kostaa, vaan se kostautuu muille, erityisesti lähipiirille ja lopulta itseen.”

Pahan jälkeen -sarjan ihmiset eivät suostuneet pahan määrittelemiksi, vaan ovat valinneet uhriutumisen sijasta selviytymisen. Tehokkain työkalu tähän oli toiminta.

Kenialainen Elizabeth Nkere pakeni 9-vuotiaana kotoaan, ettei joutuisi silvotuksi ja avioliittoon vastoin tahtoaan. Hän teki itsestään orvon, mutta palasi kotikyläänsä myöhemmin ja avasi siellä turvatalon kaltaisilleen tytöille.

Happoiskusta selviytyneet, kasvonsa menettäneet naiset eivät niin ikään suostuneet pysyttelemään poissa kaduilta tai työelämästä.

”He astuivat pahan päälle”, naisten elämää tallentanut kuvaaja kiteyttää.

Rankkojen aiheiden äärelle

Koutaniemi muistelee lapsuuttaan lämmöllä.

”Arvot ja tapani toimia juontavat juurensa lapsuuteen ja siihen, miten minut on kasvatettu. Olen ymmärtänyt, miten arvokasta on, että tulen rakastavasta perheestä.”

Kuusamossa luonto oli aina lähellä. Lapsia kannustettiin ilmaisemaan itseään taiteellisesti. Meeri tanssi ja soitti, näytteli ja maalasi. Hän luki paljon, ahmi tietoa ja oli kiinnostunut maailman kaikista osa-alueista. Pohjoisen tyttö halusi lähteä maailmalle tietääkseen lisää.

”Alun perin olin kiinnostunut vieraista kulttuureista ja niiden suhteesta omaani, halusin ymmärtää enemmän. Lukioaikoina kiinnostuin maailman poliittisesta tilanteesta, kuten USA:n ulkopolitiikasta ja Irakin sodasta.”

Epäoikeudenmukaisuudet koskettivat. Nuorta Meeriä mietityttivät erityisesti köyhyys ja nälänhätä.

”Ihmisoikeusrikokset olivat räikeitä ja maailmanjärjestyksen horjuttaminen tietoisen politiikan tulosta. Oli turhauttavaa huomata, että julkisessa keskustelussa asioista ei puhuttu niin kuin ne oikeasti olivat.”

Ihmisen identiteetti kiinnosti

Koutaniemi halusi tarjota tietoa, muttei halunnut ryhtyä raportoijaksi. Vietnamin sodan aikaiset kuvat tekivät häneen vaikutuksen. Ne todistivat valokuvan voimaa ja informatiivisuutta tuomalla maailman globaalisti nähtäväksi.

”Halusin ryhtyä dokumentoijaksi! Minua kiinnosti ihmisen identiteetti, miten se muokkautuu ja miten ihminen toimii erilaisissa olosuhteissa. Miten ihmismieli nousee olosuhteiden yläpuolelle.”

Jo opiskeluaikana nuori valokuvaajanalku osoitti peräänantamatonta rohkeutta lähtiessään Israeliin ja Palestiinaan dokumentoimaan paikallisten vastarintaryhmien tarinoita. Näistä kokemuksista syntyi kuvajournalistinen tutkielma Tampereen yliopistoon. Alusta asti Koutaniemi oli mukana myös järjestötoiminnassa tehden yhteistyötä eri kansalais- ja kenttäjärjestöjen kanssa.

”Tuen, kontaktien ja paikallisen asiantuntijuuden merkitys on ollut suuri, kun olen lähtenyt kentälle ja elänyt siellä.”

Valokuva muuttaa maailmaa

Koutaniemen työkalu on kamera ja ilmaisukeino valokuva. Kuvaajana ja dokumentaristina hän liikkuu journalismin ja taiteen välimaastossa. Vaikka naisen valokuvia nähdään usein taidemuseoissa, hän ei luokittele itseään taidekuvaajaksi. Kuvat eivät tyydytä katsojan estetiikan kaipuuta, vaan niiden tarkoitusperät ovat tiedollisia.

”Toisaalta, jos kuva tarjoaisi pelkästään tietoa, asiasta jäisi paljon ymmärtämättä.”

Koutaniemi korostaa, että vaikka dokumentaatiolla on aina todellisuuspohja, valokuva on näkökulmavalinta.

”Valokuva ei ole vastaus. Pyrin totuudenmukaisuuteen, mutta valokuva on aina vapaasti tulkittavissa, kuten taiteen perusolemukseen kuuluu. Sen tulisi herättää kysymyksiä ja oivalluksia. Motivoida katsojaa selvittämään lisää.”

”Koen ammatillisena saavutuksena jo sen, että hiljaisuus rikotaan. Sen, että ihmiset puhuvat ääneen.”

Elizabeth on hyvä esimerkki työn konkreettisista saavutuksista. Tyttöjen turvataloa luotsaava maasai-nainen löysi projektilleen suomalaisen rahoittajan Koutaniemen lehtijutun kautta.

Valokuvaaja auttaa itsekin. Jokin aika sitten hän aloitti sosiaalisessa mediassa käytettyjen puhelimien keräyksen ja toimitti niitä turvatalon tytöille Keniaan.

”Konkreettinen muutos motivoi. Se, että voin olla mukana muuttamassa tuhansien ihmisten elämää.”

Huumori rikkoo jään

Maailmanmatkaaja on projektiensa kautta oppinut, että ihminen on äärettömän sinnikäs ja sisukas otus. Ihminen ei anna periksi, vaikka olosuhteet sitä vaatisivat.

”Haastattelin muutama vuosi sitten Syyrian rajalla Rauli Virtasen kanssa naisia, jotka olivat lähteneet pakoon yksin lapsiensa kanssa ja jättäneet miehensä kotikylään kuolemaan. Naisilla ei ollut varmuutta huomisesta. Ainoastaan sillä oli merkitystä, että juuri tänä päivänä oli katto pään päällä. Voisi kuvitella, että siinä epävarmuuden tilassa ei jää muita vaihtoehtoja kuin luovuttaa, mutta itseasiassa heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin selviytyä.”

Yksi selviytymiskeinoista on huumori.

”Mitä rankempi paikka, sitä enemmän ihmisellä on sarkasmin ja ironian tajua. Huumorilla voidaan rikkoa jäitä.”

Ääriesimerkkien ohella on hyvä muistaa, että jokainen meistä selviytyy jostakin. Elämään kuuluu se, että jokaiselle sattuu jotakin.

”Kysymys on samaistumispinnan ymmärtämisestä. Olosuhteet ovat erilaisia, mutta selviytyminen ei ole arvotettavissa. Jokainen selviytymistarina itsessään on arvokas.”

Voiman lähteitä

Alle kolmikymppinen valokuvaaja tekee tällä hetkellä 18 tunnin työpäiviä ja elää ammatillisesti kovassa nosteessa.

”Suomessa töitä tehdään enemmän kuin kaukomailla. Kentällä työ painottuu käytännön syistä valoisaan aikaan, pimeällä on vaarallista liikkua.”

Vastapainona hektiselle elämälle Meeri menee luontoon, juoksee ympäri Töölönlahtea sekä ui ja tanssii. Pysähtyy ja rakastaa. Voimanlähteitä hänelle ovat perhe, läheiset ystävät ja avomies Sam Yaffa.

”Saan Samista iloa ja voimaa. Hän on henkinen tukeni ja niin monella tapaa läsnä”, rakastunut nainen toteaa.

Pariskunnalla on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, nyt he myös työskentelevät yhdessä.

”Jokin aika sitten varmistui, että julkaisemme Samin kanssa yhteistyössä maailmanmusiikkia käsittelevän kirjan.”

Töitä ja unelmia

Koutaniemi ei ehdi olemaan kotona Suomessa kuin hetken, sillä hän viettää noin kahdeksan kuukautta vuodesta maailmalla.

”Pian lähden Espanjaan, jossa meidän toinen kotimme on. Sieltä jatkan Väli-Amerikkaan dokumentoimaan naisvankien elämää El Salvadorissa. Teemme aiheesta kirjaa toimittaja Maija Salmen kanssa.”

Muiden töiden rinnalla kulkee edelleen Koutaniemen sydämen projekti, tietokirja tyttöjen sukuelinten silpomisesta. Tähän hän käyttää suurimman osan työajastaan.

”Kirja valmistunee neljän vuoden päästä, sillä haluan kerätä siihen kattavasti materiaalia eri puolilta maailmaa. Tulevaisuudessa siintävät myös fiktiivinen elokuvakäsikirjoitus ja kenties ravintolan avaaminen Helsinkiin.”

Menu saisi inspiraationsa matkoista, niistä resepteistä, joita paikalliset ovat vierailevalle kuvaajalle paljastaneet.

Maailmanlaajuisesti Koutaniemi unelmoi siitä, että kulutuksen rooli ihmisten elämässä vähenisi ja tilanne nousisi toimijuus.

”Meidät nähdään kuluttajina, mutta kasvatuksellisesti ja yhteiskunnallisesti voitaisiin puuttua siihen, että meillä on muutakin tekemistä kuin maapallon materiaalinen kuormittaminen.”

Vaikuttaa siltä, että pohjoisen kylästä ponnistanut tyttö menestyy ja elää paraikaa unelmaansa.

”Menestys ei ole osa unelmaa, vaan se, että saan tehdä sitä, mitä haluan. Olen onnellinen, että työni tunnustetaan. Olen onnellinen kodista, terveydestä ja rakastavasta parisuhteesta. Pyrin siihen, että voisin viettää puolet vuodesta kotona. Kodista on tullut minulle koko ajan tärkeämpi.”

 


Pahan jälkeen

Pahan jälkeen on Arman Alizadin ja Meeri Koutaniemen tekemä dokumentaarinen televisiosarja, joka esitettiin tv:ssä viime syksynä.

Televisiosarja esitteli kahdeksan selviytymistarinaa, joita ovat muun muassa happoiskusta selvinneet naiset, ympärileikkausta vastustavat kyläläiset, väkivallasta, sairaudesta tai muusta tragediasta toipuneet sekä arkielämässään vaativaa selviytymiskykyä osoittaneet ihmiset.

Sarjassa oli mukana myös Koutaniemen aiemmasta, tyttöjen ympärileikkauksia käsittelevästä näyttelystä, tuttu Elizabeth Nkere. Nuori maasai-nainen on aktivoitunut omassa kylässään. Hän kiertää kirkoissa ja kouluissa puhumassa ympärileikkausten vaaroista sekä kouluttaa toisia tyttöjä samaan työhön.

Kiasmassa lokakuussa avautunut Pahan jälkeen -näyttely esittelee Koutaniemen valokuvia sekä Arman Alizadin ja Koutaniemen lyhytelokuvan Norjan joukkosurmista vuodelta 2011. Näyttelyn teokset pohjautuvat kyseisen televisiosarjan taustatyöhön ja Koutaniemen aikaisempaan dokumentaatiotyöhön.

Pahan jälkeen -näyttely
Helsingin Kiasmassa 26.2. saakka.


Meeri Koutaniemi

Syntynyt Kuusamossa 1987.

Koti Helsingin Kalliossa ja Espanjan Mallorcalla, kiertelee maailmalla noin kahdeksan kuukautta vuodesta.

Tunnetaan muun muassa tyttöjen ympärileikkausta käsittelevästä kuvareportaasista, joka julkaistiin myös yhdysvaltalaisessa Time-aikakauslehdessä.

Yksi Suomen kansainvälisestikin tunnetuimmista ja palkituimmista valokuvaajista, joka on ollut mukana lukuisissa valtakunnallisissa ja kansainvälisissä valokuvanäyttelyissä.

Kirkon Ulkomaanavun rauhan lähettiläs vuosina 2013–2016.

Avoliitossa entisen Hanoi Rocks -basisti Sam Yaffan kanssa.

Harrastaa ruuanlaittoa, tanssimista, uimista ja juoksemista.