Luovimista kasvatuksen karikoissa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Luovimista kasvatuksen karikoissa

25.1.2017

Teksti: Heli Haring

Kuva: Seija Rytkönen

Pikkukuva: Minna Oulasmaan kotialbumi

 

 

Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa. Tuo vanha sanonta on aikansa elänyt, sillä nykyään liputetaan positiivisen kasvatuskulttuurin puolesta, kertoo Väestöliiton asiantuntija Minna Oulasmaa.

Jokainen lapsi on omanlaisensa – ja niin on jokainen vanhempikin. Kasvatusasioissa kenelläkään eivät asiat mene täydellisesti nappiin.

”Kukaan ei ole mestari vanhemmuudessa, vaan jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa lapsen eri kehitysvaiheissa”, Minna Oulasmaa painottaa.

”Kaikille vanhemmille tulee lapsen kanssa tilanteita, joissa kokee, ettei tiedäkään kuinka toimia. Ei ole kyse osaamattomuudesta eikä sitä pidä hävetä.”

Oulasmaan mukaan neuvottomuuden hetkellä puhuminen auttaa.

”Kun avaa suunsa, käy hyvin usein ilmi, että moni muukin on paininut samanlaisten ongelmien kanssa. Esimerkiksi erilaiset vertaistukiryhmät ovat oivallisia foorumeja purkaa tuntojaan.”

Samalla kaavalla

Lasten kasvatuksessa vanhemmat saattavat monesti toistaa sitä kaavaa, millä heidät itsensä on aikanaan kasvatettu.

”Nykyvanhemmissakin on vielä paljon sellaisia, joille on heidän omassa lapsuudessaan pidetty kovaa kuria eikä välttämättä selkäsaunoiltakaan ole säästytty.” 

”Jos kasvatukselliset taustat ovat kovin erilaiset, se alkaa helposti hiertää vanhempien keskinäisiä välejä. Erityisesti uusperheissä on vaarassa käydä niin.”

Oulasmaan mukaan temperamenttierot aiheuttavat usein perhe-elämässä haasteita. Kun lapsi ja vanhempi ovat temperamenteiltaan toistensa vastakohtia, ei yhteentörmäyksiltä voida välttyä.

”Silloin aikuinen voisi yrittää reflektoida itseään. Voi miettiä, että mitkä lapsen teot tai sanomiset ovat tuntuneet parhaimmilta. Entä mikä lapsen tapa tai toiminta on vaikeinta kestää, ja mitä silloin aikuisessa tapahtuu. Ilman itsensä peilaamista aikuinen jää junnaamaan koko ajan samaa kasvatusrataa.” 

Positiivisen kautta

”Liian ankaralla kasvatuksella ei tutkimusten mukaan päästä puusta pitkään. Sen sijaan positiivisen kasvatuksen kulttuuri on todettu toimivammaksi.”

Oulasmaa kannustaa vanhempia antamaan lapsilleen hyvää palautetta silloin, kun siihen on aihetta. 

”Kannattaa esimerkiksi kumartua lapsen tasolle, katsoa häntä silmiin ja huomioida se hyvä, mitä lapsi on tehnyt.”

”Kehuminen ei kuitenkaan saa olla liian päälle liimattua ja falskia.”

Positiivinen kasvatus ei myöskään tarkoita sitä, että kaikkia lapsen tekemisiä ja sanomisia hehkutetaan ja ihastellaan täysin estoitta.

”Vanhempi tekee silloin lapselle karhunpalveluksen. Pelkkä ylistäminen ja lapsen nostaminen muiden yläpuolelle ei pidemmän päälle ole lapsen etu. Hoitopaikoissa ja koulumaailmassa viimeistään on edessä kova kolaus sellaiselle, joka on tottunut olemaan perheen pikku keisari.”

Koti on kiva paikka

Oulasmaa tietää jo ihan omasta kokemuksestaankin, että väsyneenä vanhempi huomaa herkästi vain lapsen aikaansaamat epäkohdat.

”Sitä tulee kiinnitettyä huomiota vaikkapa lattialla lojuviin leluihin ja ärsyynnyttyä niistä.”

”Olisi hienoa, jos vanhemmat osaisivat katsoa tiettyjä asioita läpi sormien. Kaiken ei tarvitse olla niin tiptop ja täydellistä.”

”Kodin pitäisi olla kiva paikka, jossa jokainen perheenjäsen saa olla juuri sellainen kuin on.”

Väsymys vaivaa erityisesti silloin, kun perheessä on vauva- ja taaperoikäisiä. Tuohon elämänvaiheeseen saattaa osua myös sisarusten välistä mustasukkaisuutta.

”Kaikki tietysti ihastelevat uutta vauvaa, jolloin vanhempi sisarus helposti kokee jäävänsä syrjään. Hän alkaa kerjätä huomiota kiukuttelemalla ja ehkä kiusaamalla vauvaa, mikä ärsyttää vanhempia. Tuloksena on kiukuttelun noidankehä, jossa isompaa lasta ruvetaan pitämään syntipukkina.”

Tilanne koettelee koko perheen jaksamista. Oulasmaalla on kuitenkin yksinkertainen vinkki, josta yleensä on ollut apua.

”Vanhempien ja isovanhempien kannattaa viettää vanhemman lapsen kanssa välillä ihan omaa aikaa. Näin lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi.”

Suorittamisen sudenkuoppa

Lapsiperhearjessa oman ajan ottaminen on Oulasmaan mielestä tärkeää myös vanhemmille.

”Jos on pelkästään kotona lasten kanssa, muu elämä jää hyvin äkkiä paitsioon. Vanhemmuudesta voi silloin tulla suorittamista.”

Suorittaminen ja täydellisen vanhemmuuden vaatimukset ovatkin tänä päivänä varsinainen sudenkuoppa monille äideille ja isille. 

”Perheiden lapsiluku on pienempi kuin ennen ja lapsia hankitaan suunnitellummin, jolloin heistä tulee eräänlainen projekti vanhemmille. Odotukset ovat korkealla ja kaiken pitäisi sujua täydellisesti.”

Täydellisyyden tavoittelu voi näyttäytyä kilpavarusteluna.

”Esimerkiksi kaveripiirissä saatetaan kilpailla siitä, kenen lapsella on näyttävimmät syntymäpäiväjuhlat.”

”Perfektionismia voi ilmetä myös vaikkapa imetyksen, kestovaippojen ja luomuruuan suhteen. Silloin ollaan herkästi tuomitsemassa heitä, jotka toimivat näiden asioiden kanssa eri tavalla.”

Oulasmaa toivoo, että perheet uskaltaisivat elää omannäköistään elämää.

”Ei pitäisi verrata itseään muihin, vaan miettiä, mitkä ovat niitä omia odotuksia hyvälle perhe-elämälle. Hauskuus ja ilo kumpuavat kuitenkin pääasiassa aivan pienistä arjen asioista.”


Minna Oulasmaa tulee helmikuussa luennoimaan Päiväkerhot Kuopiossa 50 vuotta -juhlavuoden tapahtumaan.

 

Lapsi tunteiden vuoristoradalla – miten tuen häntä. Minna Oulasmaan luento ja keskustelutilaisuus vanhemmille ke 8.2. klo 17.30–19 Kuopion kaupungintalon juhlasalissa.