Sanallista 28.12.2016
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Hiljenny

Sanallista 28.12.2016

28.12.2016

Teksti: Olli Viitaniemi, Tuomiokirkkoseurakunnan rovastikuntapastori

 

Varovainen rukous

Suuriin lupauksiin suhtaudun varovaisesti. Ei parane tehdä uuden vuoden lupauksia, jotka eivät kanna edes kevätjäille asti, saati niiden yli. Vaaliuurnilla luotan muiden kuin suuria luvanneiden nimiin.

Suurimmat lupaukset löytyvät kuitenkin Raamatusta: ”mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen”. Pelkäänkö enemmän pettymystä vai toiveen täyttymistä, kun huomaan varovaisuuden heräävän?

Varovainen huomaa, ettei Jeesuksen lupausta ole tarkoitettu kelle hyvänsä: ”joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen”. Totta onkin, että Ylösnousseen ystävät jatkoivat hänen työtään parantajina ja julistajina. Jopa ventovieraat karkottivat pahoja henkiä Jeesuksen nimeen vedoten (Mark. 9: 38–40). En epäile näitä tunnustekoja – oman uskoni riittävyyttä kylläkin.

Usko ilmenee Kristuksen seuraamisena, mutta itsekäs minäni ei tahdo tulla Kristuksen kanssa ristiinnaulituksi (Room. 6: 3–8). On kuin olisi viritetty ansa väärinä toiveina ilmenevän epäuskoni paljastamiseksi. Jos niin on, tapahtukoon Sinun tahtosi.

 En silti taida taipua toivomaan ristiä.

 Ajattelen heitä, jotka jo elävät ristin alla. Joilla ei ole jäljellä muuta, kuin suuret lupaukset.

 Voisitko yhä olla heikoissa väkevä?

Uudenvuodenpäivä

Joh. 14: 12–14

Jeesus sanoo:
    ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.”