Murra puhumattomuuden muuri
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Murra puhumattomuuden muuri

Kuva Timo Hartikainen

Tunnepatojen särkyminen avaa mahdollisuuden toipumiseen myös seksuaalista väkivaltaa kokeneille

On pakko kestää ja selviytyä yksin. Näin ajattelee läheisimmissä ihmissuhteissaan laiminlyöntiä ja joskus selkeää fyysistäkin väkivaltaa ja kaltoinkohtelua kokenut lapsi ja nuori.

”Lapsi kokee näissä tilanteissa olevansa itse paha, koska hän ei kykene näkemään pahuutta ulkopuolellaan. Trauman jälkeen minäkäsitys muuttuu ja syntyy kokemus syyllisyydestä, häpeästä ja siitä, ettei kukaan voi ymmärtää mitä tunnen tai koen”, kertoo terapeutti Eila Huttunen.

Seksuaalisen trauman yleisyys on yllättänyt Huttusen, joka päivisin työskentelee Kuopiossa Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiössä sairaanhoitajana ja seksuaalineuvojana sekä sen ohella yksityisenä psykoterapeuttina. Vuonna 2011 tehdyssä suomalaisessa tutkimuksessa seksuaalisen väkivallan tai kaltoinkohtelun kohteeksi on joutunut noin joka kymmenes naisista ja miehistä noin 5 prosenttia.

Huttunen kertoo, että lapseen kohdistuvien seksuaalirikosten määrä ovat nousussa. Vakavammat ovat vähentymässä ja lievemmät lisääntymässä. Vuonna 2011 rikosilmoituksia oli 1164, vertailuna vuonna 2007 lukumäärä oli 546. Kuitenkin vain 10 prosenttia tulee poliisin tietoon.

Pysähtyminen pelottaa

Huttusen vastaanotolle on tullut vuosien aikana eri tavoin lapsuudessaan ja nuoruudessaan seksuaalisen trauman kokeneita.

”Vakavia jälkiä jättää paitsi suoranainen seksuaalinen hyväksikäyttö, myös henkinen väkivalta kuten nimittely, tunkeilevat katseet ja kommentoinnit, arvostelu, tirkistely, kasvaminen seksualisoivassa ympäristössä, altistuminen vanhempien harjoittamalle seksille sekä uhkaileminen”, hän luettelee.

Traumalla tarkoitetaan sekä varsinaista traumaattista tapahtumaa että sen vammauttavaa vaikutusta ihmisen psyykeeseen. Trauma voi syntyä hetkessä tai pitkän ajan kuluessa. Yhdelläkin tapahtumalla voi olla laajat seuraamukset.

“Traumatisoituneella nuorella on usein suuri hallinnan tarve, koska taustalla on turvattomuuden kokemus. Nuori on itseään kohtaan ylivaativa ja pyrkii saavuttamaan menestystä, koska näiden avulla voi ansaita olemassaolonsa. Toisaalta jatkuva liikkeellä oleminen ja touhuaminen auttavat pitämään ajatukset pois pahasta olosta. Pysähtyessään joutuu kuuntelemaan itseään ja tunteitaan, joista ei ole keinoja selviytyä yksin.”

Lapsi ei ymmärrä aikuisen maailmaa

Ihminen on seksuaalinen vauvasta vanhuuteen. Seksuaalisuus on tarkoitettu ihanaksi lahjaksi ja voimavaraksi läpi elämän.

”Vanhempien vastuulla on opettaa lapsille turvataitoja ja omat rajat ilman häpeän välittymistä. Lapselle on tarpeellista kuulla, että oma keho ja sen toiminta on hyvää ja arvokasta sekä täysin jokaisen omaa aluetta. Lapsi tarvitsee tilaa ihmetellä, leikkiä ja kysellä. Jokaisella ihmisellä on oikeus määrittää omat rajansa, myös se, milloin haluaa läheisyyttä ja milloin haluaa olla yksin ja erillinen”, Huttunen toteaa.

Lapsella ei ole kehityksellistä ja kognitiivista kypsyyttä ymmärtää, mistä aikuisen seksuaalisissa toiminnoissa on kysymys. Hyväksikäyttö riistää lapsilta oman kehon hallinnan ja mahdollisuuden kypsymiseen omaan tahtiin.

Lupa itkeä, lupa tuntea

Eila Huttunen on kehittänyt Kuopion NNKY:llä projektityönä kristilliseen arvomaailmaan pohjautuvan terapeuttisen kasvuryhmätyömuodon seksuaalista hyväksikäyttöä tai väkivaltaa kokeneille naisille. Tällä hetkellä kokoontuva ryhmä on neljäs ja projektin sisällä viimeinen. Toisena ohjaajana on psyko- ja seksuaaliterapeutti Leena Häkkinen Pieksämäeltä.

“Naiset ovat kokeneet ryhmän vertaistuen voimaannuttavana ja normalisoivana. He ovat kannustaneet ja rohkaisseet toisiaan, oppineet tunnistamaan vahvuuksiaan ja tulleet tietoisiksi henkilökohtaisista tavoitteistaan. Kokoontumisissa on iloa yhteydestä. Iloa tuo myös ryhmän sisällä ajoittain pulpahteleva huumori.”

“Ryhmässä opetellaan olemista. Ei tarvitse suorittaa, on lupa itkeä, tuntea, nauraa tai vain olla ja oppia kuuntelemaan itseään. Olemmekin vuosi vuoden jälkeen käyttäneet kokoontumisissa enemmän kehollisia menetelmiä ja tietoisen läsnäolemisen taitoa.”

Toipumisprosessi on usein pitkäkestoinen ja siihen voi liittyä erilaisia terapiamuotoja sekä vertaistukea. Terapiassa salaisuus murretaan, annetaan mahdollisuus puhua tuskallisista kokemuksista ja normalisoidaan moninaiset oireet. Painopiste on tulevaisuudessa ja nykyisyydessä, tavoitteena mahdollisimman hyvä elämä.

Tunteita, kuten vihaa, katkeruutta, syyllisyyden kokemista, surua menetetystä lapsuudesta ja häpeää voi käsitellä erilaisten toiminnallisten menetelmien ja kirjoittamisen avulla. Jokaisella tunteella on oma tehtävänsä ja ne vievät prosessia eteenpäin.

“Keskeistä on omien rajojen ja itsemääräämisoikeuden vahvistaminen sekä uuden aikuisen näkökulmasta luodun ehyen kertomuksen rakentuminen entisen pirstaleisen uhrikertomuksen tilalle. Vain muistamalla voi unohtaa.”

“Kriisin läpityöskentely auttaa ilmaisemaan avoimemmin tunteita ja näkemään itsensä selviytyjänä eikä uhrina. Myöhemmin väkivaltainen tapahtuma on vain osa omaa menneisyyttä eikä se enää määrittele ihmisen identiteettiä.”

Rohkaise ja rohkaistu puhumaan

“Jos olet sielunhoitajana tai vaikka kaverin kanssa keskustellessa hälytyskellot alkavat soida jostain syystä, voit rohkeasti kysyä, että onko joku joskus tehnyt sinulle pahaa tai koskettanut sinua rikkoen rajojasi. On tärkeä rohkaista puhumaan.”

“Hyväksikäytön kokenut ihminen on hyvä ohjata hakemaan tarvittaessa ammatillista apua. Jos hän ei ole vielä valmis käsittelemään asiaa, on tärkeää, että joku olisi kulkemassa rinnalla ja auttamassa löytämään oma hyvä tapa selvittää tapahtunutta.”

Auttajan olisi kyettävä vastaanottamaan kertojan kipu ja tunteet. Moni hyväksikäytetty testaakin, kestääkö auttaja kuulla, mitä hänelle on tapahtunut. Monilla on kokemus siitä, ettei kukaan kysynyt tai kuulija ei ottanut asiaa tosissaan tai vaikeni.

“Seurakunnissa olisi hyvä olla mahdollisuus tuskallisten asioitten selvittämiseen ja sielunhoitoon. Seurakunnan haasteena onkin toimia terveen perheyhteisön mallina. Sellaisessa yhteisössä on rakkaudellinen lämpimyys, lupa puhua ja olla tunteva.”

“Aina on mahdollista toipua, koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä matkalle ja kasvaa sellaiseksi ihmiseksi, jollaiseksi Jumala on tarkoittanut ja elää ainutlaatuista elämää. Olen nähnyt, miten usko on valtava voimavara toipumisprosessissa”, Huttunen kertoo.

“Luotan, että Jumala on oikeudenmukainen. Ja vain Jumalassa voi antaa anteeksi, ihmiselle se on ylivoimaisen vaikeaa. Vakavaa vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta kokeneelle on luonnollista tuntea kostonhalua, se on oikeutettua. Tärkeää on hakea apua ja viedä asioita eteenpäin tarvittaessa myös oikeusteitse.”

“Ajattelen, että raskasta väkivaltaa kohdanneelle anteeksiantaminen on irtipäästämistä ja valinta keskittyä omaan toipumiseen. Kun on käynyt läpi katkeruuden, vihan ja surun, vapautuu tunnesiteistä. Viha kertoo, että minulle on tehty väärin, joten en olekaan syyllinen. Häpeä saa siis mennä menojaan. Katkeruus ja kostonhalu huutavat oikeutusta ja oikeudenmukaisuuden tapahtumista. Surun läpi kuljettuaan voi avautua tulevaisuudelle ja toivolle.”

 

HANNA KARKKONEN

Väkivaltaa kohdanneelle

  • Murra puhumattomuuden muuri, puhu jollekin, hae apua
  • Tärkeää on anteeksiantaminen ja irtipäästäminen sekä vapaus lähteä uutta kohti
  • Valloita takaisin se, mikä on riistetty

Auttajalle

  • Kysy, kuuntele, rohkaise, älä järkyty
  • Vahvista syyttömyyttä
  • Ole hienotunteinen, älä riko fyysistä koskemattomuutta
  • Ohjaa tarvittaessa eteenpäin