Peace, love and rock ’n roll!
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Kannanotot

Peace, love and rock ’n roll!

28.12.2016

Jenni Shakya

 

Ei voi sanoin kuvata, kuinka hienoa työtä Lähi-idässä tehdään meidän kaikkien paremman tulevaisuuden puolesta. Kirkon Ulkomaanavun järjestämällä matkalla Jordaniassa, Israelissa ja palestiinalaisalueilla tapasin Ulkomaanavun ja paikalliskumppanijärjestöjen työntekijöitä ja toimintaan osallistuvia tulevaisuuden rakentajia.

Olen edelleen suuresti vaikuttunut heidän työstään. Onneksi minulla ja sinullakin on mahdollisuus olla tukemassa heidän työtään Suomesta käsin, kun ensi kevään Yhteisvastuukeräyksen ulkomaankohde on Jordaniassa tehtävä työ.

Tapaamani työntekijät ja toimintaan osallistuvat elävät itse niiden asioiden ympäröimänä, joista me vain kuulemme tiedotusvälineistä. He elävät sitä todellisuutta, joka on meille jossain tuolla kaukana. Ilman katkeruutta ja vihaa he auttavat toinen toisiaan. Tekevät työtä kansojen rauhan säilyttämiseksi. Miksi? Koska heillä on ajatus toivosta.

Vaikka maailman, ja tässä tapauksessa etenkin Lähi-Idän, tilanne näyttää toivottomalta ja absurdilta, meillä on oltava toivoa. Sitä on oltava, jotta voimme jakaa sitä toisillemme ja kannatella toinen toistamme rakkauden periaattein.

Betlehemin Luterilaisen kirkon pastori Mitri Raheb kertoi alueella elämisen hankalistakin tilanteista, mutta ei silti vaipunut epätoivoon. Hän toi esille näkökulmansa seuraavassa sanonnassa: ”Jos tietäisin, että maailmanloppu tulisi huomenna, vielä tänään menisin puutarhaan ja istuttaisin oliivipuun”.

Kyllä tämä ajatus rokista käy! Se puskee hyvällä ja syvällä soundilla läpi epätoivon. Se innostaa tarttumaan rumpukapuloihin ja paukuttamaan sanomaa siitä kaikesta hyvästä, mitä meillä jo on.

Uskon, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka totisesti voivat vaikuttaa ja muuttaa maailmaa. Jos en uskoisi näin, miksi tekisin mitään? Miksi koittaisin vaikuttaa yhteiskunnan asioihin? Miksi tekisin työtäni lähetyssihteerinä? Miksi edes kirjoittaisin tätä kolumnia?

Toiveikkaat ihmiset, älkäämme olko hiljaa. Korottakaamme ääntä paremman huomisen ja tulevaisuuden vuoksi.

Rauhaa, rakkautta ja mausteeksi reipasta rokkia!