Sanallista 30.11.2016
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Hiljenny

Sanallista 30.11.2016

30.11.2016

Teksti: Satu Väätäinen, Siilinjärven seurakunnan kappalainen

Palava lamppu

Jos odottaa jotakin tärkeää tai rakasta, jaksaa odottaa.  Mutta mitä on valvominen hereillä ollessa?

Eräässä näytelmässä mielipidevangit alkavat pitää vankilaansa hyvänä säätiönä, joka huolehtii heistä.  Julmia ja mielivaltaisia vartijoitaan he kutsuvat hoitajiksi, jotka auttavat heitä.  Yhteisessä sellissä yksi makaa jo kuolleena laverillaan, mutta melkein kaikki hokevat ja vakuuttelevat toisilleen, että ”hän nukkuu.” Ainoastaan yksi vanki yrittää saada toiset ymmärtämään, missä tilanteessa tässä tosiasiassa ollaan. Mutta ei onnistu siinä.

Hiljattain ministeri esitti valtiollisen anteeksipyynnön lastensuojelun sijaishuollossa kaltoin kohdelluille ja sanoi, että ”näin ei saa käydä enää koskaan.”  Mutta miksi näin saa tänä päivänä käydä niille vanhuksille, joita laiminlyödään ja ylilääkitään laitoksissa tai hyödyttöminä halveksitaan yhteiskunnassa?

Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Vaatteiden vyöttäminen merkitsee hihojen käärimistä ja työhön tarttumista. Asioihin puuttumista ja epäkohtien muuttamista.  Koska Herran tulo vielä viipyy, on tehtävä työtä totuuden ja rakkauden puolesta. Sillä sitten, kun Herramme tulee kunniassaan, unohdetut eivät ole enää unohdettuja eikä köyhien viesti vitsi.

Lamppu kuvaa ihmisen sisintä: moraalista, henkistä ja hengellistä olemusta.  Jos lamppu sammuu, mammona voittaa.  Silloin oikea ja väärä hämärtyy.

Tämä lamppu ei pala ilman yhteyttä Kristukseen. Ilman Kristusta me emme tiedä, kenelle teemme työtämme ja ketä me odotamme.  Vedä siis takki niskaan ja lähde adventtiaikana kirkkoon. Siellä Kristus itse liittää itseensä. Kutsuu pöytään ja palvelee. 

 

2. adventti

Luuk. 12: 35–40

Jeesus sanoo:

”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä.”