Matka jouluun
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Matka jouluun

30.11.2016

Teksti: Satu Väätäinen

Kuva: Tuija Hyttinen

Adventtiaika on päässyt hyvään alkuun. Pikkujoulusesonki on iloisimmillaan, joululaulut soivat kaupoissa ja kirkoissa. Joulukiire kasvaa kaikkialla. 

Ajattelemme, että juuri tuo on joulua edeltävän adventtiajan sisältö. Mutta näin ei ole. Ei ole väärin juhlia Jeesuksen syntymää jo adventtiaikana, mutta joulunakin pitäisi olla oikeaa juhlittavaa.

I adventtisunnuntai: Oi auta, oi pelasta!

Hoosianna on laulettu. Ensimmäisen adventtisunnuntain ilonpito vaihtui heti maanantaina adventtipaaston eli pienen paaston tai joulupaaston ajaksi. Vaikka harvapa sitä pikkujouluherkkujen ja kiireensä keskellä huomaa. 

Kristilliseen jouluun valmistautumiseen kuuluu kuitenkin hiljentyminen, yksinkertainen elämä ja toisten ihmisten etsiminen. Jo monta adventtiaikaa sitten piispamme Jari Jolkkonen realistisesti totesi, että harvan ihmisen ruokavalio muuttuu yksinkertaisemmaksi ja elämä rauhallisemmaksi adventtiaikana. Mutta silti puhe paastosta ja hiljentymisestä voi olla terve piikki kiireestä kireäksi venytetyssä lihassamme.

Ensimmäisen adventtikynttilän valossa näemme Herramme, joka kulkee köyhän kulkupelillä, aasilla. Niin alhaalla, että jokainen voi ja uskaltaa huutaa hänelle: ”Hoosianna! Auta ja pelasta!” Hän ei kuitenkaan anna meille – niin kuin ei ensimmäisen adventin kansallekaan – sitä, mitä me tästä maailmasta haluaisimme. Hän antaa meille itsensä. Adventtiajan matkaamme kohti pyhää jouluyötä kantaa se, että Vapahtaja syntyi tähän maailmaan auttamaan ja pelastamaan.

II adventtisunnuntai: Tule Herra Jeesus

Jeesuksen toinen tuleminen on keskeinen osa kristillistä uskoamme. Toinen adventtisunnuntai muistuttaa, että Kristus ei tullut vain Jeesus-lapseksi, vaan hän tulee kerran takaisin kaikkeuden Herrana ja kunnian Kuninkaana. Opetuslapset ja Jeesus itsekin odottivat tämän maailmanajan loppuvan ja taivasten valtakunnan tulevan mahdollisesti jo heidän aikanaan tai hyvin pian heidän jälkeensä. Lopun aika alkoi siis jo 2000 vuotta sitten, kun Jeesus eli täällä maan päällä.

Meille pitkä odotus on tehnyt tehtävänsä. Saatamme kyllä sanoa: ”jos tämä maailma vielä on pystyssä”, mutta Jeesuksen toinen tuleminen, ajan loppuminen ja viimeinen tuomio tuntuvat kaukaisilta ja epätodellisiltakin asioilta.

Adventti on oikeastaan kestävämpi juhla kuin joulu, sillä adventti jatkuu siihen päivään saakka, jolloin Herra tulee kunniassaan takaisin. Eikä se jää keneltäkään huomaamatta. Toisen adventtikynttilän valo on toisen todellisuuden, taivaallisen kirkkauden ja kunnian valoa. 

III adventtisunnuntai: Jumala on armollinen

Pyhä Teresa Kalkuttalainen, Äiti Teresa, on sanonut, että ne jotka tuovat valoa toisten elämään joutuvat usein itse elämään pimeydessä. Näin kävi kolmannen adventtisunnuntain päähenkilölle, Johannes Kastajalle, joka oli Jeesuksen edelläkävijä.

Johannes oli vanhan ylipapin poika, jonka maailmaan tulo teki isän kuuroksi ja iäkkään äidin onnelliseksi. Ihmiset ihmettelivät, että mitähän tästä lapsesta tulee? Lapsesta tuli nimeään myöten kaikkea muuta, kuin mitä hänestä odotettiin. Johannes tarkoittaa ”Jumala on armollinen” vaikka siltä ei inhimillisesti hänen omassa elämässään vaikuttanut.  Johannes eli erämaassa ja saarnasi kamelinkarvavaatteessaan parannusta ja kastoi ihmisiä Jordanin seudulla. Johanneksen kastettavaksi tuli myös Jeesus.

Johannes Kastaja kuoli ilmeisesti jo alle 30 vuotiaana, kun hänet mestattiin. Sitä ennen hän kuitenkin sai Jeesukselta vankilaan tiedon, että odotus on päättynyt.

Jeesus sanoi, että yksikään ihminen ole Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän.

Johannes Kastaja on kaikkien hulluna pidettyjen veli ja syrjäytyneiden serkku. Jos tiedät, kuka jouluna syntyy. Ja jos toivot Vapahtajan tänä jouluna syntyvän sinunkin sydämesi oljille, et voi jouluun valmistautuessasi olla kuulematta Johannes Kastajan kehotusta: ”Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin.” Tästä kolmannen adventtikynttilän liekki meitä vakavasti muistuttaa.

IV adventtisunnuntai: Jumala meidän kanssamme

Neljäs adventtisunnuntai on omistettu lasta odottavalle
Marialle. Neitsyt Maria sai ihmiskunnan ainutlaatuisimman tehtävän, olla Jumalan äiti, Theotokos.

Maria hyväksyi enkelin ilmoituksen tosiasiaksi elämässään ja suostui Jumalan tahtoon, vaikka ei sitä käsittänyt. Hän ei ole mikään eteerinen eikä hauras nainen. Kun Maria sanoi kyllä; hän sanoi kyllä uudelle ja tuntemattomalle. Kyllä surulle. Kyllä tuskalle. Kyllä kaikkein vaikeimmalle: lapsi kulkee tietään, jota äiti ei voi seurata eikä ymmärtää.

Meidän kirkkomme puhuu Mariasta valitettavan vähän. Vielä vähemmän se puhuu Marian puolisosta, Joosefista. Jumalan puuttuminen asioihin sitoi Marian ja Joosefin lujasti yhteen. Jumala asetti Joosefin vastuuseen Mariasta ja syntyvästä lapsesta. Samalla Joosef tuli asetetuksi ikään kuin taustalle tässä ihmiskunnan tärkeimmässä perheessä ja tapahtumassa, kun Jumala tuli ihmiseksi. Meidän luoksemme.

Jumalan viesti Joosefille on Jumalan viesti myös meille: Se, mikä Mariassa on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän, joka syntyy, on profeettojen lupaama Messias, Immanuel: Jumala meidän kanssamme!  Kun Jumala on meidän kansamme, Sinunkin kodissasi voi tänä jouluna asua pyhä perhe.