Kansojen kirkko
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Kansojen kirkko

Viime sunnuntaina vajaat viisisataa Männistön seurakuntalaista hyvästeli kirkkonsa: viimeinen luterilainen messu satavuotiaassa vanhassa kirkossa päättyi sadonkorjuun tunnelmiin, haikeuteen. Siihen, että jokaisella ajalla on omat tapansa kylvää ja korjata satoa.

Samaan aikaan Pakistanin Peshawarissa kuoli 80 kristittyä ja yli 100 loukkaantui yhdistyneessä protestanttisessa kirkossa itsemurhapommi-iskussa. Isku oli tuhoisin Pakistanin kristittyjä vastaan tehty isku. Samalle päivälle osui vielä raivokas kauppakeskusisku Kenian Nairobissa, jonka tekijöistä yhden terroristin kerrottiin mahdollisesti olevan suomalainen.

Ajan haasteista suurimpia lienee väkivallan, vihan, sodan voittaminen. Se haaste ei valitettavasti ole uusi.

Kirkko, rauhan rakentaja, sovinnon etsijä – entistä enemmän kristilliselle rauhantyölle on kysyntää. Kirkon tehtävää on aina mietitty uudestaan, kunkin ajan haasteisiin vastaavaksi.

Oxfordissa 1937 mietittiin myös kirkon tehtävää. Silloinen lähetyskongressi ilmaisi asian kirkkaasti: Kirkko olkoon kirkko.

Piispa Jari Jolkkonen avasi viimeisimmäksi visionsa uudistuvan kirkon haasteista Kuopiossa toissa viikolla Missä mennään kansankirkko –seminaarissa.  Kirkko ei ole mikään Kelan haarakonttori tai valtion virasto, vaikka nykykirkon kiusaus onkin laitostuminen ja hengellinen velttous, jonka sosiologi nimeäisi sisäiseksi maallistumiseksi. Kansankirkko ei voi olla nationalismin eikä valtiokirkollisuuden linnake: rasismi pysyy syntinä aina.

Kirkko on kansojen kirkko, ei kansan kirkko. Varoittavana esimerkkinä löytyy 1930-luvulta saksan kirkon jakautuminen.

Kirkko on rakkaudessa elävä yhteisö. Se ei ole palveluiden tuottamista, vaan elävän Jumalan palvomista varten. Se on diakonian toteuttamista varten. Diakonia toteutuu myös pakolaisia vastaanottavassa työssä.

Suomeen on tulossa 500 pakolaista Syyriasta. Kaikki pakolaiset haastatellaan henkilökohtaisesti ja kaikilla on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n taustoitus takanaan. Pakolaisia ei valikoida uskonnon pohjalta.

Kirkkokaan ei valikoi, keitä se auttaa. Hätä velvoittaa auttamaan.

Silloin kun tilanne ei ole akuutti, tehdään ennakoivaa tai jälkiä siivoavaa työtä. Esimerkiksi Kuopion Tuomiokirkossa koottiin viime sunnuntaina maahanmuuttajia messuun, jonka saarnassa ruandalaista maahanmuuttajaa haastateltiin. Ihmiselle puitteet ja olosuhteet eivät ole olennaisimpia, vaan tärkeämpää on se, mitä ihminen tekee toiselle ihmiselle, miten ihminen kohdataan. Usko antaa aina turvaa.

Voisiko ajatella, että Männistön kirkon siirtyminen katoliselle kirkolle voi olla osa rauhantyötä: katolinen kirkko kasvaa nimenomaan maahanmuuttajien keskuudessa. Lähes 70 prosenttia maahanmuuttajista on kristillisiin kirkkoihin kuuluvia. Kirkko, jos mikä, kotouttaa ja opettaa elämään sovussa kaikkien kanssa.

 

ULLA REMES