Hiljaisuuden talossa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Hiljaisuuden talossa

Kuva Olli Viitaniemi

Aika näyttää, minne tie aukeaa hiljaisuuden talosta – miten Kirkkopäivien kokeilu jää elämään seurakuntiin.    

Jo pieni puutarha talon pihamaalla hengittää hiljaisuuden rytmissä. Verannalla tervetulotoivotus on vieraanvarainen.

Pappilan sisällä hiljaisuus avautuu kaikille aisteille: tarjolla on säännöllisiä hetkipalveluksia, mahdollisuus keskusteluun hengellisen ohjaajan kanssa, runsas valikoima hengellistä kirjallisuutta, koskettava meditatiivinen taidenäyttely Taizé-kappelissa.

Pihamaalla on mahdollisuus hiljaiseen rukousmaalaukseen. Sieltä saa alkunsa myös hiljaisuuden polku, joka kulki Väinölänniemellä pysähdyttäen tutkistelemaan uskon, toivon ja rakkauden teemoja. Hengellisen ohjauksen ryhmiä kokoontuu naapurikorttelissakin.  

Kuopion kirkkopäivillä 17.–19.5. Kuninkaankadun vanhassa pappilassa toteutettu Hiljaisuuden talo oli menestys, jonka antia moni on jäänyt kaipaamaan ja muistamaan vielä syksyn pimentyessä.

Millainen matka kuljetti hiljaisuuden taloon ja mihin matka on sieltä jatkumassa? 

Jumalaa kuuntelevalle avautuu tie

”Kun työryhmämme kokoontui viime lokakuussa, meillä oli pallo täydellisesti hukassa”,Marja Leena Virolainen muistelee. Hän oli hiljattain jäänyt eläkkeelle virastaan Portaanpään opiston opettajana ja kutsuttu retriitinohjaajan ominaisuudessa mukaan toteuttamaan hiljaisuuden taloa.

Alussa oli tiedossa vain tila, jota tultaisiin käyttämään, sekä se, että mukaan oli kutsuttu englantilainen pastori Henry Morgan, joka on tunnettu hengellisen ohjauksen asiantuntija.

Tammikuussa 2013 kokoontui kahdenkymmenen hengen suunnitteluryhmä, jonka työskentelyä myös Morgan saapui ohjaamaan.

”Meillä ei ollut valmista asialistaa, vaan kaikki alkoi hiljaisuudesta”, Marja Leena muistelee. ”Yhdessä jaetun hiljaisuuden jälkeen jokainen sai vuorollaan jakaa unelmansa hiljaisuuden talosta ilman mitään kommentointia.”

Hiljaisuuden talon ääriviivat alkoivat hahmottua kuin itsestään.

Henry Morganin Jumalaa ja toisia kuunteleva työskentelytapa kiteytyi lausessa: ”Kun me yhdessä kuuntelemme Jumalaa, eteemme avautuu tie”. Se kantoi koko matkan ajan perille hiljaisuuden taloon.

Jaettu hiljaisuus kutsui vieraanvaraisuuteen, jakamaan omastaan. Matkan varrella asiat järjestyivät vaivattomasti: joku toi kokoontumisiin keittoa, toinen kutsui mukaan lisää vapaaehtoisia.

”Vapaaehtoiset saivat laittaa luovuutensa likoon hiljaisuuden talon suunnittelussa ja toteutuksessa”, Marja Leena muistelee vastuun jakamisen merkitystä. ”Kuka täällä määrää?”, oli eräs vapaaehtoinen ihmetellyt. ”Määräilijää ei tarvittu, sillä kuulostelimme ryhmänä tietä eteenpäin”, Marja Leena kuvaa syvenevässä luottamuksessa kuljettua taivalta.

 

OLLI VIITANIEMI