Kirkkokunnat kohtasivat Kuopiossa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Ajankohtaista

Kirkkokunnat kohtasivat Kuopiossa

26.10.2016

Teksti: Kari Kuula

Kuva: Tuija Hyttinen

 

Suomen Ekumeeninen Neuvosto kokoontui keskinäisen yhteisymmärryksen hengessä.

 

Karkeaa harhaoppia. Vakavaa eksytystä. Sielujen pettämistä. Näin läntiset kirkkokunnat syyttelivät toisiaan reformaation jälkeisellä vuosisadalla. Nyt kirkonkelloissa soi toisenlainen ääni.

Kirkkokunnat kunnioittavat toisiaan ja haluavat oppia toisiltaan. Kiistelyn sijaan etsitään yhdistäviä tekijöitä ja kysellään, ovatko keskinäiset erot sittenkään niin suuret. Naapurikirkot eivät ole harhaoppisia, vaan erossa olevia veljiä ja sisaria.
Tässä hengessä Suomen Ekumeeninen Neuvosto kokoontui Kuopioon helluntaiseurakunnan tiloihin pohtimaan tulevaa reformaation merkkivuotta.

Saarnaajan unelma

Osanottajien joukko oli arvovaltainen. Kirkkojen edustajia, piispoja, luterilaisen ja ortodoksisen kirkon arkkipiispat sekä katolisen kirkon piispa Teemu Sippo.
Niinpä katolinen tutkija Emil Anton aloitti luentonsa lennokkaasti: ”On katolisen teologin unelma päästä saarnaamaan luterilaisille piispoille helluntaiseurakunnan tiloissa.”

Antonin saarna kohdistui kuitenkin hänen omaan kirkkoonsa. Hän esitteli innostuneena paavi Franciscuksen apostolisia kehotuskirjeitä, joissa kirkkoa kutsutaan alituiseen uudistumiseen.

Paavi sanoo unelmoivansa uudesta lähetystyön innosta, ”joka kykenee muuttamaan kaiken, jotta tavat, tyylit, aikataulut, kielenkäyttö ja kirkolliset rakenteet tulisivat oikeanlaiseksi kanavaksi nykymaailman evankelioimisen kannalta eikä itsesäilytyksen kannalta”.

Siis pois museomentaliteetti. Tehtävä ratkaisee, ei perinne.
Myös paavius itse kutsutaan uudistukseen. Jotakin on pielessä, ”jos puhutaan enemmän kirkosta kuin Jeesuksesta, paavista kuin Jumalan sanasta.”
Paavin sanoma kuulostaa kovin protestanttiselta, saattoi moni kuulija miettiä mielessään.

Ei nimi miestä pahenna

Luterilaisilla ei silti ole syytä paukutella henkseleitään, kun katolista kirkkoa kutsutaan uudistumaan. Omat kipupisteemme on meilläkin.

Luther itse oli nimittäin pyytänyt, etteivät kristityt vetoaisi hänen nimeensä vaan kutsuisivat itseään kristityiksi, Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen muistutti puheenvuorossaan. Paavalikaan ei sallinut kenenkään kutsua itseään paavalilaiseksi.

Kahvipöytäkeskustelu nosti esiin hyviä kysymyksiä. Eikö jo luterilaisten nimi ole siis hieman arveluttava?

Samoin muita kristittyjä kummastuttaa luterilaisten tapa vedota niin paljon Lutheriin. Millä perusteella juuri tällä sinänsä viisaalla reformaattorilla on lähes normatiivinen arvovalta luterilaisessa kirkossa?

Murheellista iloa

”Toisaalta Luther ei ole vain luterilaisten omaisuutta”, Jolkkonen painotti.
”Myös katoliset voivat nyt iloita siitä, että reformaattori toi keskiöön Jumalan vapaan armon ja auttoi siten katolista kirkkoa uudistumisessa.”

”Koemme kuitenkin yhteistä surua siitä, että reformaatio hajotti läntisen kirkon. Kirkkojen jakaantumista emme juhli. Se kun heikentää kristittyjen todistuksen uskottavuutta. Molemmat osapuolet ovat vastuussa hajaannuksesta ja molempien tehtävä on sen korjaaminen”, Jolkkonen linjasi.

Reformaation merkkivuoden ilossa on siis ripaus surua.