Liian hyvä epäilyttää
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Liian hyvä epäilyttää

26.10.2016

Teksti: Kari Kuula

Kuva: Tuija Hyttinen

 

Oli kerran kristitty ja hänellä ateistinaapuri. Kristityllä oli tapana kiittää Jumalaa kaikesta. Kun hän avasi aamulla oven ottaakseen lehden portailta, hän sanoi ääneen: ”Kiitos Herralle, tänään hän antoi ihanan päivän.”

Tämä ärsytti ateistinaapuria. Vai on kaikki muka Jumalan lahjaa. Annetaanpa kristitylle opetus. Ateisti osti kaupasta tuhdin kassillisen elintarvikkeita, laittoi sen kristityn ovelle ja jäi nurkan taakse odottamaan.

Kohta kristitty avasi oven ja huomasi ruokakassin. ”Kiitos Herralle, hieno lahja”, hän huudahti. Silloin ateisti pomppasi nurkan takaa sanoen: ”Ei Jumala noita ruokia sinulle antanut. Minä ne ostin kaupasta ja laitoin portaillesi.”

”Kiitos Herralle”, kristitty totesi uudestaan. ”Hän antoi minulle kassillisen ruokaa ja pakotti vielä ateistin maksamaan siitä!”

Loistava tarina. Silti jokin siinä hieman vaivaa.

Kristityn maailmankatsomus on epäilyttävän luja. Mikään kritiikki ei pure siihen. Joskus terävältä näyttävä vasta-argumenttikin saattaa kääntyä pointiksi uskon puolesta.

”Uskontonne on ihmisten keksintöä”, sanoo ateisti.

”Kyllä, sillä Jumala toimii ihmisten kautta”, kristitty vastaa.

Jopa kärsimyksen ongelma kumoutuu kristityn katsannossa. Ateisti: ei voi olla Jumalaa, kun maailmassa on niin paljon kärsimystä. Kristitty ajattelee aivan toisin. Jos itse Jumalan Poika kärsi ristillä, kärsimys selvästikin kuuluu Jumalan sallimuksiin.

Miksi? Sitä emme tiedä. Mutta se, ettemme tiedä selitystä kärsimykselle, ei kumoa itse Jumalan todellisuutta. Emme osaa selittää painovoimaakaan, mutta se on silti totta.

Uskoa perustelevaa ja puolustavaa kirjallisuuden lajia kutsutaan apologetiikaksi. Sellaisen lukeminen tekee hyvää epäilijälle, joka kuitenkin tahtoo kaikin voimin liittyä kristilliseen uskoon. Suuriin kysymyksiin on olemassa ihmeen hyviä vastauksia.

Joskus tosin liian hyvät vastaukset tuntuvat epäilyttäviltä. Onko näkymättömään tuonpuoleiseen uskominen todellakin näin simppeli juttu?

Liian hyvissä vastauksissa piilee myös ylimielisyyden vaara. Se varmaan häiritsee kyseisessä vitsissäkin. Ateisteja pidetään typeryksinä ja kristittyjä nokkelina. Ei huomata, että ateistit kertovat samaa vitsiä, mutta eri tarkoituksessa. He nauravat hölmöille kristityille, jotka selittävät kaiken parhain päin – vastoin selviä faktoja.