Synodaalikokous syvensi ymmärrystä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Synodaalikokous syvensi ymmärrystä

26.10.2016

Teksti: Kari Kuula

Kuva: Seija Rytkönen

 

Musta joukko täytti Kuopion kaupunginteatterin, kun kolmisensataa hiippakunnan pappia kokoontui synodaali­kokoukseen.

Ohjelmassa oli vierailijoiden luentoja, pyydettyjä puheenvuoroja ja vireää yhteiskeskustelua.

Avaussanoissaan piispa Jari Jolkkonen muistutti Paavalin pukukoodista.

”Pukeutukaa sydämelliseen armahtavaisuuteen”.

Tässä hengessä papit tukekoot toisiaan työssä ja elämässä.

Ja opiskelussa. Jolkkonen otti esiin anglikaanisen kirkon pappislupauksen. Siinä luvataan tietenkin uskollisuutta kirkon opille, mutta lisäksi papit sitoutuvat ”ahkeruuteen raamatunluvussa ja kaikessa opiskelussa, joka syventää uskoa ja varustaa todistamaan evankeliumin totuuden puolesta”.

Tästä syystä synodaalikokouskin pidetään. Että ymmärrys syvenisi.

Kieli uudistuu

Jumalanpalvelus ei ole sisälukuharjoitus, professori Gail Ramsaw muistutti pappeja. Vaikka asiat ovat yleviä, niistä on puhuttava raikkaasti ja nykyaikaisesti. Jokaisen sukupolven iloinen tehtävä on etsiä ne sanat, joilla juuri meidän ajan ihminen ylistää Jumalaansa.

Tästä heräsi papistossa vilkas keskustelu. Saako liturgista kieltä kehittää myös paikallistasolla? Vai päättääkö käsikirjakomitea esimerkiksi ehtoollisrukousten sanamuodot? Uudistuuko liturgia kirkon ylätasolta vai alatasolta käsin? Ramsaw jätti asian avoimeksi. Hän ehdotti kysymään esimiehiltä.

”Joka tapauksessa messun kielen täytyy olla raamatullista, teologista ja vertauskuvallista. Eikä se saa sulkea ketään ihmisryhmää ulkopuolelleen”, Ramsaw painotti.

Messu kaiken keskus

Mutta miksi ylipäätään kiinnostua jumalanpalveluksesta? Professori Gordon W. Lathrop vastasi luennollaan näin:

”Kirkko ei ole näkymättömien oppien kokoelma, vaan se on koolle tulleiden ihmisten yhteisö. Siksi liturgia eli yhteinen jumalanpalvelus luo kirkon.” 

Asian voi sanoa toisinkin: ei ole kirkkoa ilman jumalanpalvelusta. Lutherille kirkon tuntomerkit olivat liturgisia.

”Tässä luterilainen peruste seurakuntalaisia osallistavaan jumalanpalvelukseen”, totesi eräs pappi käytäväpuheissa.

Jos pappi messuaa yksin eikä kukaan ole hengessä mukana, kyse ei ole kirkosta ja jumalanpalveluksesta, vaan papin yksityisestä hengellisyyden harjoittamisesta, jota hereillä pysyvät seuraavat sivusta.

Joku taas mietti, mitä messun korostaminen merkitsee seurakunnan monille kerhoille, nuorten toiminnalle ja vapaaehtoistoiminnalle. Eikö siinä vihjata, että jotkut kirkon työntekijäryhmät tekevät jotenkin toisarvoista työtä?

Kyllä kirkon täytyy olla muutakin kun hartaustilanteita.

Ilon kautta

Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykänen kertoi raikkaasti löytämästään luterilaisesta identiteetistä. Hän oli ylpeä luterilaisesta hyvinvointivaltion ideasta, runsaasta virsilaulusta ja kielen arvostamisesta.

Pyyhkeitäkin saatiin. Maallistumista korostetaan Nykäsen mielestä aivan liikaa kirkossakin.

”Älkää tuijottako sitä, kuka istuu kirkon penkissä ja kuka ei. Kirkossa käyminen ei kerro koko totuutta ihmisestä. Tärkeää on, että luterilainen eetos toteutuu ihmisten arjessa ja työssä.”

Professori Lathrop tosin esitti luennossaan päinvastaisen ajatuksen: kirkko on nimenomaan hengellistä koolle tulemista liturgian merkeissä.

Nykänen jatkoi pyyhkeiden jakamista.

”Miksi ihmisestä ei näy, että usko tekee ihmisille hyvää? Kirkkoon tarvitaan enemmän iloa ja myönteisyyttä. Ihmisiä täytyy kannustaa ja rohkaista.”

Kiistämättä vakava ilme hallitsee kirkkoa. Ehkä siksi, että maailman monet surulliset asiat ovat nekin läsnä seurakunnan elämässä.

Vakavat asiat vakavoittavat

Jordanian ja Pyhän maan ev.lut. kirkon piispa Munib Younan toi omat terveisensä Kuopion papeille.

Menestysteologiat kukoistavat kaikkialla, myös Suomessa. Uskon nimissä luvataan mahdottomia. Uskonnolliset ääriliikkeet vaativat sokeaa kuuliaisuutta.

"Tähän luterilaisuus vastaa sanomalla armosta”, Younan muistutti.

Pelastus tulee yksin Kristuksen kautta, sitä ei ansaita loputtomalla pinnistelyllä tai ehdottomalla kuuliaisuudella.

Myös sanoma luomisesta kertoo vapautuksesta. Koska ihmiset on luotu Jumalan omiksi, heitä ei saa myydä millään tavalla. Silti ihmiskauppa rehottaa monissa muodoissa: lapsityövoima, lapsiavioliitot, lapsisotilaat, ihmissalakuljetus ja työläisten riisto. Pakolaisetkin nähdään usein poliittisena kauppatavarana.

Younanin mukaan tähän kaikkeen kirkon täytyy puuttua profeetallisella viestillään.

Eikä luomakuntakaan ole myytävänä. Senkin varjeleminen kuuluu kristittyjen perustehtäviin. Kirkon on puhuttava selkeästi ilmastonmuutoksesta.


Synodaalikokous

  • Kuuden vuoden välein järjestettävä synodaalikokous kokoaa Suomen papit yhteen hiippakunnittain. Kokouksessa keskustellaan ajankohtaisista ja teologisista kysymyksistä.
     
  • Synodaalikokouksia on järjestetty Suomessa keskiajalta lähtien. Sana ”synodaalikokous” tulee kreikan kielen sanasta syn odos, joka tarkoittaa ”yhteistä tietä”, neuvottelua ja kokousta.