Sanallista 28.9.2016
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Hiljenny

Sanallista 28.9.2016

28.9.2016

Sanna Mertanen, Männistön seurakunnan pastori

 

Lällyt suojelusenkelit

Mikkelinpäivänä vietetään enkeleiden pyhää ja monissa kirkoissa järjestetään lasten ja perheiden messuja ja tapahtumia. Onhan se nyt meille papeille ihana aihe puhuttavaksi; kiiltokuvista tutut pulleat pikku enkelit ja lapsuuden seinätauluista tuttu turvallinen suojelusenkeli joka taluttaa maan korpeen eksyneitä lapsia pelottavan sillan yli. Mutta vielä mitä!

Mikkelinpäivän raamatuntekstit ovat aivan karmeita. Evankeliumissa puhutaan käsien ja jalkojen irti hakkaamisesta, silmän irti repäisemisestä ja myllynkivi kaulassa mereen upottamisesta. Epistolatekstissä Saatana enkeleineen seikkailee pääosassa – toki vastaan taistelijoina mainitaan myös ne pyhän merkkihahmot eli Jumalan enkelit.

Kovin ovat kuitenkin kaukana kiiltokuvista nämä sotaisat Mikael ja kumppanit. Pakko myöntää, että en ole kyllä näitä tekstejä koskaan lukuisissa pitämissäni Mikkelinpäivän perhemessuissa lukenut.

Ehkä olisi kuitenkin pitänyt. Olisi saattanut ainakin monille Darth Vaderia tai Sormusten Herraa fanittaville tytöille ja pojille kolahtaa nämä tekstit lohikäärmeineen vähän paremmin, kuin ne iänikuiset suojelusenkelijuttuni. Ei ole nimittäin ihan lällyä kamaa tuo Raamattu moninkaan paikoin. 

 

Mikkelinpäivä,
Jumalan sanansaattajat

Ilm. 12: 7–12

”Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan.

Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa.

Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit.”