Enkelit – Jumalan sanansaattajat
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Enkelit – Jumalan sanansaattajat

28.9.2016

Teksti: Satu Väätäinen

Kuvat: RIISA - Suomen ortodoksinen kirkkomuseo / Henna Hietainen ja Marika Minkkinen

 

 

 

Väkevät viestintuojat. Jumalan tahdon toteuttajat. Raamatun enkelit ovat kaukana niistä enkeleistä, joita kortit ovat pullollaan.

Kiitämme sinua tästäkin palveluksesta, jonka olet tahtonut meidän käsistämme ottaa vastaan, vaikka sinun edessäsi seisoo tuhansia ylimmäisiä enkeleitä ja kymmeniä tuhansia enkeleitä, kerubeja ja serafeja, kuusisiipisiä ja monisilmäisiä, ylhäällä liikkuvia siivekkäitä olentoja…”

Nämä ortodoksisen liturgiapalveluksen ehtoollisrukouksen sanat kertovat minulle puhuttelevasti siitä näkymättömästä, taivaallisesta todellisuudesta, jota me ihmiset emme voi kuvata emmekä todistaa. Näkymätön hengellinen maailma, enkelit ja muut taivaalliset voimat kuuluvat kirkon uskoon. 

Nikean uskontunnustuksessa tunnustamme uskomme taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan. Samalla tunnustamme, että on olemassa sellaista tietoa ja todellisuutta, jota me ihmiset emme voi luoda, hallita emmekä kehittää. Kun tämä näkymätön näyttäytyy, on ihminen aina vastaanottaja vain. Ja hänen osansa on hämmästyä tai säikähtää yliluonnollisen edessä.    

Taivaallinen hierarkia

Kristinuskon enkelit ovat Jumalan luomia henkiolentoja, taivaallista sotajoukkoa, joka toteuttaa Jumalan tahtoa. Enkelit ovat Jumalan sanansaattajia ja väkeviä viestintuojia, joiden kirkkaus ja voima on lähtöisin Jumalasta. Enkelit eivät kuitenkaan ole ainoita taivaallisia olentoja; muun muassa kirkkoisä Basileios Suuri mainitsee sellaisten ruumiittomien voimien olemassaolosta, jotka eivät ole maanpäällisillä kielillä nimettävissä.

Vähemmän tunnettu on se kristillinen näkemys, että taivaallistenkin olentojen kesken vallitsee hierarkia, jossa joidenkin tehtävänä on ainoastaan Jumalan lähellä oleminen ja hänen ylistämisensä. Omia ryhmiään ovat muun muassa enkelit, ylienkelit, kerubit ja serafit. 

Kristillisen enkeliopin kehittymisen kannalta keskeinen on Pseudo-Dionysios Areopagitan nimen saanut henkilö, joka kirjoitti teoksensa Taivaallinen hierarkia tiettävästi 400- ja 500-lukujen vaihteessa. Tänä vuonna enkeleistä Taivaalliset voimat -nimisen teoksen kirjoittanut Serafim Seppälä pitää Pseudo-Dionysioksen teosta tärkeimpänä enkeleihin keskittyvänä tekstinä koko kristinuskon historiassa.

Pseudo-Dionysioksen teos pohjautui Raamatussa mainittuihin enkeliryhmiin. Enkelit jakautuvat siinä kolmeen ”kuoroon”, joissa on yhteensä yhdeksän eri arvoastetta eli luokkaa. Nämä ovat valtaistuimet, serafit ja kerubit, herruudet, voimat ja vallat, hallitsijat, ylienkelit eli arkkienkelit ja enkelit. Kaikista näistä käytetään kuitenkin usein yhteistä nimitystä ”enkeli”, joka tarkkaan ottaen on vain alimman luokan nimitys. He ovat lähimpänä ihmistä ja maailmaa, ja vastaavat Jumalan viestin välittämisestä.

Serafit kuvataan Raamatussa kuusisiipisiksi olennoiksi, jotka kahdella siivellä peittävät kasvonsa, kahdella verhoavat ruumiinsa ja kahdella lentävät. Kerubit kuvataan Raamatussa muun muassa ihmisen muotoisiksi, nelikasvoisiksi ja nelisiipisiksi olennoiksi. Enkeleiden ulkonäöstä Raamattu kertoo aika vähän, koska he voivat olla näkymättömiä tai eri muodoissa näkyviä. Tai inhimillinen tapamme kuvailla heitä ei toimi enkeleiden kohdalla.

Kaikki evankelistat mainitsevat enkelit Kristuksen ylösnousemuksen ilmoittajina. He ilmestyivät ihmismuodossa, ja heidän vaatteidensa valkeus ja kirkkaus todisti ylösnousemuksesta. Raamatun enkelit ovat kaukana niistä enkeleistä, joita kaupat ja kortit ovat pullollaan, uususkontojen henkistä energiaa antavista enkelihoitajista puhumattakaan.

Kolme miestä 

Kun Jumala ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa kolmena miehenä, hänen on tulkittu näyttäytyneen pyhän Kolminaisuuden mysteerinä. Nämä miehet kuvataan kirkkotaiteessa enkeleiksi, koska he toivat Abrahamille viestin Jumalalta.

Venäläinen Andrei Rublev maalasi 1400-luvulla kuuluisimman Pyhän Kolminaisuuden ikonin, joka tunnetaan myös nimellä Kolmen enkelin ikoni. Joskus ikonia kutsutaan myös Vieraanvaraisuuden ikoniksi, koska Abraham palveli tuntemattomia vieraitaan hyvin. Samaan asiaan liittyy Heprealaiskirjeen kehotus: Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä. (Hepr. 13:2)

Vanhimmissa enkeleitä kuvaavissa teoksissa enkelit olivat parrattomia nuoria miehiä. Antiikin taiteen vaikutuksesta enkeleille maalattiin myöhemmin kirkkotaiteessakin siivet, jotta heidät erotettaisiin kuolevaisista ihmisistä.

Ikoneissa enkelit kuvataan parrattomina, lyhyttukkaisina, roomalaiseen asuun pukeutuneina nuorukaisina ja ylienkelit siivekkäinä nuorina miehinä yllään diakonin jumalanpalveluspukua muistuttava vaate. Ikoneissa on kuvattu myös eri enkelihierarkioita. 

Kolme ylienkeliä

Raamatussa mainitaan nimeltä vain harvoja enkeleitä. Kirkkomme traditio tuntee nimeltä kolme ylienkeliä, Mikaelin, Gabrielin ja Rafaelin.

Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa mainittu taivaallisten sotajoukkojen päällikkö, ylienkeli Mikael on enkeleistä tärkein ja ensimmäinen. Hänen hepreankielinen nimensä tarkoittaa ”se, joka on niin kuin Jumala.” Olisiko jouluyönä paimenille ilosanoman ilmoittanut enkeli ollut ylienkeli Mikael, kun enkelin ympärillä oli suuri taivaallinen sotajoukko ylistämässä Jumalaa.

Katolisen kirkon enkeliopissa eli angelologiassa ylienkeli Mikaelin ympärille on syntynyt rikas traditio. Hän on katolisen kirkon ja Vatikaanin suojelija, joka punnitsee sieluja tuomiovaa'alla.

Raamatussa mainitaan myös ylienkeli Gabriel, Jumalan mies ja armon enkeli. Enkeli Gabriel on hyvän sanoman tuoja. Enkeli Gabriel ilmestyi pappi Sakarialle kertomaan Johannes Kastajan syntymästä. Enkeli ilmoitti Neitsyt Marialle tämän valinnasta Jumalan Pojan äidiksi. 

Enkeli tuli unessa Joosefin luo kertomaan miten hänen tuli toimia. Enkeli lohdutti ja vahvisti Kristusta Getsemanessa. Ja enkeli herätti kahleissa olevan Pietarin yöllä vankilassa ja vei vapauteen.

Kolmas ylienkeli, jonka kirkkomme traditio tuntee, on ylienkeli Rafael. Hänen nimensä mainitaan tosin ainoastaan apokryfikirjoissa, Tobiaksen kirjassa. Hepreankielinen Rafael tarkoittaa ”Jumala paransi.” Juuri ylienkeli Rafaelia on joskus pidetty suojelusenkelin esikuvana.

Pyhän Kolminaisuuden ikonia kutsutaan myös Kolmen enkelin ikoniksi tai Vieraanvaraisuuden ikoniksi. Sen aihe liittyy Abrahamin ja Saaran Mamren tammistossa saamiin vieraisiin.  

 

Suojelusenkelin varjeluksessa

Taivaan enkeleistä meillä maan ihmisillä on eniten kokemuksia suojelusenkeleistä. Joku kertoo nähneensä enkelin, joku nähneensä enkelin seuraavan jotakin ihmistä. Moni uskoo hädästä ja vaarasta pelastuessaan, että paikalla oli suojelusenkeli.  Muistan oman mummoni usein varoittaneen, että omaa suojelusenkeliä ei pitäisi tehdä murheelliseksi.

Käsitys suojelusenkeleistä pohjautuu Raamattuun. Tunnetuin kohta on Jeesuksen sana Matteuksen evankeliumissa: Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja. (Matt.18:10).

Suojelusenkeli on Jumalan enkeli, joka uskomme mukaan suojaa ja ohjaa ihmistä. Lännen ja idän kirkossa vallitsee yhteinen käsitys siitä, että jokainen saa suojelusenkelin syntyessään. Suojelusenkelin vaikutus vahvistuu kasteen yhteydessä.

Piispa Eero Huovinen on sanonut : ”Kun siis laulan taivaan enkelistä, laulan ymmärryksen ylittävästä, mutta silti todellisesta. Kun laulan taivaan enkelistä, en laula vain enkelistä yleensä, vaan enkelistä, joka tuo Jumalan viestin juuri minulle ja joka suojelee minua.”

Rukoilkaamme siis useammin Martti Lutherin opettamin sanoin: ”Pyhä enkelisi olkoon minun kanssani, ettei paha vihollinen saisi minussa mitään valtaa. Aamen.”