Retriitti yllättää
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Retriitti yllättää

Kuva Olli Viitaniemi

”Sana retriitti on jotenkin liian hieno. Sinne voi mennä nollatilanne päässä – ja saattaa palata plus ykkösenä takaisin.” KYS:ssa vuorotyötä sydänhoitajana tekevälle Riitta Heikkiselle ensimmäinen retriitti vuonna 2011 oli vaikuttava kokemus: ”Menin tyhjällä mielellä, ilman odotuksia katsomaan, mitä Jumala tahtoo minulle antaa”.

Lopputulos oli odottamaton.

Viikonloppuretriitin ensimmäinen yö toi Riitalle tullessaan vahvan unen, jonka syyksi kirkastui retriitinohjaajan kanssa käydyn keskustelun myötä vaikea ihmissuhde. Kotiinviemisinä oli Jumalalta saatu rohkeus ja vahvuus tarttua pitkään vaivanneeseen ongelmaan: lopulta vaikea ihmissuhde lähti aivan uusille urille.  

”Retriittiin mennessä ei voi tietää, mitä kohtaa. Se voi olla myös rankkaa”, Heikkinen punnitsee kokemaansa, ”Mutta sen Jumala halusi kohdallani esiin nostaa.”

Vahvasta kokemuksesta jäi kuitenkin päällimmäiseksi halu tulla retriittiin uudestaan.

Kotiutuminen hiljaisuuteen

Karttulan maalaismiljöössä varttuneelle Riitalle hiljaisuuden löytäminen oli oikeastaan kotiinpaluuta johonkin lapsuudesta tuttuun hektisen arjen keskellä.

Luonnosta ja hiljaisuudesta avautuva Jumalan kasvojen edessä elämisen tapa on hänelle osa arkea. ”Rukous on kokoajan läsnä arjessa, työssäni koen olevani Jumalan työkaluna”, Riitta kuvaa.

Riitan kaipuu päästä aika ajoin retriitteihin, naistenpiiriin tai vaikkapa vuorotyöläisen rytmiin sopiviin hiljaisuuden messuihin ei ole jäänyt hänen aviomieheltään ja kahdelta aikuistuvalta pojaltaankaan huomaamatta: ”Mene, mene, kun tulet aina niin onnellisena takaisin”, miehet kannustavat perheen äitiä voimaantumisen lähteille.    

Irti arjesta kohtaamaan itseänsä ja Jumalaa

Retriittejä on nykyään tarjolla monenlaisia, mutta Heikkisen mukaan helpointa saattaa olla aloittaa ihan tavallisesta viikonloppuretriitistä, jossa ei ole kahdenkeskisiä ohjauskeskusteluita.  

Retriitinohjaajiakaan ei tosin tarvitse säikähtää. Jokaisen retriittitaival on viimekädessä Jumalan ohjauksessa: koulutettujen retriitinohjaajien tehtävänä ei ole tarjota kenellekään valmiita polkuja, vaan tarvittaessa kulkea hetki rinnalla sitä matkaa, jota Jumala kuljettaa.

Ohjaajien lisäksi retriiteissä saattaa olla avustajia, ja Kuopiossa hengellisen matkakumppanuuden ryhmät voivat toimia vallan hyvin maallikkovoimin. Kuopion seurakunnilla onkin suunnitelmissa järjestää koulutusta vapaaehtoisille hengellisille matkakumppaneille. Tällaiseen koulutukseen myös Riitta olisi innolla lähdössä mukaan.

Retriittien hiljaisuuteen kotiutuneena Riitta on suositellut niitä myös muille: ”Retriittiin kannattaa lähteä, vaikkei kokisi olevansa mikään uskovainen.”

 

OLLI VIITANIEMI