Monta tulkintaa johdatuksesta
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Ajankohtaista

Monta tulkintaa johdatuksesta

31.8.2016

Teksti: Kari Kuula

Kuva: Pixabay

 

Deismiksi kutsutun näkemyksen mukaan Jumala ei puutu mitenkään maailman tapahtumiin.

Hän on jättänyt luomakunnan luonnonlakien ja tietoisten olentojen ratkaisujen varaan. Hän ei erikseen vaikuta missään eikä johdata mitenkään, vaan hän seurailee tapahtumia ulkopuolisena.

Päinvastaisen kannan mukaan Jumala ohjailee kaikkea yksityiskohtaisen tarkasti. Hän on päättänyt hiustemme määränkin etukäteen. Tapahtukoon sinun tahtosi -pyyntö tulee aina toteutumaan. Tuoksahtaa hieman fatalismilta eli kohtalouskolta.

Jotkut ajattelijat tekevät eron erityisen ja yleisen johdatuksen välillä. Erityinen johdatus tarkoittaa Jumalan toimintaa raamatunhistoriassa. Siellä hän on kuljettanut tapahtumia täsmälleen etukäteissuunnitelmansa mukaan. Muu maailmanhistoria taas etenee vapaammin. Sen osalta Jumalalla ei ole yksityiskohtaista suunnitelmaa tai tahtoa.

Ehkä Jumala kunnioittaa luomakunnan ja elävien olentojen tahtoa niin paljon, ettei hän oikeastaan voikaan johdattaa maailman tapahtumia kovin lujalla otteella. Hän vain suostuttelee, taivuttelee ja houkuttelee ihmisiä ja elotonta luontoa, mutta ei pakota mihinkään. Siksi johdatus on hidasta ja haurasta. Näin opettaa prosessiteologiaksi kutsuttu koulukunta.

Vielä on mainittava ”emme tiedä” -linja. Sen mukaan johdatuksesta puhuminen on asioiden katsomista Jumalan näkökulmasta. Se taas ei ole mahdollista meille ihmisille. Me emme voi tietää, mitä Jumala milloinkin tahtoo tai tekee. Siksi on turha puhua johdatuksesta. Tiedämme johdatusta olevan, mutta emme koskaan tiedä, missä sitä tapahtuu.

Joonan kirja – johdatusta vastoin tahtoa

En tahdo sitä, minne Jumala johdattaa minua. Näin ajatteli Vanhan testamentin profeetta Joona.

Jumala kutsui hänet matkustamaan Niniven kaupunkiin, jossa tämän tulisi saarnata ihmisille parannusta heidän synneistään. Mutta Joona ei tahtonut mennä, joten hän nousi laivaan, joka oli matkalla aivan päinvastaiseen suuntaan.

Kohta nousi hirmuinen myrsky ja laiva oli uppoamaisillaan. Merimiehet tajusivat sen johtuvan jostakin yliluonnollisesta. He heittivät arpaa saadakseen tietää, kehen jumalat ovat vihastuneet. Arpa lankesi Joonalle. Silloin merimiehet saivat tietää profeetan pakenevan Jumalaansa.

He heittivät Joonan laivasta mereen lepyttääkseen Jumalan vihan. Myrsky taukosi saman tien. Suuri kala puolestaan nielaisi Joonan ja oksensi hänet kolmen päivän kuluttua kuivalle maalle.

Sitten Jumala käski uudestaan Joonaa menemään Niniveen, joka ei ollut enää kaukana. Nyt profeetta teki työtä käskettyä ja hänen saarnansa sai aikaan suuren herätyksen kaupungissa.

Tarinan opetus. Johdatusta ei voi paeta. Vaikka ihminen pyristelee vastaan, Jumala ohjailee tapahtumia niin, että hänen johdatuksensa toteutuu lopulta.

Lue myös

Johdatuksen sivumakua?