Matkalla maailmalla
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Kannanotot

Matkalla maailmalla

31.8.2016

Jenni Shakya

Juuri lomalta palanneena on hyvä hieman muistella seikkailuja, joita sain kesällä kokea. Nautin vapaudesta tehdä asioita suunnittelematta niitä etukäteen, arjessa kun mennään kovin kalenterin ehdoilla. Arvokkaimpana muistona lomasta jäi mieleen rentoutuminen, yksin ja yhdessä muiden kanssa. Rentoutuminen voi olla vain olemista tai aktiivista tekemistä, tilanteesta riippuen.

Matkustaminen on asia, josta pidän. Se kiehtoo ja kasvattaa. Vaikka olen matkustanut eri maanosissa, on aina jännittävää reissata yksin. Kun huomaa selviävänsä uudessa ympäristössä, itseluottamus kasvaa.

Matkustaessani lentokoneella, junalla tai bussilla usein jännitän, että olenhan nyt oikealla portilla tai laiturilla, vaikka olisin saanut kuinka hyvät ohjeet siihen, mistä ja milloin kyyti lähtee. Nyt lomalla tulin sinuiksi asian kanssa. Kun rupesin taas hermoilemaan, onnistuin rauhoittamaan itseni; olen rauhassa tässä ja nyt, hyvin todennäköisesti paikka ja aika on oikea. Vain muutaman kerran on suunta tai kulkupeli ollut väärä ja niistäkin on loppujen lopuksi selvitty. Näitä tilanteita on jälkeenpäin mukava nauraen muistella.

Yksin matkustaessa adrenaliini nousee, jännitys saa vatsan sekaisin ja voin mennä minne oma nenä näyttää. Yhdessä muiden kanssa tuntuu turvallisemmalta ja voi jakaa unohtumattomat kokemukset. Lomalta palatessani viimeisen lennon kanssa oli ongelmia. Se kuitenkin helpotti, etten ollut ainut, jonka lentoliput eivät jostain syystä toimineet. Muutaman muukin matkustaja joutui jännittämään samaa asiaa.

Kun tilanne saatiin selvitettyä, oli meillä jo kiire koneeseen. Nopeasti jaoimme tehtävät: yksi meistä otti lentoliput, toinen otti kaikkien passit ja kolmas vahti laukkuja vessakäynnin aikana. Näin kolmesta satunnaisesta matkaajasta tuli toisiinsa luottava ryhmä. Lennon jälkeen toivotimme toisillemme kaikkea hyvää ja lähdimme kukin omaan suuntaamme.

Ehkä hieman naiivisti ajattelen, että maailman kansalaiset pitävät kyllä huolta toisistaan. Tämän olen saanut reissatessa kokea. Kun on avoin ja kysyy rohkeasti neuvoja pulmatilanteissa, saa kyllä apua. Ja loppujen lopuksi:


Tänne saakka on tultu Hänen voimassaan,
huomispäivästä vielä en tiedä.
Kyllä Jumala huolen pitää hulluistaan,
vieköön Hän minne tahtoo vain viedä.


(Pekka Simojoki: Jumalan hullut)