Erityisherkkä väsyy ärsyketulvassa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Erityisherkkä väsyy ärsyketulvassa

31.8.2016

Teksti ja kuva: Tarja Lappalainen

 

Erityisherkälle saattaa olla helpotus, kun omat piirteet saavat sanat ja selityksen. 
Sielunhoitotyössä ja erilaissa kohtaamisissa on tärkeä tunnistaa tämä ominaisuus.

Sekä miehistä että naisista 15–20 prosenttia kuuluu erityisherkkiin. Käsitteen "erityisherkkä" (highly sensitive person) on kehittänyt psykologian tohtori, psykoterapeutti Elaine Aron, joka on tutkinut tätä synnynnäistä ominaisuutta 1990-luvulta alkaen.

Suomessa erityisherkkyydestä on ryhdytty puhumaan laajemmin vasta viime vuosina.  Kotimaista tutkimusta aiheesta on kuitenkin tehty vain vähän ennen sielunhoitoterapeutti Helena Pihkalan lopputyötä Erityisherkkyys ja sisäisen lapsen eheytyminen.

Pihkala tunnisti opintojen kautta erityisherkkyyden myös itsessään.

Matala reagointikynnys

Yliherkkä, aistiherkkä, erityisherkkä. Ominaisuudella on monta eri nimeä, mutta nykyisin käytössä oleva termi kuvaa ominaisuutta kaikista tarkimmin. Erityisherkkyys on biologinen piirre, joka vaikuttaa tunne-elämään ja käyttäytymiseen.  Ihmisillä, joilla tämä ominaisuus ilmenee, on erityisen matala reagointikynnys eri asioihin.

”Erityisherkkä voi olla altis äänille, melulle ja visuaalisille ärsykkeille, kuten valolle, väreille sekä hajuille. Hänen tuntoaistinsakin voi olla herkempi ja kipukynnys matalampi”, Pihkala kertoo.  

Hän jatkaa, että erityisherkkä reagoi keskivertoihmistä yleisesti ottaen voimakkaammin ja kokonaisvaltaisemmin niin positiivisiin kuin negatiivisiin tunteisiin.

”Voisi sanoa jopa niin, että hän kulkee kaikessa vähän niin kuin tuntosarvet pystyssä.”

Pihkalan mukaan varsinkin tunne-elämän yliherkkyyttä omaava kerää ympäristöstä kaikki mahdolliset ärsykkeet – myös alitajuisesti.

”Tavatessa toisen hän alkaa prosessoida tämän ilmeitä ja äänensävyjä. Jos samanaikaisesti ympärillä on erilaista toimintaa, voi ärsyketulva tulla liian suureksi, mikä johtaa helposti ylivireystilaan ja sen kautta väsähtämiseen.”  

Ylivireystilaan voi liittyä ahdistuneisuutta ja hermostuneisuutta, jota Pihkala kuvaa ”sisäiseksi lepatukseksi”. Tällöin ajatukset lähtevät harhailemaan ja tulee tarve vetäytyä tilanteesta. 

”Kanssaihmisten ei tule tästä loukkaantua. Vetäytyminen on erityisherkän selviytymiskeino ja hän palautuu, kun saa olla jonkin aikaa omissa oloissaan. Erityisherkkä tarvitsee yksinkertaisesti vain enemmän lepoa ja rauhaa.”

Uskovissa hieman enemmän

Erityisherkkyyttä ilmenee uskovien joukossa hieman keskimääräistä enemmän. Tähän löytyy luonnollinen selitys.

”Erityisherkkä kiinnostuu luontaisesti erilaisista ilmiöistä sekä henkisistä ja hengellisistä asioista. Hän saattaa jopa eksyä idän uskontojen tai okkultististen asioiden pariin.”

Seurakunnassa lämmin ja hyväksyvä ilmapiiri on heille elinehto.

”Jos erityisherkkä ihminen ei kohtaa ymmärrystä, seurauksena voi olla masentuneisuutta ja seurakuntayhteyden rakoilemista.”

Kovat ja tuomitsevat sanat ovat myrkkyä kenelle tahansa, mutta varsinkin erityisherkille ihmisille, sillä heidän saattaa olla vaikea unohtaa kokemaansa loukkausta.

”Väärinkäsitysten välttämiseksi ja tulkinnan karsimiseksi asiat tulee selittää hänelle keskimääräistä tarkemmin ja hienovaraisesti. Erityisherkkä joutuu työstämään asioita paljon voimakkaammin, pidempään ja syvemmältä kuin muut”, Pihkala muistuttaa.

”Kaikenlainen mitätöiminen tai vähättely voi suistaa hänen sisäisen maailmansa kaaokseen. Vastaavasti Jumalan armon, anteeksiannon ja rakkauden kokemus on yliherkälle hyvin tärkeä.”

Erityisherkän päästessä sinuiksi itsensä ja ominaisuutensa kanssa, hän toimii voimavarana seurakunnassa jo vahvan empatiakykynsä vuoksi. 

”Hän on erityisen vahva kuuntelijana, rukoilijana ja sielunhoitajana.”   

Kiltti ja tunnollinen

Erityisherkkä on usein hyvin tunnollinen ja kiltti. Työssään hän haluaa luonnostaan miellyttää ja kokea olevansa hyväksytty. Erityisherkkä voi olla täydellisyydentavoittelija. Tämä tapahtuu vielä korostetusti hänen ollessa uskossa.

”Silloin erityisherkkä ajattelee, että haluan suorittaa Jumalalle tämän ja pyrin tekemään tämän prikulleen oikein, mutta eihän semmoiseen kukaan pysty. Seurauksena saattaa olla loppuun palaminen ja uupuminen. Tämän olen itse henkilökohtaisesti kokenut ja myös selviytynyt siitä kuiville.”

Erityisherkällä omien rajojensa tunnistaminen, hahmottaminen ja löytäminen voi olla haastavaa.  Hänen tuleekin tiedostaa, mitä itse haluaa ja toivoo, mitkä ovat hänen omat tarpeensa.

”Tällöin hän oppii suojaamaan omaa sisintä eikä altista itseä liian suurelle ahdistukselle eri tahoilta. Liikaa ei tule myöskään paljastaa sisimmästä eikä itsestä. ”

”Erityisherkän matka kohti omaa itseä, oman itsensä ymmärrystä ja vahvuutta, voi olla pitkä. Itsekin olen sen kokenut, mutta matka on kannattanut. Tänä päivänä olen vahvimmillani kuin koskaan aikaisemmin”, Helena Pihkala toteaa.

 Mitä nopeammin erityisherkkä pääsee sinuksi itsensä kanssa, sitä vahvemmille hän pääsee elämässään. 

”Hän voi tietoisesti opetella olemaan välittämättä kaikista negatiivista kommenteista. Jos joku ei ymmärrä hänen erityispiirteitään, niin se on sitten tämän ymmärtämättömän oma ongelma.”