Puhetta samoista asioista
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Ajankohtaista

Puhetta samoista asioista

29.6.2016

Teksti: Kari Kuula

Puijon seurakunnan kappalainen

Kuva: Tuija Hyttinen

 

 

Subjektiivinen havainto: hengellisessä puheessa käydään läpi samoja asioita yhä uudestaan. Ajattelen nyt jumalanpalveluksiamme, hengellisiä tilaisuuksia tai vaikka Radio Dein hengellisiä ohjelmia. Samat perusteemat pyörivät viikosta toiseen hieman eri paketeissa.

Niinpä kokenut kirkossakävijä oppii harvoin mitään todella uutta. Kaikki on kuultu ennenkin. Ei ihme, että moni ei jaksa käydä kirkoissamme kovin usein. Miksi käydä kuulemassa sellaista, joka jo tiedetään?

Me papithan niitä tuttuja levyjä soitellaan, minä myös. Olen saarnaillut kohta kaksikymmentä vuotta Kuopiossa. Varmaan olen pyöritellyt samoja perusasioita, painopisteet ovat ehkä vähän siirtyilleet.

Miksi puheemme pyörivät samassa kehässä? Ehkä osittain siksi, että evankeliumin perussanoma ei muutu miksikään. Emme voi keksiä joka vuosi uutta kristinuskoa, vaan on pärjättävä sillä vanhalla.

Myös ihmisten perushuolet pysyvät samoina, joten tarvitaan tuttua lohdutuksen sanomaa. Synnitkään eivät taida muuksi muuttua eli samat kehotuksen sanatkin toistuvat kirkkovuodesta toiseen.

Jos kysytään, mitä kirkkoon kuuluu, oikea vastaus taitaa olla: Sitä samaa vanhaa.

Jo apostoli Paavali huomasi veivaavansa samaa saarnageneraattoria. Hän ei kuitenkaan pitänyt sitä huonona asiana, päinvastoin.

Hän kirjoitti näin:

”Minä en kyllästy kirjoittamaan teille yhä uudestaan samoista asioista, ja sittenhän teillä on tarkka tieto.” (Fil. 3:1).

Kun toistetaan, tieto pysyy tarkkana.

Hengelliset asiat nimittäin ovat näkymättömiä. Ne eivät usein edes tunnu missään. Joudumme elämään pelkän uskon varassa. Siksi uskon asioilla on taipumus unohtua, pinnallistua ja väljähtyä. Ne jäävät taka-alalle, jos niitä ei tietoisesti pidä esillä.

Siksi jo apostolin ajoista saakka kirkossa on puhuttu samoista asioista yhä uudestaan. Näkymättömät muuttuvat olemattomiksi, jos niistä ei muistuteta.

Kun kuulen kollegan puhuvan tuttua tarinaa, en ajattele, että hoh hoijaa, kuultu on. Sen sijaan saatan miettiä, onkohan tuo totta. Meneekö se oikeasti noin? Mihin tuo perustuu?

Näin tutunkin asian kuuleminen voi käynnistää mielessä hedelmällisen prosessin. Jos ihmisellä on haku päällä, kirkosta saa aina jotakin. Silloinkin, kun kuulee tuikitutun sanoman.