Kolme piispaa pohdintojen äärellä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Kolme piispaa pohdintojen äärellä

29.6.2016

Teksti: Kari Kuula

Kuvat: Tuija Hyttinen

 


Jari Jolkkonen, Kuopion hiippakunnan piispa vuodesta 2012 alkaen.

Wille Riekkinen, Kuopion hiippakunnan piispa 1996–2012

Matti Sihvonen, Kuopion hiippakunnan piispa vuosina 1984–1996


Tietääkö piispa kaiken?
Näin saattaa alaluokkalainen miettiä seuratessaan piispan kouluvierailua.
Piispalle kun esitetään kaikenlaisia kysymyksiä, joihin hän sitten vastaa parhaansa mukaan.

Piispan kuuluu kyllä tietää ja osata paljon. Onhan hän hiippakunnan ylipaimen. Silti jokainen tuntee myös pienuutensa. Suuri tehtävä ei tee ihmisestä suurta.

Kuopion hiippakuntaa on palvellut yhteensä seitsemän piispaa. Piispanistuimelta avautuu aitiopaikka kirkon ja koko yhteiskunnan haasteisiin. Miltähän tuntuu istua piispan paikalla? Tätä kysyimme nykyiseltä Kuopion piispalta Jari Jolkkoselta ja kahdelta edelliseltä piispalta, Wille Riekkiseltä ja Matti Sihvoselta.

Yhteisenä ilona näyttää olevan uusien työntekijöiden vihkiminen ja asettaminen kirkon tehtäviin. Se kun on merkki kirkon elämästä ja usein uudistumisestakin.

Myös piispojen yhteiset murheet tulevat samalta suunnalta. Seurakunnissa on tainnut olla henkilöristiriitoja ja työyhteisöongelmia jo alusta alkaen. Apostoli Paavalikin joutui aikanaan riitaan lähimmän työtoverinsa Barnabaan kanssa.

Ei ole helppoja vastauksia

Piispat antavat usein kirkolle kasvot julkisuudessa. Heidän puheenvuoroissaan kuuluu kirkon omin ääni. Toisaalta monissa kysymyksissä kirkon sisälle mahtuu useampia tulkintalinjoja. Siksi piispat eivät aina jyrise niin suoraviivaisesti kuin kuulijat ehkä toivoisivat. Vaikeisiin kysymyksiin ei ole yksinkertaisia vastauksia.


Esitimme jokaiselle piispalle seuraavat kysymykset:

 

1) Mistä kirkon tai seurakuntaelämän tapahtumista iloitsit piispakautesi aikana?

Jari Jolkkonen: ”Omien virkatehtävien näkökulmasta papiksi ja diakoniksi vihkimiset tuntuvat koskettavilta. Heidän kasvoistaan näkee, että kirkko on elävä. Olemme uudistaneet piispantarkastusta, ja nyt tuntuu, että se toimii. Olen tehnyt kolmen vuoden aikana 25 piispantarkastusta. Nyt on ehkä varaa vähän väljentää tahtia.”

Wille Riekkinen: Ilonaiheita oli paljon alkaen taitavista työtovereista, tolkun ihmisistä seurakuntien vastuupaikoilla, ja ennakkoluulottomista lapsista ja nuorista. Erityisesti piispantarkastusten yhteydessä pidetyistä koululaisvierailuista jäi hyvät muistot. Nuorissa on – myös kirkon – tulevaisuus!”

Matti Sihvonen: ”Erityisiä ilonaiheita olivat kirkon uusien työntekijöiden kuten pappien, diakoniatyöntekijöiden ja nuorisonohjaajien vihkimiset ja virkaan siunaamiset. Suurta iloa ja kiitollisuutta tunsin myös vihkiessäni uusia kirkkoja tai seurakuntataloja. Lasten ja nuorten tapaaminen eri tilanteissa kuten kouluissa, kerhoissa, leireillä ja rippikoulussa oli aina juhlaa.”

2) Mitä surit tai harmittelit kirkosssa/seurakuntaelämässä?

Jari Jolkkonen:”Henkilöristiriidat seurakunnissa ovat haastavia. Ne vaativat herkkyyttä ja jämäkkyyttä. On kuunneltava kaikkia osapuolia. Siksi ne vievät aikaa. Harmittelen myös sitä, että seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset tuntuvat valtakunnallisesti saavan kirkossa ylikorostuneen aseman. Teemu Laajasalo sanoi osuvasti, että ne imevät hapen muilta asioilta.”

Wille Riekkinen: ”Harmittelin työyhteisöongelmia, piispojen keskinäistä tahmeutta ja kirjaimeen pidättäytyvää raamatuntulkintaa, kun pitäisi tehdä dynaamisia ratkaisuja Raamatun kokonaiseetoksen hengessä.”

Matti Sihvonen: "Surua aiheuttivat työyhteisöjen ongelmat, kuten jonkun työntekijän kyvyttömyys yhteistyöhön, hengellisten ääri-ilmiöiden korostaminen ja narsismi. Mieltä raskautti myös, jos sai kuulla tai havaita työntekijän taholta välinpitämättömyyttä tai suoranaista haluttomuutta tehdä työtä, johon oli pyrkinyt ja sitoutunut.”

3) Mitä olisit toivonut osaavasi enemmän piispana toimiessasi?

Jari Jolkkonen: ”Piispan tehtävässä yhdistyvät saarnaaja, liturgi, virastopäällikkö, sielunhoitaja, hallintobyrokraatti, raamatunselittäjä ja työyhteisökonsultti. Nykyisin myös yhteiskuntasuhteiden hoitaminen korostuu. Näissä tehtävissä törmää jatkuvasti omaan keskeneräisyyteen. Suurimmat paineet tulevat omasta sielusta.

Sain piispainkokouksen pääsihteerin työssä hyvän johdatuksen hallintoon. Tämä voi kuulostaa tylsältä, mutta lakia ja hallintoa pitää jatkuvasti opiskella lisää. Kunpa olisin suorittanut myös juristin tutkinnon.”

Wille Riekkinen: ”Mediataitoja, ajankäytön suunnittelua, enemmän kansainvälisten kontaktien hyödyntämistä ja työnohjausjärjestelmän tehokkaampaa sisäänajoa.”

Matti Sihvonen: ”Olisin toivonut osaavani enemmän ja paremmin kannustaa työntekijöitä, ja rohkaista seurakuntalaisia arvostamaan itseään ja elämään kristittyinä tavallisessa arkielämässä.”

4) Miltä sinusta tuntui hiippakunnan ylipaimenen ja suunnannäyttäjän rooli?

Jari Jolkkonen: "Suhtaudun siihen innostuneesti. Koen sen velvollisuutena. Mutta samalla tunnen usein epäonnistuvani. Murehdin usein omia laiminlyöntejä. En ole osannut tai ehtinyt vastata kaikkiin asioihin. Semmoiset syytökset tulevat usein aamuyöllä.”

Wille Riekkinen: ”Pidin roolista, olinpa sitten – tilanteesta riippuen – joukon hännillä, keskellä tai reilusti sen edellä. Kärkihankkeita oli neljä: Raamattu ja sen tulkinta nykypäivän ihmiselle, lapsi- ja nuorisotyö, maallikkoaktiivisuuden edistäminen ja luonnonsuojeluun liittyvät asiat.”

Matti Sihvonen: ”Suunta on tiedossa, mutta suunnannäyttäjän virassa on usein ymmällä, kun tuntee itsekin olevansa eksyksissä ja apua vailla.”

5) Kerro jokin itsellesi merkityksellinen hengellinen tai teologinen löytö viime ajoilta.

Jari Jolkkonen: "Olen yrittänyt jonkin verran perehtyä ateismin historiaan. On ollut yllättävää huomata, että Ranskan vallankumouksessa lopulla syntynyt ateismi ei niinkään unelmoinut jumalattomasta, vaan oikeudenmukaisesta maailmasta. Kirkko oli tuolloin laiminlyönyt köyhät ja liittoutunut korruptoituneen kuninkaan kanssa. Ei ihme, että keskiluokka hylkäsi tuolloin kirkon. Ateismi on lopulta emotionaalisesti köyhä ja filosofisesti jännitteinen. Siksi siitä ei koskaan tule massojen juttua.”

Wille Riekkinen: ”Entistä paremmin minua on alkanut puhutella sanonta ’kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi’. Löytönä on Raamatun sanoman, sen symbolikielen ja vertausten tähän elämään ja tähän maailmaan ohjaava vaikutus. Samalla jokaisen ihmisen ainutlaatuisuus yhä korostuu tuijottamatta ihmisen arvoon, asenteisiin, taitoihin tai taipumuksiin. Kirkon on hyvä muistaa, että: Hengellisyys ilman maallisuutta päätyy hengettömyyteen.”

Matti Sihvonen: ”Ei ole uusia löytöjä tai oivalluksia. Entisissäkin on vielä niin paljon märehtimistä.”

6) Ajattelevalla ihmisellä on myös kysymyksiä ja keskeneräisiä ajatuksia. Minkä hengellisen tai teologisen kysymyksen kanssa sinä olet painiskellut?

Jari Jolkkonen: ”Maailmankaikkeuden hienosäätö kutittelee. Tiedemiehet ovat yksimielisiä, että maailmankaikkeudessa vaikuttavat lait näyttävät äärimmäisen tarkasti hienosäädetyiltä orgaanisen elämän synnyn kannalta. Millaisia maailmankatsomuksellisia johtopäätöksiä siitä tulisi tehdä?”

Wille Riekkinen: ”Minua on kovasti puhutellut piispa John Shelby Spongin kirja Miksi kristinuskon tulee muuttua tai kuolla. Millainen muutos on tarpeen, jotta kirkko tosissaan pystyy asettumaan jokaisen ihmisen rinnalle ja siunaamaan kaikkia, jotka tuota siunausta tarvitsevat ja pyytävät? Oman sananjälkensä tähän painiskeluun on antanut Marcus Borg teoksellaan The Heart of Christianity, joka ilmestyy pian suomeksi nimellä Kristinuskon sydän.
 

Matti Sihvonen:  ”Koko virkakauteni ajan olen miettinyt, mikä on paikallaan pysymisen ja liikkeen välinen suhde kirkon elämässä.  Mikä siis on sellaista, minkä pitää aina pysyä samana ja mikä sellaista, missä on mentävä eteenpäin? Sama se on omassa uskonelämässäkin. Raamatussa puhutaan vaeltamisesta muuttumisesta ja kasvamisesta. Perustalta ei kuitenkaan saa livetä. Osaa siinä sitten tehdä oikeita ratkaisuja!”

7) Mistä olet tänään kiitollinen?

Jari Jolkkonen " Olemme perheenä valtavan kiitollisia siitä, että olemme saaneet asettua Kuopioon ja Itä-Suomeen. Se on ihan mahtavaa."

Wille Riekkinen:  ”Elämän lahjasta, perheestä, ystävistä ja uteliaisuudesta.”

Matti Sihvonen: ”Kiitollisuuden aiheita on tänäänkin paljon, mutta tässä on kärki: vaimo, lapset ja lastenlapset, kirkko ja pappisvirka, oma seurakunta, terveys ja luonto, isänmaa ja sen vapaus.”


Syntymäpäiväjuhlat piispalle

Kuopion hiippakunnan emerituspiispa Wille Riekkinen täyttää 70 vuotta 21.7.2016. Juhlan kunniaksi järjestetään kaikille avoin kesäinen messu ja konsertti Kuopion Kallaveden kirkossa keskiviikkona 20.7.2016 klo 18.

Lue lisää