Riparimuistoja
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Riparimuistoja

29.6.2016

Juuso Happonen

 

Kesämessun yhteydessä ollut konfirmaatio vei omiin riparimuistoihin: elokuu, puiseen kyläkouluun ahtautuneena pappi, kesäteologi ja leiriläiset isosineen. Joka päivä satoi vettä ja koulua ympäröi miehenkorkuinen heinikko. Lentopallokenttä oli märkä, poutahetkenä pelattiin ja viisipyttyisissä huusseissa käytiin ulkorakennuksessa. Saunaan pääsi joka toinen ilta kymmenen nuorta kerrallaan.

Tytöt löysivät yhteistä tekemistä poikia helpommin ja pop-musiikki kutsui poikia norkoilemaan tyttöjen huoneen ovelle. Kiusasimme heitä, kun he opettelivat BoneyM:n diskotanssikuvioita. Sitten yksi totesi: ”Jos ette lopeta, niin me opetetaan teidät tanssimaan.” Ei lopetettu ja eräänä päivänä yhden tytön isä oli ohikulkumatkalla tuonut humppakasetin. Oli ”pakko” alkaa opetella valssia, tangoa, humppaa ja polkkaakin sen BoneyM:n lisäksi.

Kiitos sateelle. Tyttöjen huone kävi pieneksi, kun useampi innostui. Siirryttiin poikien isoimpaan kämppään ja tanssimassa oli jo yli puolet leiriläisistä ja isosista. Tuli sielläkin ahdasta ja minä etunenässä ehdotin, että siirrytään saliin, missä oppitunnit ja ruokailut pidettiin. Siellä oli tyhjää tilaa ennen iltaohjelmaa.  Silloin kesäteologi sanoi, että se ei vaan sovi. Ihmeteltiin miksi, ja hiljaisen oloinen nainen yritti sanoa, että se on väärin. Siihen tuli pappikin, joka kuunteli molempia osapuolia.

Perustelimme tanssimista tekemisen puutteella ja sillä, ettei se ole syntiä: oli opetettu että sydämen ero jumalasta on syntiä, mutta ei mikään yksittäinen teko. Hetken kuunneltuaan pappi sanoi:

”Te olette molemmat oikeassa. Koulu on rippikoulun ajan seurakunnalle vuokrattu ja seurakunnan tila. Seurakunnan järjestyssäännöissä sanotaan, että synnillisen elämän viettäminen on sen tiloissa kiellettyä.

Monet vanhemmat seurakuntalaiset näkevät tanssin sellaisena, koska siihen on liittynyt lieveilmiöinä alkoholia ja huonoa elämää. Mutta olen vaimoni kanssa nuoruudesta asti käynyt lavatansseissa ja todennut sen sekä mainioksi liikunnaksi että hyväksi seurustelun tavaksi. Sopisiko teille, että jatkatte hyvillä mielin tanssia tuolla poikien isossa kämpässä? Ja jos joku kysyy, niin minä en ole sitten antanut mitään lupaa.”

Hänen näkökulmansa oli vapauttava. Jatkoimme tanssimista ja kesäteologikin säilytti kasvonsa. Itse olen saanut nauttia riparini opeista koko elämäni hyvillä mielin: tanssiminen on iloista hommaa – porukalla ja yksin.