Sanallista 25.5.2016
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Hiljenny

Sanallista 25.5.2016

25.5.2016

Kari Kuula, Puijon seurakunnan kappalainen

 

Lenkille mars!

Kallein aarteemme? Syntien anteeksiantamus ja taivaan koti. Jeesus on sen meille hankkinut. Siirrytään siis seuraavaan aarteeseen.

Se on keho. Ruumis. Fyysinen olemuksesi. Se on ihmisen toiseksi kallein aarre. Jos keho voi hyvin, koko ihminen voi hyvin. Jos kehossa on vikaa, se tuntuu kaikessa elämässä.

Siksi kehosta täytyy pitää hyvää huolta. On syötävä terveellisesti. On harrastettava sopivasti liikuntaa. Tämä tietenkin tiedetään.

Mutta sitä ei kovinkaan usein muisteta, että kehosta huolehtiminen on myös hengellinen tehtävä. Jumala on antanut minulle tämän ruumiin. Se ei ole vain sielun kuori, vaan kallis Pyhän Hengen temppeli.

Siksi kehosta huolehtiminen ei ole vain henkilökohtainen makuasia. Kukaan kristitty ei voi sanoa, että minua kiinnostaa enemmän hengen maailmat, joten jätän liikkumisen vähemmälle. Joka rukoilee ahkerasti, mutta ei välitä siitä, mitä syö, rukoilee väärin. Hän pyytää siunausta, mutta ei tee omaa osaansa.

Ruumiin hoitaminen kuuluu jokaisen kristityn hengellisiin velvollisuuksiin. Ja toisin päin: on synti maata sohvalla illat pitkät. On syntiä syödä verisuonet huonoon kuntoon ja juoda maksa poks-tilaan.

Siinä laiminlyödään kallis aarteemme. Tämä rakas keho, joka on yhtä kuin minä itse.

Vastuu kehostamme on monestakin syystä jäänyt lapsipuolen asemaan hengellisessä opetuksessa ja elämässä. Tulkoon siis herätys, ja alkakoon se minusta.


 

 

Katoavat ja katoamattomat aarteet
Luuk. 16: 19–31

Jeesus puhui tämän vertauksen:

”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita.

Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.”