Meidän yhteinen messumme
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Meidän yhteinen messumme

25.5.2016

Teksti: Sirpa Koivisto

Kuva: Tuija Hyttinen

 

 

Messu on seurakunnan elämän keskus. Se on lepoa ja hiljentymistä, mutta myös iloa ja väriä.

Jumalanpalveluksen osallistuminen hämmentää satunnaista kirkossa kävijää. Päällimmäisenä on tunne, osaanko toimia oikein. Perustiedot auttavat ymmärtämään tapahtumien kulkua.

Sosiaalisessa mediassa virisi viime keväänä keskustelu siitä, miten jumalanpalveluksessa satunnaisesti käyvät eivät ymmärrä, mitä messussa eli ehtoollisjumalanpalveluksessa tapahtuu. Epämukavuutta aiheuttaa muun muassa se, milloin noustaan seisomaan tai miksi vieressä istuvaa pitää tervehtiä toivottamalla Kristuksen rauhaa.

”Nykyihmiset ajattelevat, että on tärkeää osata myös kirkossa toimia oikein, tuntea säännöt, joiden mukaan käyttäydytään”, sanoo teologian tohtori Tapio Lampinen, joka Facebook-keskustelun innoittamana laati oppaan Apu messun ymmärtämiseen. Seurakuntalaisen opas. Siinä messun kaavaan pureudutaan selkokielellä, ilman teologista ammattisanastoa.

”Kirjanen on laadittu, jotta messuun osallistuvalla olisi perustiedot messun kulusta sekä siitä, mikä merkitys messun eri osilla on ja miten ne ovat yhteydessä toisiinsa. Kaavan tunteminen lisää turvallisuuden tunnetta ja syventää messukokemusta. Messun aarteiden omistaminen on koko elämän kestävä oppimisprosessi”, Lampinen toteaa.

Kuin vierailu ystävän luo

Messu on seurakunnan elämän keskus. Länsimaisen messun kaava eli miten messu etenee, pohjautuu vanhaan perinteeseen, jota on kirkossa vaalittu vuosisatojen ajan.

”Messu on vuosisatojen aikana hioutunut sellaiseksi, että se vastaa ihmisen rituaalin tarpeeseen. Juuri tässä on messun puhuttelevuus”, Lampinen selvittää.

Messun ytimenä ovat Jumalan sana ja saarna sekä ehtoollinen. Niihin kytkeytyvät seurakunnan rukous, tunnustus ja ylistys.

Lampisen vertauksessa messun kulku on kuin ystävän luona vierailu.

”Eteisessä tervehditään ja riisutaan päällysvaatteet, mitä vastaavat johdanto ja rippi. Sitten siirrytään olohuoneeseen keskustelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Tämä on messun sanaosa. Ehtoollinen on kutsu ruokapöytään. Lopuksi ollaan taas eteisessä – kiitetään, hyvästellään ja sovitaan seuraavasta tapaamisesta. Messussa sitä vastaa päätös ja lähettäminen.”

Tilaa luovuudelle

Nykyinen jumalanpalvelusuudistus on vuodelta 2000. Lampinen oli mukana valmistelemassa uutta jumalanpalveluskäsikirjaa. Uudistuksen tavoitteena oli muun muassa lisätä seurakuntalaisten osallistumista jumalanpalveluksen suunnitteluun ja toteutukseen sekä palauttaa länsimaisen messun sisältöön kuuluvat perinteet, kuten ehtoollisen vietto.

”Vanhan jumalanpalveluskaavan dynamiikka oli jo kadonnut. Nykyisessä messussa osat seuraavat johdonmukaisesti ja joustavasti toisiaan. Messu puhuttelee useampia aisteja ja vastaa paremmin niihin tarpeisiin, joita ihmisillä on messuun tullessaan.”

Lampisen mukaan nykyinen messun kaava antaa mahdollisuuden toteuttaa messu monin tavoin.

”Se antaa luovuudelle enemmän tilaa. Kaava on kehys, jonka luovuus täyttää.”

Jos jotakin Lampinen messuun kaipaa, niin lisää iloa. Myös lasten osallistuminen messuun on meillä vielä lapsenkengissä.

”Nykyajan ihmiset arvostavat sitä, että tunnelma messussakin on iloinen ja vapautunut. Mutta kyllä nykyinen messu antaa siihenkin mahdollisuuden.”

Tule ja nauti

Lampinen kehottaa kaikkia osallistumaan rohkeasti messuun ja nauttimaan kaikesta siitä, mikä tuntuu hyvältä.

”Messu ei ole sellainen paikka, jossa katsotaan, teenkö oikein tai väärin. Messussa tämän ajatuksen voi unohtaa. Jumalanpalvelukseen tullaan lepäämään ja etsimään Jumalan läsnäoloa.

Messussa voi hiljentyä omissa oloissaan tai olla mukana toteuttamassa sitä. Kumpikin ovat yhtä hyväksyttyjä tapoja osallistua jumalanpalvelukseen. Kirkkoon tulija on vapaa kaikista muodoista, koska jokainen on kutsuttu lepoon omana itsenään”, Lampinen muistuttaa.


Pallotellaan ideoita

Onko messun sisältö suljettujen ovien takana päätetty? Voisivatko tavalliset seurakuntalaiset esittää toiveita ja ideoita? Kyllä voivat, ainakin Puijon seurakunnassa.

Siellä on viime syksystä alkaen pidetty keskiviikkoisin kaikille seurakuntalaisille avoimia kokoontumisia, joissa yhdessä suunnitellaan puolentoista viikon päästä olevan messun sisältöä.

”Aloite tähän tuli seurakuntalaisilta”, pastori Mari Voutilainen kertoo.

Osallistumisaktiivisuus on ollut vaihtelevaa. Parhaimmillaan paikalle on Voutilaisen mukaan saapunut kymmenenkunta seurakuntalaista.

”Yritämme tehdä tätä käytäntöä tutuksi ja toivomme, että ihmiset rohkaistuisivat osallistumaan.”

”Suunnittelemaan ovat tervetulleita aivan kaikki. Ei tarvitse olla perehtynyt teologiaan tai liturgiaan. Riittää, että jutellaan yhdessä ja pallotellaan ideoita.”

Viime viikolla suunniteltiin tulevan sunnuntain perhemessua teemalla ”Kummin kanssa kirkkoon”. Se oli kevään viimeinen yhteinen suunnittelukokoontuminen.

”Syksyllä jatkamme taas ja toivomme innokkaita seurakuntalaisia mukaan.”

Teksti: Heli Haring

Lue myös Pyhäpäivinä tarjotaan vain parasta