Otetaan lajittelu tavaksi
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Ajankohtaista

Otetaan lajittelu tavaksi

25.5.2016

Teksti: Heli Haring

Kuva: Jätekukon kuva-arkisto

 

Muovikääreitä, säilyke- ja lasipurkkeja, pahvipakkauksia, paperipusseja ja banaaninkuoria. Huh.

Kaikenlaista jätettä tuntuu kertyvän kotona niin, että roskista saisi olla alvariinsa tyhjentämässä. Samalla herää huoli, että hukummeko pian tähän kaikkeen roskaan.
No, emme ehkä ihan pian. Siitä pitää huolen koko ajan kehittyvä lajittelu- ja kierrätysjärjestelmä, jonka avulla ympäristöä kuormittavan jätteen määrää voidaan vähentää. Ihmisiltä se vaatii vain hieman viitseliäisyyttä.

”Tutkimusten mukaan suomalaiset pitävät jätteiden lajittelua yhä tärkeämpänä asiana ja aika hyvin sitä kotitalouksissa jo harjoitetaankin”, jätehuoltoyhtiö Jätekukon ympäristökouluttaja Anja Räisänen kertoo.

Puhdasta ja kuivaa

Tällä hetkellä hyvin monet kodeissa syntyvät jätteet voidaan lajitella omiin keräyspisteisiinsä. Biojätteen lisäksi on mahdollista lajitella paperit, kartonki, metallit ja kotitalouslasi erilleen sekajätteestä. Vuoden alusta lähtien pakkausjätteiden keräyksestä ja kierrätyksestä on vastannut Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy.

Pikkuhiljaa myös kotitalousmuovien keräyspisteitä on alkanut ilmaantua muun muassa suurempien kauppakeskusten edustoille. Tarkoitus on, että tämän vuoden aikana olisi koko maahan tulossa 500 keräyspistettä muovijätteelle. Räisäsen mukaan suositus on, että eri materiaalit lajiteltaisiin mahdollisimman pitkälle jo kotona.

”Lajiteltavien jätteiden tulisi olla puhtaita ja kuivia. Huuhtelu viileällä vedellä riittää. Jos se ei tehoa vaikkapa öljyisiä marinadeja sisältäneiden muovipakkausten puhdistamiseen, on pakkaukset järkevintä laittaa sekajätteeseen.”

”Siitä ei toki tarvitse kantaa huonoa omatuntoa, sillä sekajäte hyödynnetään energiana ekovoimalaitoksessa.”  

Tulevaisuudessa itä- ja keskisuomalaiset sekä kainuulaiset yhdyskuntajätteet poltetaan energiaksi, kaukolämmöksi ja sähköksi Riikinvoima Oy:n Ekovoimalaitoksessa Leppävirralla. Voimalaitoksen on tarkoitus aloittaa toimintansa vuoden lopussa.

Roska on raaka-ainetta

Ensisijainen tavoite kuitenkin on, että erilaiset lajiteltavat materiaalit saataisiin kierrätettyä uusiokäyttöön.

”Esimerkiksi lasista ja metallista pystytään valmistamaan uusia tuotteita. Ekovoimalaitoksessa ne puolestaan aiheuttavat palamattomina jätteinä harmia”, Räisänen painottaa.

”Ei kannatakaan enää mieltää purkkeja ja pakkauksia roskaksi, vaan raaka-aineeksi.”

Jos ajatus lajittelusta tuntuu rasittavalta, Räisänen suosittelee aloittamaan sen pikkuhiljaa.

”Aluksi voi totutella vaikka yhden lajikkeen kanssa. Voi kerätä esimerkiksi metallipurkkeja erilleen muusta jätteestä. Sitten, kun se sujuu, on ehkä matalampi kynnys laajentaa lajittelua.”

”Asiaa edesauttaa, jos saa oman logistiikan toimimaan kotona eli lajiteltaville jätteille löytyy paikat, mihin niitä kerätä.”

”Ja kauppareissulla kannattaa katsoa näkyykö keräilypisteitä, joihin jätteet voi tuoda samalla kertaa, kun käy ostoksilla.”

Suurikokoiset roskikseen tarkoitetut esineet voi viedä jäteasemille, joita löytyy jokaisesta Jätekukon toimialueen kunnasta.

”Jos itsellä ei ole mahdollista kuljettaa jätetavaraa asemalle, voi meiltä tilata Noutokukko-noutopalvelun, joka käy hakemassa isot jäte-esineet kotoa.”

Jätekukon Lajittelun ABC

Lue myös Käytätkö oikeasti kaikkea, mitä omistat?


Sielun siivoukseen kaveriksi pappi

Elämän sotkuissa yksi vaihtoehtoinen keskustelukumppani on seurakunnan työntekijä: pappi tai diakoni. Useimmiten papin tai diakonin juttusille tullaan akuutissa kriisissä.

”Tyypillisesti ihminen hakeutuu sielunhoitoon, kun läheinen kuolee, avioliitto hajoaa tai elämä muuttuu niin, että ihminen jää tyhjän päälle”, Männistön seurakunnan diakoniapappi Heikki Hyvärinen kertoo.

Sielunhoitokeskusteluissa tulee puheeksi monenlainen sekasotku: raha-asiat, koti, ihmissuhteet ja hengellinen hätä.

”Yhteistyössä diakoniatyöntekijän ja sosiaalitoimen kanssa autan ihmistä järjestämään asiansa. Autan ihmistä löytämään ratkaisut itse.”

Joskus sielunhoitoon liittyy yksityinen ehtoollinen.

”Jos ei voinnin vuoksi pääse kirkkoon ehtoolliselle tai haluaa ehtoollisen muodossa vahvistusta uskolle, papin voi pyytää kotiin antamaan ehtoollisen. Usein samalla syntyy keskustelua hengellisistä asioista. Moni pelkää kuolemaa tai sitä, että Jumala on jättänyt. Mitä väärää olen tehnyt, kun elämässä menee huonosti? Rankaiseeko Jumala?”, Hyvärinen kuvaa.

Yli 20 vuotta pappina työskennellyt Hyvärinen ihmettelee, miten vähän pappiin otetaan yhteyttä sielunhoitotarkoituksessa ja miten moni yllättyy yksityisehtoollisen mahdollisuudesta. Viime aikoina Hyväriselle on kuitenkin alkanut tulla ehtoollispyyntöjä yhä enemmän.

”Jostain syystä pappiin ei herkästi oteta yhteyttä. Keskustelut kuitenkin ovat mukavia, ja moni kertoo asioistaan avoimesti ja luottamuksellisesti. Ahdistuksen ja itkun jakaminen on tärkeää.”

”Minulla on pappina tarjottavanani lohdutusta ja armoa ehtoollisen ja rukouksen muodossa. Jeesus tietää, mitä on kärsimys. Jumala ei hylkää ketään lastaan. Ehtoollinen on jokaista varten, joka tuntee tarvitsevansa Jumalaa”, Hyvärinen vakuuttaa.
 

Teksti: Sini-Marja Kuusipalo