Asennemuutoksella kohti tasa-arvoa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Asennemuutoksella kohti tasa-arvoa

25.5.2016

Teksti ja kuva: Mirka Karhunen

 

Siilinjärven kirkko täyttyi vappupäivänä äänestä ja hiljaisuudesta.

Verkkokirkkona lähetetty jumalanpalvelus oli tällä kertaa kaksikielinen, kun se toimitettiin sekä viittomakielellä että suomen kielellä. Siilinjärvellä viittomakielisiä jumalanpalveluksia pidetään noin kerran vuodessa.

Viittomakielinen jumalanpalvelus toteutetaan kaavaltaan ja rakenteeltaan samanlaisena kuin kuulevien, mutta usein siitä jätetään pois musiikki ja laulut. Vappupäivänä messussa virret laulettiin sekä viittomakielellä että suomeksi. Viittomakielistä jumalanpalvelusta ovat avustamassa usein myös viittomakieliset seurakuntalaiset.

Tällä kertaa avustajana oli siilinjärveläinen Hannele Ilomäki, joka kuuroutui lapsena. Hänen poikansa ovat kuulevia ja ovatkin siis kaksikielisiä.

”Poikani ovat viittoneet koko ajan, joten heidän äidinkielensä onkin viittomakieli. Suomen kieli alkoi kehittyä vasta, kun he olivat vähän yli vuoden ikäisiä”, Ilomäki kertoo.

Taistelua tasa-arvosta

Ilomäki haluaa, että hänen poikansa saavat opetusta myös viittomakielellä, joka on ensisijaisesti heidän äidinkielensä. Opetusta järjestetään tällä hetkellä etäyhteyden avulla. Etäopetuksen jatko on vielä epävarmaa, kun pojat siirtyvät ensi syksynä yläkouluun.

Siilinjärvellä viittomakielisiä palveluita on vaikea saada. Ilomäen mukaan seurakunta on tällä hetkellä ainoa paikka, josta löytyy asiointiin viittomakielen taitoista henkilökuntaa.

Seurakunnan diakoniatyöntekijä Raija Hallikainen toimii seurakunnassa kuulovammaisten yhdyshenkilönä ja hallitsee myös viittomakielen. Työelämässä viittomakielisten on vaikea pärjätä kuuleville, vaikka tarjolla on esimerkiksi työelämätulkkausta.

”Minä työskentelin koulunkäynninohjaajana. Minulla oli tulkki mukana ja näytin esimerkkiä, että kaikki onnistuu myös kuuroilta. Tämä onnistui erittäin hyvin, mutta minun työni ei kuitenkaan jatkunut”, Ilomäki kertoo.

Ilomäen mukaan tasa-arvoiseen kohteluun tarvitaan voimakasta asennemuutosta. Tärkein painopiste on tiedottamisessa ja tiedon jakamisessa, vaikka se ei ole helppoa.

”Jotkut vastaanottavat ja jotkut torjuvat tämän tiedon. Yhdessä yössä tätä ei ratkaista”, Ilomäki sanoo.

Kuurojenpappeja vain kourallinen

Siilinjärven vappujumalanpalveluksen toimitti kuurojenpappi Seppo Laukkanen, joka on toiminut virassaan yhdeksän vuoden ajan. Laukkanen ajautui työhönsä hieman sattumalta.

”Työpaikka oli auki sillä tavoin, että siihen pystyi hakemaan myös sellainen, joka ei ollut viittomakielen taitoinen. Minä rupesin miettimään, että pitäisikö hakea ja mietinkin asiaa ihan hakuajan loppuun saakka”, Laukkanen muistelee.

Kuurojenpappeja on Suomessa vain kourallinen ja Laukkasen virka-alueeseen kuuluu kokonaisuudessaan Mikkelin ja Kuopion hiippakunta Kainuuta lukuun ottamatta.

”Kyllä sitä tulee jonkun verran matkusteltua.”

Laukkaselle haastavinta on ollut viittomakielen oppiminen, mutta muuten työ ei poikkea muusta seurakuntatyöstä.

”On jumalanpalveluksia, kirkollisia toimituksia ja henkilökohtaisia keskusteluja.”

Perustyön lisäksi kuurojenpapit tekevät paljon järjestöyhteistyötä esimerkiksi Kuurojen Liiton ja kuurosokeiden järjestöjen kanssa. Vaikka kuurojen määrä vähenee, esimerkiksi sisäkorvaistutteiden kehittyessä, uskoo Laukkanen kuurojenpappeja tarvittavan myös tulevaisuudessa.

”Toistaiseksi tilanne on hyvä ja pappien virat on pyritty säilyttämään.”