Auktoriteettia vai ei?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Auktoriteettia vai ei?

Kristillinen usko sitoutuu aina omaan aikaansa, paikkaansa ja ympäristöönsä. Se tulkitsee, antaa merkityksiä, kysyy ja vastaa juuri niihin asioihin jotka ovat siinä nimenomaisessa hetkessä läsnä ihmisten ja yhteisöjen elämässä. Ilman tätä ominaispiirrettä kristillinen usko olisi jäänyt vain yhden ajan ja kulttuuripiirin ilmiöksi, kuriositeetiksi historian lehdille.

Kristinuskon sydänalueet ovat muuttuneet historian aikana. Tavat, muodot ja organisaatio ovat muuttuneet. Myös kristinuskon ikuista sanomaa pelastuksesta on tulkittu aina kulloisellekin ajalle ja ympäristölle mielekkäällä tavalla. Sana tulee lihaksi ja puhuttelee ihmisiä juuri siksi.

Tätä kristinuskon muuntautumis- ja puhutteluvoimaa kutsutaan kontekstuaalisuudeksi. Itse katson että se on sukua suhteellisuudentajulle. Mistä juuri meidän aikanamme on kyse, ja miten peilaamme sitä Jeesus Nasaretilaisen opetuksen, toiminnan ja pelastustyön valossa?

Kun tapahtuu kulttuurin muutos, myös kirkon on asemoiduttava uuteen tilanteeseen. Tämä ei tarkoita vain ulkonaista sopeutumista, vaan perimmäisten kysymysten äärelle palaamista. Askarruttaako ihmisiä tänään samat kysymykset kuin isovanhempiamme? Vastaukset ihmisten ikuisiin kysymyksiin kirkolla ovat hyvin hallussa, mutta muistiko kukaan ottaa selville mitä kysyttiin?

Miten nyt käynnissä olevaa kulttuurin muutosta voisi luonnehtia? Auktoriteettien ja instituutioiden aika on ohitse. Oikean opin sijaan kiinnostavampaa on oikea toiminta. Uskonnon odotetaan olevan tänään demokraattista, yksilöllistä, voimaannuttavaa, itseohjattavaa, kokonaisvaltaista, merkityksellistä, välittömästi vaikuttavaa ja persoonaa eheyttävää.

On hyvä miettiä, mikä uskossa onkaan kehällistä ja mikä ydintä. Se sijaan että keskitämme kaikki voimavarat varjelemaan uskon ulkokehää, meidän on avattava rajat auki ja nostettava ydin esille. Evankeliumi ei ole perusolemukseltaan ”ei” vaan ”kyllä”. Kaikki mikä ei ole evankeliumin vastaista eikä vahingollista ihmiselle, on kristitylle sallittua.

 

KATI KEMPPAINEN