Pääsiäisen sanomassa läikähtää ilo
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Pääsiäisen sanomassa läikähtää ilo

23.3.2016

Teksti: Kari Kuula

Kuva: Jukka Granström

Emerituspiispa Wille Riekkiselle pääsiäisen sanoma merkitsee iloa,
kiitosta ja oikeudenmukaisuutta.

"Voin erinomaisen hyvin, henkisesti ja hengellisesti, kiitos kysymästä”, Wille Riekkinen vastaa.

”Vanha astma vain hidastaa hieman askelta.”

Toisaalta koira on vienyt piispan lenkille kolmesti päivässä. Kun joka päivä partioi kahden tunnin ajan kodin ympäristöä, painokin putoaa.

”Virkavuosista on lähtenyt yksitoista kiloa”, Riekkinen iloitsee.

”Koiralenkillä ehtii ajattelemaan ja muistelemaan. Ja samalla tutustuu uusiin ihmisiin. Pystykorva on harvinaisempi näky Helsingissä, joten monen vastaantulijan kanssa on avautunut mukava keskustelu.”

Koiraihmisistä on kertynyt Riekkiselle melkoinen tuttavapiiri.

Ilo pienistä asioista

”On hyvä oppia iloitsemaan pienistä asioista”, Riekkinen pohtii. Ihminen ei lopulta tarvitse mitään erikoista ollakseen onnellinen.

”Saan suurta iloa arkirutiineista. Keitän aamulla perheelle teen, kahvin ja kaurapuuron. Leipää ja päälle omenaa. Pakkasesta pieni annos mustikoita.”

Mustikat ovat tietenkin peräisin Savon rintamailta. Riekkinen poimi ne kesällä mainiolta Kuopion torilta. Vaikka Riekkinen asuu nykyään Helsingissä, sydämessä läikähtää aina, kun katse osuu kartalla Itä-Suomeen. Sinne auton nokka kääntyy monta kertaa vuodessa. Mökille, ystäviä tapaamaan ja erilaisiin luottamustehtäviin.

”On aina onnen hetki päästä kesällä Kuopion torille. Kassiin siikliperunaa ja nippu tilliä.”

Iloa virtaa myös ystävistä.

”Ihmisellä ei lopulta ole kovin paljon ystäviä. Ehkä yhden käden sormilla laskettava määrä sellaisia, joihin pitää säännöllisesti yhteyttä.”

”Käymme ystävien kanssa koiralenkillä, lounaalla, uimahallissa. Kerrotaan lasten kuulumisia ja muistellaan vanhoja asioita.”

Hyvän mielen juhla

Muistelusta päästään pääsiäiseen, kirkkovuoden suurimpaan juhlaan. Riekkinen toivoo, että se olisi myös luterilaisille ilon, kiitoksen ja hyvän mielen juhla.
Riekkisen mietteet palaavat omaan lapsuuteen.

”Muistan lapsuuteni pääsiäisen kaaren. Palmusunnuntaina muisteltiin Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin. Sitten kaatuivat rahanvaihtajien pöydät, vietettiin viimeistä ateriaa, Juudas kavalsi Jeesuksen, Pietari poltti näppinsä ja itsetuntonsa hiilivalkealla.”

Piinaviikon lataus huipentui pitkäperjantaihin, Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Mutta kun hänet saateltiin hautaan, homma jäi siihen. Lankalauantaina lähdettiin jo pilkille.

”Pääsiäisen vietto jäi kesken”, Riekkinen muistelee.

”Vähitellen opin näkemään pääsiäisen ilon päivänä. Se huipentuu Jeesuksen ylösnousemukseen. Kirkon olemassaolo perustuu tähän sanomaan. Jeesus ei jäänyt kuolemaan, vaan Jumala herätti hänet, niin että hän on täällä tänään, meidän ulottuvallamme.”

Riekkinen toivoo, että pääsiäisen sanoma sytyttäisi meissä Jumalan valtakunnan tuntomerkit: oikeamielisyyden, ilon ja rauhan. Niistä on maailmalla nyt hirmuinen puute.

Ymmärryksen ihme

Hetkinen. Jeesuksen ylösnousemus ja tyhjä hauta ovat monille myyttejä ja satuja. Eivät historiallisia tosiasioita.

”Jeesuksen ylösnousemusta voi toki käyttää uuden elämän metaforana”, Riekkinen vastaa skeptikolle.

Kristinusko kuitenkin syntyi siitä, että monet kokivat ylösnousseen ilmestyneen heille. 

”Näitä ilmestyksiä on mahdoton todentaa historiallisesti. Meidän kristittyjen omat kokemuksemme kuitenkin kertovat, että läsnä oleva Kristus on meille merkityksellinen. Siksi ylösnousemus ei ole vain uskomus korvien välissä, vaan se näkyy elämänä ja vakaumuksena.”

Riekkinen kuitenkin korostaa, ettei pääsiäisihme jysähtänyt ensimmäisten kristittyjen tietoisuuteen yhdessä päivässä.

”Ei niin kuin virressä sanotaan, että nyt se suuri päivä koitti, vaan tarvittiin kypsyttelyaikaa. Vasta viidenkymmenen päivän kuluttua, helluntaina, pääsiäissanoma kolahti monille ja ymmärryksen ihme tapahtui. Syntyi uusi uskonto, jolla oli merkittävä sosiaalieettinen sanoma.”

Tämän elämän arvo

Entä jatkuuko elämä kuoleman jälkeen? Senkin merkkinä kristikunta on pitänyt Jeesuksen ylösnousemusta.

Kuolema on tullut Riekkistä lähelle professori Heikki Räisäsen vakavan sairauden ja kuoleman kautta. Riekkinen piti tiiviisti yhteyttä sairastavaan ystäväänsä ja kävi tätä tapaamassa vielä tämän viimeisenä päivänä. Ja viimeisenä palveluksena toimitti ruumiin siunaamisen.

Jatkuuko elämä siis haudan takana? Tähän Riekkinen piirtää suuren kysymysmerkin. Kuolemanjälkeisyyden sijaan hän miettii mieluummin tämän elämän arvoa.

”On suurta armoa, että ylipäätään olemme elossa. Nyt on vielä mahdollisuus vaikuttaa omaan ja toisen elämään.”

”Toivon, että perimmäisiä kysymyksiä mietittäisiin tässä elämässä, niin ettei kuolinvuoteella tarvitsisi vastata niihin häkeltyneellä hymyllä. Heikin ei tarvinnut. Hän oli sinut niiden kanssa”, Riekkinen kertoo.

Ja niin on Riekkinenkin. Käy ilmi, että hänen uskonymmärryksensä on hioutunut vuosien varrella. Tarpeettomat rönsyt ja järkiperäiset spekulaatiot on karsittu pois.

Pääsiäisen sanoma jää silti voimaan. Se ei ole mämmin makua, vaan vapautusta vankiloista. Iloa. Kiitosta. Oikeudenmukaisuutta. Läsnä olevan Kristuksen voimassa.