Työelämän turbulenssissa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Työelämän turbulenssissa

23.3.2016

Teksti: Heli Haring

Kuva: Tuija Hyttinen

 

Työelämä on muutoksessa. Pitkät urat, tietyt tuntimäärät ja kiinteä työpiste alkavat monessa paikassa olla jo mennyttä maailmaa.

Yhteiskuntasopimusta on viime kuukausina yritetty vääntää pakettiin useaankin otteeseen. Tämä on nostanut suomalaisen työelämän suurennuslasin alle: mitä tapahtuu työajoille, palkoille, lomille – ja millä ehdoilla? Kaavailut työajan lisäämisestä ilman palkan lisääntymistä ovat herättäneet närkästystä kansalaisten keskuudessa.

”Tuntimäärän kasvattaminen ei automaattisesti tuo työhön lisätehoja. Työn intensiteetti on ratkaisevampi asia”, työelämän asiantuntija ja Itä-Suomen yliopiston henkilöstön kehittämispäällikkö Marketta Rantama toteaa.

”Ihmiset tekevät töitä erilaisissa työaikajärjestelmissä, joten tuntimäärän lisääminen ei ole ihan yksiselitteinen asia. Näkisin, että tämä on vähän vanhanaikainen lähestymistapa työn tuottavuuteen.”

Rantamalta on hiljattain ilmestynyt kirja Taivaallinen työaika, jossa hän muun muassa pohtii erilaisten työaikamallien toimivuutta ja palautumisen merkitystä työssä jaksamiselle.

Työ seuraa vapaa-ajalle

Rantaman mukaan tuntiperusteinen työ on perinteisin vaihtoehto. Ensimmäinen työaikalaki säädettiin 1900-luvun alkupuolella työsuojelullisista tarpeista.

”Tuolloin haluttiin lailla turvata rajat työajoille. Ja tärkeäähän se toki on edelleen.”

Tänä päivänä kuitenkin monilla aloilla työ seuraa tavalla tai toisella myös vapaa-ajalle.

”Tuntiperusteinen työaika niin sanotusti vuotaa saumakohdistaan. Työ kulkee yhä enemmän tekijänsä mukana, eikä se elä enää ’kahdeksasta neljään’ -rytmin mukaan.”

”Pääasia, että työt tulevat tehtyä sovitusti.  Niitä ei välttämättä tarvitse tehdä juuri tiettynä kellonaikana tai tietyssä paikassa. Sisäinen motivaatio on tärkeä asia. ”

Älypuhelimet ja läppärit mahdollistavat etätyöt ja sen, että esimerkiksi työsähköpostia voi vilkuilla milloin vain ja missä vain.

”Toisaalta se voi olla vapauttavaa, mutta äkkiä voi käydä myös niin, että ihminen huomaa olevansa koko ajan töissä kiinni eikä osaa aidosti heittäytyä vapaalle.”

Löydä omat rajasi

Näennäisen vapauden kääntöpuolena on vastuun lisääntyminen.

”Jos työ ei enää ole aikaan ja paikkaan sidottua, merkitsee se sitä, että työajan johtaminen on siirtynyt enemmän työntekijän itsensä vastuulle”, Rantama painottaa.

”Ihmisen on tietoisesti löydettävä omat rajansa – ja pidettävä niistä myös kiinni. Se on yksi tämän päivän tärkeistä työelämätaidoista.”    

Rantaman myöntää, että rajojen asettaminen ei ole kovin helppoa.

”Tämä aika ei anna siihen eväitä, koska elämme kiirekulttuurissa. Usein työtä on liikaa tai sitä ei ole organisoitu kunnolla. Joskus työntekijän oma innostus johtaa siihen, että mieli askaroi vapaallakin työasioissa.”

Rantama kehottaa kuitenkin painamaan välillä jarruja.

”Työyhteisöissäkin pitäisi osata pysähtyä ja kuunnella toinen toistaan. Asiat eivät etene, jos aina vaan rynnitään kovalla vauhdilla eteenpäin. Tarvitaan myös suvantovaiheita.”

”Ylipäänsä työelämässä olisi tärkeää opetella ajan rytmittämistä. Päivässä pitää olla rauhallisempia hetkiä, viikossa lepopäiviä ja vuodessa selkeitä loma-aikoja.”

”Ihminen ei pysty antamaan parastaan työlle, jos hän ei saa välillä palautua. Jokainen kyllä löytää oman tapansa ja aikansa palautumiselle, kunhan ymmärtää sen merkityksen hyvinvoinnilleen.”

Ajaton työaika

Kirjassaan Rantama tarkastelee erityisesti ajattoman työajan mahdollisuuksia. Voisiko se olla toimiva tulevaisuuden työaikamalli tietyntyyppisillä aloilla, esimerkiksi asiantuntijatyössä?

”Nytkin ajaton työaika on jo käytössä kirkon piirissä, hengellisen työn tekijöillä. Ajaton työaika tarkoittaa sitä, että säädeltyä on vain vapaapäivien määrä.  Kirkossa on lähdetty kehittämään ajattoman työn hallintaan tuntiperusteista työaikaa väljempiä työaikamalleja. Tässä mielessä kirkkoa voi pitää edelläkävijänä.”

”Ajaton työaikamalli vaatii oman työaikajohtamisen lisäksi esimieheltä tasapuolisuutta. Muuten voi käydä niin, että joillekin työntekijöille lankeaa enemmän töitä kuin toisille.”

”Kirjaani varten haastattelemani hengellisen työn tekijät painottivat ihmisten kohtaamiseen tärkeyttä työssään. Tämä vaatii yhteistä suunnittelua ja tehtävien priorisointia. Ajaton työaikamalli joustaa ja oikein käytettynä mahdollistaa myös kirkon työntekijälle riittävän palautumisajan.”