Tuomiokirkko ajasta aikaan
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Ajankohtaista

Tuomiokirkko ajasta aikaan

23.3.2016

Teksti: Kaija Vuorio

Kuvat: Kari Jämsén / Kuopion museo ja Tuija Hyttinen

 

 

Kuopion Museon juhlanäyttely esittelee pyhyyden tulkintoja aikakerrosten takaa.

Kynttilälampetti 1600-luvulta Kuopion kolmannesta kirkosta, sametin ja kultakirjailun hohtoa 1700-luvun messukasukassa. Kuopion tuomiokirkon 200-vuotisjuhlanäyttely Kuopion Museossa kuljettaa viestiä useampienkin vuosisatojen takaa, mutta nykypäivän virtuaalitodellisuudenkin voi kokea. Kirkon tornista voi virtuaalilaseilla tutkia ”omin silmin”, miltä kaupunki näytti 100 vuotta sitten. Torniin voi kavuta myös 360:n asteen kameran mukana.

Aikakerrosten kaukaisuuteen on mahdollista sukeltaa paria kolmea vuosisataa syvemmällekin, jopa Jerusalemin temppelin kirjanoppineiden saloihin saakka. Tuomiokirkon alttarissa on hepreankielinen tetragrammi, nelikirjaiminen Jumalan nimi. Juutalaiset eivät saaneet lausua ääneen Herran nimeä. Ei tiedetä, miten nimi äännettiin, sillä ääneen tekstiä luettaessa sen kohdalla sanottiin jotakin muuta. Kun heprean kirjoitusasuun tulivat vokaalit, sanaan lisättiin jonkin muun Jumalaa tarkoittavan sanan vokaalit, jottei kukaan vahingossakaan lausuisi sanaa ääneen.

Jostakin syystä alttarin tetragrammissa on kirjoitusvirhe. Haluttiinko varmistaa, ettei savolaiskansa sanoisi ääneen kiellettyä nimeä? Puusepät tuskin olivat hepreantaitoisia, mutta ehkä he olivat sanan pyhyydestä tietoisia.  

Yhdeksän pitäjän uhrikirkko

Kuopion tuomiokirkon rakenteista on löydetty 32 sammakkoarkkua. Ne ovat pieniä punaisesta leppäpuusta rakennettuja ruumisarkkuja, joiden sisällä on sammakko.
Löydetyt sammakkoarkut ovat taikakaluja 1800-luvulta, mutta ne valaisevat kansanuskon ja kristinuskon suhteiden kehittymistä keskiajalta lähtien.

Keskiaikaisen katolisen lähetysstrategian mukaista oli rakentaa kirkkoja vanhoille pakanallisille kulttipaikoille. Pohjois-Savon 1500-luvun asuttajat olivat jo valmiiksi kristittyjä, mutta silti Kuopionniemen kirkosta tuli sijaintinsa vuoksi erityisen pyhä paikka ja uhrikirkko. Uhraamisesta on tietoja 1600-luvulta lähtien. Se oli jatkumoa pakanalliselle vainajain palvonnalle ja katoliselle uhrilahjaperinteelle.

”Uhriesineet saattoivat olla rahaa, oravannahkoja tai pellavakankaita – riippuen uhrilahjan tarkoituksesta, kuten metsästys- tai naimaonnen pyytämisestä”, kertoo museolehtori Sanna Reinikainen.

Uhreja tarvittiin, koska tuon ajan käsityksissä ihmisen ja Jumalan suhde perustui vuorovaikutukseen ja edellytti molemminpuolista antamista ja saamista.  Aivan perille ei siis vielä 1600- ja 1700-luvuilla ollut mennyt luterilainen käsitys armosta – jota ei tarvitse ansaita. Lisäksi maallisen onnen katsottiin olevan nollasummapeliä, eli naapurin menestys oli oma tappio.

Suurina juhlapyhinä, jouluna ja juhannuksena Kuopioon tultiin uhraamaan jopa yhdeksän pitäjän alueelta. Ihmisten hädästä kertoo, että Iisalmesta asti lähdettiin Kuopioon, vaikka Iisalmessa oli omakin kirkko. Uhraamisen kannalta ehtoollisen asettamisen hetki oli otollisin ja erityisen pyhä. Niinpä ehtoollisista uhkasi tulla hengenvaarallisia kaaoksia. Vuodelta 1669 tiedetäänkin vanhuksen menehtyneen ehtoollistungokseen.

Kuopion kirkko oli niin suosittu uhrikirkko, että vuoden 1760 rytyjouluna tunnetun katastrofin jälkeen ulkoseurakuntalaisten tulo kirkkoon jouduttiin kieltämään. Tuolloin täpötäydessä kirkossa syntyi paniikki ja 14 ihmistä tallautui kuoliaaksi.

Aatamin haudalta Dora Jungiin

Museon näyttelyssä voi tutustua moniin jo käytöstä poistettuihin esineisiin. Alun alkaen alttarilla on vain risti ja ristin juurella kullatut ihmisen sääriluut ja pääkallo. Ne viittasivat Golgataan ja kuolemasta saatuun voittoon. Perimätiedon mukaan luut ovat peräisin Viipurin luostareista ja tulleet Kuopioon uuden messukasukan mukana.

Kolkkoja luita elävämpää teologiaa selittävät Dora Jungin upeat alttarivaatteet. Ne olivat käytössä 1960-luvulta 2000-luvulle. Dora Jungin alttarivaatteita käyvät myös tekstiilitaiteen opiskelijat tutkimassa.

”Harmoniset väriyhdistelmät, taitava käden jälki ja moderni muotokieli yhdistettynä kristilliseen symboliikkaan puhuttelevat 1960-luvun kirkossakävijän lisäksi myös nykypäivän seurakuntalaista”, Sanna Reinikainen selvittää.

Piispa Eino Sormusen suureellinen piispansauva on kuopiolaisen taiteilijan Väinö Lätin käsialaa. Kuva: Kuva: Kuopion museo / Kari Jämsén

Piispallista loistoa

Täynnä kertomuksia on myös paljon puhuttu, mutta harvoin julkisuudessa nähty piispa Eino Sormusen piispanviitta.

Viitan etureunuksessa ovat Karjalan ja Savon vaakunat sekä niiden yläpuolella Johan Vilhelm Snellmanin ja Savon asuttajan Kustaa Fincken vaakunat. Rintakappaleen kohdalla on tieteeseen Johannes Messeniuksen kautta viittaava Kajaanin linna ja Savo-Karjalan maaherraan Olaf Wibeliukseen viittaava vaaka oikeuden vertauskuvana.

Kustaa Fincke onkin ansainnut paikkansa piispallisessa viitassa, sillä juuri häneltä Mikael Agricola anoi vuonna 1549 kirkon rakentamista Kuopionniemelle.  

Piispanviitta saa erikoisen ekumeenisen lisäsävyn Ruotsin valtakunnanhistorioitsija Johannes Messeniuksesta, joka oli vankina Kajaanin linnassa epäiltynä yhteyksistä jesuiittoihin ja katoliseen Puolaan. Messenius oli ja pysyi katolisena protestanttisen Euroopan puolesta taistelleen Kustaa II Adolfin valtakunnassa.