Hengen velttouden vastahyve on toivo
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Hengen velttouden vastahyve on toivo

23.3.2016

Teksti: Janne Villa

Kuva: Andreas Janett

 

Voisiko masennuksen ja epätoivon voittaa uskomalla, että lopulta elämässä käy hyvin ja meidät yllätetään sillä, että toivo kantaa hedelmää, haastaa Jari Sarasvuo.

"Toivo on elämisen rohkeutta. Toivo on johtamisen parhaita voimavaroja. Toivo on luovuuden, lujuuden ja lämmön kanava ihmisen ja käsillä olevan tehtävän välillä”, määrittelee Jari Sarasvuo.

Yritysvalmentaja on viime aikoina puhunut nettiseminaareissaan toivosta, jota hän pitää bisneksessäkin yhtenä tärkeimmistä teemoista.
Toivo oli Sarasvuon teemana myös Tuomasyhteisön järjestämässä, Helsingin Agricolan kirkossa pidetyssä paastonajan keskustelusarjassa.

Suorittamisen noidankehässä

Sarasvuo vertaili Vanhan testamentin kuninkaiden persoonia. Saulilla oli Sarasvuon tulkinnan mukaan piilevä masennus. Saul sairasti suorittamista, armottomuutta ja epätoivoa; omavoimaista, itseriittoista, ansaitsemiseen perustuvaa ja lohdutonta maailmankuvaa.

”Daavid taas oli tanssiva, laulava, leikkisä ja harppua soittava hahmo, joka eli armon lahjasta.”

Daavid teki paljon syntiä, muun muassa uhrautti upseerinsa Urian saadakseen tämän vaimon Batseban. Daavidille annettiin anteeksi – ja hän oppi antamaan anteeksi.

”Hänen suhteensa armoon oli vastaanottavainen ja luottavainen. Daavid eli tuonpuoleisuudesta käsin ja suostui osaansa. Hän ei ollut suorittamisen ja omavoimaisuuden noidankehässä, ja siksi hänelle kävi hyvin.”

Sarasvuo valitteli samaistuneensa vahvasti Sauliin ja olleensa suuren osan elämästään samanlainen suorittaja.

”Mutta on ollut myös hetkiä, jolloin olen ollut nauravainen ja tanssivainen lapsi ja lähtenyt kohtaamaan Goljatin ilman haarniskaa.”

”Niinä hetkinä olen luottanut, että elämä kantaa. Minä teen oman pikkuisen osani ja tuonpuoleinen tekee kaiken muun. Silloin olen saanut happea sielulleni.”

Pitkä sudenhetki

Jari Sarasvuosta tuli yrittäjänä monimiljonääri. Myöhemmin elämäntehtävä eli yritys murentui käsiin.

”Todellisuudentajuisimmin itseensä ja maailmaan suhtautuu keskivaikeasta masennuksesta kärsivä. Olen erittäin realistinen masentuneena. Tajusin, että tässä käy huonosti ja syntyy paljon kärsimystä.”

Toinen epätoivon hetki oli avioero.

”Tunsin suurta syyllisyyttä, häpeää ja tervettä katumusta siitä, mihin olin päätynyt omien tekojeni kautta.”

”Sosiaalisen paineen alla ollessani osaan hallita tunne-elämääni, mutta kun olen yksin sängyssä kello 01.50 ja herään häpeään, sudenhetki ennen aamunkoittoa on pitkä eikä sitä meinaa päästä pakoon.”

Sarasvuo uskoo, että lamaantunut ihminen kadottaa yhteytensä kätkettyihin voimiin. Se syntinen tila on ”yhdistelmä aloitekyvyttömyyttä, välinpitämättömyyttä ja valheellisuutta”.

Kukaan ei seuraa synkistelijää

Keskiajalla määriteltiin kuolemansynniksi hengen velttous, acedia. Kuvaus siitä vastaa Sarasvuon mukaan keskivaikean masennuksen oireistoa: alakuloisuus, aloitekyvyttömyys, välinpitämättömyys, ärtymys, väsymys, ruokahaluhäiriöt, seksuaalinen ahdistus, levottomuus tai haluttomuus, elämäntuska ja -taakka.

”Acediaa pidettiin syntinä, koska siinä ihminen torjuu Jumalan tarjoamat armolahjat ja osallisuutensa niin sanottuun pieneen luomistyöhön eli yhteiskunnan rakentamiseen.”
”Kun ihminen yliherkistyy ahdistukselleen ja voimattomuuden tunteilleen, hän havaitsee, miten paljon uhkaavaa ja väärää maailma pitää sisällään. Sellainen näkymä lamaannuttaa.”

Hengen velttouden paheen vastahyve on toivo.

”Tarvitaan toivoa, jotta mieli saisi tervehtyä. Kuten kirjailija Hilkka Olkinuora minua opasti, terve mieli ottaa ristiriitaisesta ja hetkittäin synkän sotkuisesta maailmasta rakennustarvikkeikseen sen, mikä on totta, toimii ja tarkoittaa toivon kasvua.”

”Toivon armolahja” on välttämätön myös työyhteisössä. Ilman toivoa perhe on pulassa. Myös sairaan mahdollisuus on toivossa.

”Kukaan ei seuraa täydestä sydämestään synkistelijää. Toivo tekee tavallisesta ihmisestä taidokkaan, koska toivossa ravittu ihminen kestää harjoittelua.”

Toipumistarina sisältää uskon

Selviytymistarinat kiinnostavat Jari Sarasvuota. Yhä uudelleen hän on huomannut, että ihmiset tarvitsevat pelastuakseen ”itseään väkevämmän tarinan siitä, että huomisessa on lupaus ja toivo”.

”Radikaalit toipumistarinat pitävät lähes aina sisällään myös uskon.”

Sarasvuo viittaa AA-liikkeen perustajaan Bill Wilsoniin, joka oivalsi hengellisen elämän merkityksen alkoholismista toipumisessa.

”Minulla on Saulin aikoja, jolloin en jaksa ja viitsi uskoa, koska omavanhurskauteni on varma siitä, etten tarvitse mitään ulkopuolista voimaa.”

”Ja sitten on Daavidin aikoja, jolloin teen päätöksen levätä armossa ja tuonpuoleisessa tuessa. Suuremmat voimat kannattelevat, ja huomaan että kaikki elämässäni muuttuu.”

Jälkimmäisellä hetkellä epätoivo – ”Jumalani, miksi minut hylkäsit?” – saattaa muuttua pääsiäisen toivoksi.