Valo varjon voittaa, vai voittaako?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Valo varjon voittaa, vai voittaako?

23.3.2016

Jenni Shakya

Siilinjärven seurakunnan lähetyssihteeri

Aamulla töihin lähtiessä oli niin valoisaa, että kellonaika piti tarkistaa useamman kerran. Luulin jo olevani myöhässä. Syys- ja talvikaudella tuntuu kuin aika kuluisi madellen eteenpäin ja kaamos vain venyy ja venyy. Aamu oli ilon aamu, kun huomasin pimeyden väistyneen ja valon sekä energian lisääntyneen.

Onko pimeydelle ja kaamokselle oma tarpeensa, aika rauhoittumiseen ja lepäämiseen? Miten on Suomen kesän laita, jolloin valoa on yötä päivää? Pitäähän silloinkin pystyä lepäämään, mutta valo tuo myös lisää energiaa ja ehkä aktiivisia tuntejakin. No, näin pohtii Suomessa asuva ihminen.

On aivan eri asia tarkastella valon ja varjon ominaisuuksia maailman eri kolkista. Vaikkapa Afrikan mantereelta, jossa ajoittain kärsitään paahtavan auringon aiheuttamasta kuivuudesta. Tai kun auringon laskettua yö on säkkipimeä ja päivän aherrus alkaa heti auringon noustessa, jotta valo saadaan hyödynnettyä.

Matkalla Lähi-idässä, Omanissa, kävimme pienellä vaelluksella. Ajoitimme vaelluksen aikaiseen aamuun, jottei aurinko porottaisi niin kuumasti. Auringon noustessa tunsimme, kuinka lämpö muuttui vähitellen kuumuudeksi ja aloimme kaivata varjoisaa paikkaa. Näimme edessämme kallionkielekkeen, jonka alle voisimme mennä viilentymään. Voi kuinka odotimme saavuttavamme tuon varjoisan paikan! Siinä tilanteessa varjo toikin virvoitusta ja viileys antoikin lisää energiaa jatkaa matkaa.

Olen aiemmin ajatellut auringon ja valon aina positiivisuuden, ilon ja energian lähteinä. Varjo ja pimeys ovat olleet negatiivisemmassa asemassa. Tuona hetkenä tajusin, ettei asia olekaan niin mustavalkoinen. Varjo ja pimeys saivat mielessäni uusia piirteitä: nekin voivat olla levollisuuden ja rauhan, pysähtymisen ja toisaalta taas energian lähteitä.

Koemme kukin asiat omalla tavallamme. Minulle valo on elinvoimaisen tärkeää, haluan jakaa ”aurinkoenergiaa” ympärilleni. Ystäväni taas on aivan kauhuissaan, kun huomaa minun saaneen energiapiikin, jota koitan häneen tartuttaa. Hän kun viihtyy varjoisammassa, on levollisempi ja rauhallisempi. Näin valo ja varjo tässäkin suhteessa täydentävät toisiaan.

Valo ei voita varjoa. Paikka, aika ja tilanne määrittävät sen, kumpi voittaa. Molemmilla on valo- ja varjopuolensa. Ja tarvitaanko aina voittoa, häviötä tai edes tasapeliä?