Kiire tarttuu, tarttuuko kiireettömyys?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Kiire tarttuu, tarttuuko kiireettömyys?

23.3.2016

Minna Siikaniva

Tuntuu siltä, että mittaamme nykyään tehokkuutta kiireellä. Vanha sananlasku sanoo ”hiljaa hyvä tulee”. Kiire ja monen asian yhtäaikainen tekeminen johtaa siihen, että kykymme olla läsnä heikkenee. Läsnäolon taito on hukassa, kun kännykkää pitää silmäillä jatkuvasti. Läsnäolo on helppoa. Riittää, kun annat kaiken huomiosi ihmiselle, jonka kohtaat tai tehtävälle, jota olet tekemässä.

Olin lomalla ja vietin aikaani Helsingissä ja Tukholmassa. Huomasin, että kummassakin kaupungissa askelteni tahti nopeutui huomattavasti. Tuntui, että minulla oli kiire koko ajan jonnekin. Ystäväni sanoi minulle, että hän erottaa lähikuukausina tulleet maahanmuuttajat siitä, että heillä ei ole kiire mihinkään. Totta. Havaitsin, että kiireisimmät kanssakulkijat porhalsivat maahanmuuttajien ohi melkein tönien. He tavallaan viestittivät sanattomasti: Pois tieltä!
Minulla jäi hetki ylimääräistä aikaa tapaamisten välillä. Suuntasin askeleeni Kampin kappeliin. Sytytin kynttilän ja istuin hetkeksi hiljentymään.

Tukholmassa kulkiessa huomasin ystäväni kanssa paikallisen luterilaisen kirkon pihalla mainoksen meditaatiosta, joka alkoi klo 12.15. Päätimme osallistua siihen. Ystävällinen pappi otti meidät innostuneesti mukaan rukousmietiskelijöiden joukkoon. Arkipäivänä joukossa oli myös työssäkäyviä ihmisiä. He olivat päättäneet viettää lounastauon kirkossa. Meditaatiohetkeä kuvailtiin infossa muun muassa seuraavasti: ”Hemmottelua keholle ja mielelle.  Opi käyttämään mietiskelyä läsnäolon kokemuksen välineenä. Tulet tietoisemmaksi ajatuksistasi ja tunteistasi.”

Kristillinen meditaatio tapahtuu aina Jumalan edessä. Osana harjoitusta voi keskittyä esimerkiksi Isä meidän -rukoukseen, Herran siunaukseen tai vaikkapa psalmeihin. Kristitty meditoija on aina suhteessa Jumalaan.

Kaupunkien vilskeessä ymmärsin, että kiire tarttuu. Helsingin Kampin kappelissa ja Tukholman Hedvig Eleonoran kirkossa puolestaan oivalsin, että myös kiireettömyys tarttuu. Hiljainen mietiskely ja yhdessä rukoileminen auttavat rauhoittumaan. Kiire unohtuu – ainakin hetkeksi.

 


Jumalan edessä mieleni hiljenee,
hän antaa minulle avun.

Ps. 62:2