Usko tulevaisuuteen kantaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Usko tulevaisuuteen kantaa

24.2.2016
Teksti ja kuva: Hanna Karkkonen

Karjatilallisuus vaatii sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta, sanoo karttulalainen Satu Jääskeläinen. Niitä savolaistuneelta pohjalaisemännältä löytyy.

"Olin aina vannonut, etten koskaan isona lypsä lehmiä”, Satu hymyílee nuoruuden urasuunnitelmilleen.

Toisin meni. Samoin hän olisi nauranut, jos hänelle olisi sanottu, että heidän navetassaan lypsää joku päivä robotti.

Maatilalta Evijärveltä kotoisin oleva nuori likka tuli ensimmäistä kertaa kesällä 1990 Savoon mansikkatytöksi. Seuraavana vuonna hän kohtasi Markon, ja sillä tiellä hän on Karttulassa ollut parisenkymmentä vuotta.  

”Tämä on työtä, josta ei varsinaisesti ikinä olla lomalla. Se pitää tietää, kun tähän alkaa. Ehkä maatilojen emännät ja isännät ovat jonkunlainen oma uhkarohkea heimonsa. Pitää sietää paineita, pitkiä työpäiviä. Ei saa harmittaa, jos joku iltameno menee mönkään, kun navetalla tulee lisätöitä tai kesällä kelien salliessa on tehtävä rehua yötä päivää.”

”Sitkeyttä ja sitoutumista. Niitä tarvitaan ehdottomasti. Ja joskus tekee hyvää jättää ne työt pois mielestä ja käydä vähän oman tilan ulkopuolella tuulettumassa. Yksikään tila ei ole vielä kaatunut yrittäjän muutaman päivän poissaoloon.”

Byrokratia väsyttää

Satu Jääskeläinen toimii MTK:n Karttulan sihteerinä, Pohjois-Savon Karjakerhossa ja Maitomaan hallintoneuvostossa. Mediassa puhutaan maatilojen ahdingosta. Jääskeläinen kertoo, että osalla taloudelliset ongelmat ovat täyttä totta.

”Mutta vielä useampi kamppailee henkisten paineiden alla. Tiedän, että byrokratia väsyttää. Muistettavaa ja raportoitavaa on paljon, joskus liikaakin.”

”Meiltä vaaditaan, että me noudatamme pilkuntarkasti ohjeita. Tuntuu, että hallinnossa kuitenkin voidaan päättää vaikkapa tuen maksatuksista miten sattuu. Välillä vaikuttaa, että eläinten hyvinvointi on tärkeämpää kuin ihmisten.”

Sadulla on kuitenkin vahva usko, että täältä vielä noustaan. Hän toivoo, että Venäjän markkinat avautuvat mahdollisimman pian.

Onnistumiset palkitsevat

Sadun miehen kotitilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 1997, jolloin nuori pari hyppäsi ohjaksiin. Tänä aikana on ollut monenlaista vuoristorataa.

”Muutoksiin on pitänyt sopeutua. Tilalla viljeltiin mansikkaa 2000-luvun alkuun saakka, mutta sitten piti tehdä päätös, kumpaan keskittyy, ja lehmät veivät voiton.”

Navetan väkimäärä on kasvanut pikkuhiljaa. Ensin oli 12 lehmää, jonka jälkeen määrä tuplaantui. Jonkun ajan päästä lisättiin karjaa vielä hieman. Vuonna 2013 syntyi päätös robottinavetasta. Päätöstä ei ole tarvinnut katua. Nyt lypsäviä lehmiä on 70 ja lähes saman verran nuorta karjaa.

”Työ ei ole hävinnyt mihinkään, mutta se on mielekkäämpää ja joustavampaa sekä muuttunut enemmän karjan tarkkailemiseksi ja seurailemiseksi. Nykyaikainen navetta on mieluisa olinpaikka niin ihmiselle kuin eläimellekin. Ihmisen kannalta työ on kevyempää, kun kuormittavin lypsytyö hoituu robotilla. Lisäksi navettatöistä selviää tilapäisesti yksinkin, jos toisella on meno jonnekin.”

Toisten maatilojen emännät ovat suuri tuki. Porukalla voi jakaa asioita, huolia ja iloja, joihin vain toinen maatilallinen pystyy samaistumaan.

”Onnistumiset palkitsevat. Kun näkee, että lehmällä on hyvä olla. Ja aamulla navetalle mennessä vasikat tulevat tervehtimään melkein syliin asti.”

”Jos joku asia ottaa päähän, lähden pihalle. Pari kertaa viikossa menen jumppaan lähikylälle. Myös käsityöt nollaavat hyvin päätä. Joskus ei tarvita sen ihmeempää.”

”Ja toisinaan pääsen traktorin koppiin ja ajelemaan. Vaihtelu virkistää.”

Ninnin ja Nunnun vuosi

Satu nauttii maalla asumisesta. Kun työ on kotona, niin välillä on päästävä pois tutuista kuvioista. Siihen riittää esimerkiksi elokuvailta miehen kanssa tai koko perheen reissupäivä.

”Mutta kun kaupungissa pyörii hetken, on jo kiire kotiin. Tänne on niin ihana tulla. En jaksaisi suuren kaupungin hektisyyttä.”

Niin elämässä kuin maatalouden arjessa on välillä parempia, välillä vaikeampia aikoja.

”Tulevaisuudenuskoa ei kuitenkaan saa menettää. Olen oppinut, että joskus on hyvä rauhoittua. Normaali arki on monesti aika hyvää, ja on paljon pieniä asioita, joista olla iloinen ja kiitollinen.”

”Sekin tuntuu hyvältä, että edelleen nuoret uskaltavat lähteä maatilayrittäjiksi. Uskaltavat investoida ja uskoa tulevaisuuteen. Uskoa olisi tänä aikana enemmänkin, mutta monen tilan laajennussuunnitelmat kuitenkin viivästyvät, koska rahoitusta ei löydy”, Jääskeläinen tietää.

Vuonna 2016 lehmät nimetään alkukirjaimella N. Nulikka, Napero sekä kaksoset Ninni ja Nunnu ovat jo Jääskeläisten navetan asukkeja. Onneksi perheen tytöillä on valmiina listat, joista voi poimia sopivan nimen, kun uusi vasikka syntyy maailmaan.