Seuraavat uutiskuvat saattavat järkyttää
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Seuraavat uutiskuvat saattavat järkyttää

Kuva Joonas Vähäsöyrinki

Uutisankkurin lause yrittää valmistaa vastaanottamaan kärsimyksen ja kuoleman kuvia. Seuraavassa hetkessä television kaksiulotteinen pinta heijastaa näkymiä ihmisyyden alennustilaan. Aikuisia, nuoria ja lapsia makaa maassa elottomina. Kemialliset aseet eivät etenkään erottele siviilejä sotilaista. Ne on tarkoitettu joukkotuhontaan. Vaikka kuvat jäävät mieleen, ne ovat kuitenkin vain kuvia. Ruudun takana elämä ja kuolema on kuitenkin kolmiulotteista.

Syyrian sisällissota ei ole ensimmäinen eikä viimeinen missä kaikista suojattomimmat kärsivät eniten. Aina tuntuu tulevan uusi konflikti ja uudet uutiskuvat. Suojelusenkelille olisi käyttöä jo nyt, vaikka viattomien lasten päivä on vasta kolmen kuukauden päästä. Sodat demoralisoivat, suojelusenkelit joutuvat pakenemaan pimeyden enkeleiden tieltä. Valtioiden järkkyessä inhimilliset arvot saavat väistää. Sodan keinoista tulee valtapolitiikan jatkeita.

Jeesus ei ollut poliitikko.  Evankeliumitekstissä hän pikemminkin näyttäytyy taivasten valtakunnan lapsiasiain valtuutettuna. "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" Opetuslasten kysymys aloittaa Jeesuksen opetuspuheen. Puheensa vahvistukseksi hän kutsuu lapsen heidän keskelleen. Suurin on lapsen kaltaiseksi nöyrtyvä. Lapsen kaltaisuus on aitoa luottamusta, iloa ja itkua. Täyttä elämää joka solulla, energian purkamista ja lataamista. Lapsen kaltaisuus on uhmaa ja rajojen hakemista ja siihen luottamista, että aina uskaltaa palata vanhemman syliin.

Jeesuksen seuraavat sanat Enkelien sunnuntain evankeliumissa saattavat järkyttää herkimpiä kuulijoita. "Jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen."

Jeesuksen sanat ovat ehdottomia ja kovia. Niissä kaikuu paljon samaa kuin sosiaalisen median keskusteluissa.  Verkkokeskusteluissa normaalit sosiaalisen kanssakäymisen pidäkkeet löystyvät. Somessa lapsiin kohdistuvat vääryydet ja rikokset herättävät kostonhalun. Mikään rangaistus ei ole liian kova syyllisille. Niitä voi ymmärtää, mutta voiko kahdesta tai useammasta vääryydestä seurata oikeudenmukainen hyvä?

Jeesuksen sanat avautuvat suuremmassa kuvassa. Lapset ovat Jumalan silmäteriä. Jumalan valtakunnan kunniakansalaisia. Siksi heillä on henkivartiosto. ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.” Jeesuksen sanat eivät ole kostonenkelin sanoja.  Ne yksinkertaisesti muistuttavat lapsuuden ajan ainutlaatuisesta arvokkuudesta ja koskemattomuudesta.

Aina henkivartija ei ehdi joka paikkaan. Silloin tarvitaan arjen enkeleitä. Ilman siipiä. Kulkemaan vieressä, välittämään, puuttumaan asioiden kulkuun vääryyden vallan voimistuessa. Vahvat ja terveet saattavat pärjätä hetken omin voimin. Lapset eivät. Siksi he ovat suurimpia taivasten valtakunnassa.

 

LAURI KASTARINEN

Kuopion tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen

 

Matt. 18:1–6

Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.”