Elämää etsimässä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Elämää etsimässä

24.2.2016
Teksti: Heli Haring
Kuva: Tuija Hyttinen

Kohtaamisia, hengen ravintoa, naurua ja kyyneleitä.
Elämää etsimässä -kerho on monelle kuukausittainen henkireikä.

Pyhän Johanneksen kirkolla Männistössä on koolla tuttu porukka. Kahvitellaan ja vaihdetaan kuulumisia ennen varsinaisen ohjelman alkua. Seurakunnan ja Kynnys ry:n yhteistyön hedelmä, Elämää etsimässä -kerho, on kokoontunut kirkolla jo seitsemän vuoden ajan ja monet kävijät ovat olleet mukana alusta saakka.

”Tästä porukasta on tullut minulle melkein kuin toinen perhe”, kerhon perustajajäseniin kuuluva Merja Leppälä luonnehtii.

Pohdintojen paikka

Jokaiseen kokoontumiseen on yleensä kutsuttu vierailija kertomaan jostain ajankohtaisesta tai muuten vain kiinnostavasta aiheesta.

”Tällä kertaa vieraamme on joutunut perumaan tulonsa, mutta ei anneta sen häiritä”, kerhon vetovuorossa oleva Männistön seurakunnan pappi Heikki Hyvärinen ilmoittaa heti alkuun.

Eikä vierailijan puuttuminen todellakaan latista tapaamista. Keskustelu lähtee lentoon kuin itsestään. Rauhaton maailmantilanne saa osallistujat pohtimaan muun muassa elämän epäoikeudenmukaisuutta ja sitä, kuuleeko Jumala ihmisten rukoukset.

”On helppo olla kunnon kristitty silloin, kun asiat ovat hyvin. Mutta vaikeuksien keskellä uskoa koetellaan”, Leppälä pohdiskelee.

Yhdellä jos toisellakin on omakohtaisia kokemuksia kerrottavanaan – eikä kyyneliltäkään vältytä.

Emilia Sormunen on ensimmäistä kertaa mukana kerhossa.

”Opiskelen lähihoitajaksi ja nyt on työharjoittelu meneillään. Olen täällä yhden osallistujan henkilökohtaisena avustajana.”

”Keskustelua oli mielenkiintoista seurata. Hienoa, että ihmiset voivat täällä hyvin avoimestikin puhua omista asioistaan.”

Matala kynnys

Elämää etsimässä -kerho sai aikoinaan alkunsa Merja Leppälän ja Seppo Eskelisen yhteisestä ideasta.

”Toimimme molemmat vammais- ja ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:ssä. Siellä painopiste on enemmänkin edunvalvonnassa. Aloimme pohtia, että voisiko siihen jollain lailla yhdistää hengellistä näkökulmaa.”

Pyhän Johanneksen kirkko valikoitui paikaksi, koska se on esteetön ja sinne pääsee hyvin myös pyörätuolilla.

”Kerho on avoin kaikille kiinnostuneille. Ei siis tarvitse olla Kynnys ry:n tai Männistön seurakunnan jäsen”, Leppälä ja Eskelinen painottavat.

”Täällä on esimerkiksi käynyt sellaisia, jotka ovat juuri muuttaneet paikkakunnalle. Kerhon nimi on herättänyt heidän uteliaisuutensa. Joillekin heistä kerho on toiminut sisäänajoväylänä muihin seurakunnan toimintoihin.”

”Monille voi olla korkea kynnys tulla vaikkapa jumalanpalvelukseen. Tämä kerho sopii etsiskelijöille. Kynnys on matala niin henkisesti kuin konkreettisestikin.”
Vuosien varrella kerhossa on käyty läpi asioita ja ilmiöitä laidasta laitaan.

”Välillä on keskusteltu rankoistakin aiheista, menty pintaa syvemmälle. Kerhossa voi purkaa omaa suruaan, kuten tänäänkin tapahtui. Se on monelle puhdistava ja helpottava kokemus”, Leppälä pohtii.

Eskeliselle Elämää etsimässä -kerhon käynnistyminen merkitsi myös jotain syvempää.

”Minulla oli toiveena löytää kerhon kautta yhteys seurakuntaan. Tuo toive on toteutunut ja seurakunta on nykyään kuin toinen koti.”  
 



Elämää etsimässä -kerho kokoontuu
Pyhän Johanneksen kirkolla joka kuukauden viimeinen torstai klo 14.30–16.