Perinteen eväin nykyhetkessä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Perinteen eväin nykyhetkessä

Kuva Hanna Karkkonen

Voiko kansallispuvun osia käyttää itsenäisesti? Kysymys on noussut esiin viime aikoina myös Kalevalaisten keskusteluissa. Yhdistyksen jo toisen polven puuhanainen Tuulikki Karhunen ei itse laittaisi päällensä vain osia puvusta.

”Se on kokonaisuus, eikä arkikäyttöön tarkoitettu. Kansanpuku on eri asia ja vaikkapa Vanhan Karjalan puvusta voisi hametta pitää erikseen”, hän toteaa. Kaukolan puku Karjalan kannakselta on usein Karhusen juhla-asu. Se yllään hän juhlisti muun muassa Tampereella vietettyjä Kulttuuripäiviä elokuun lopussa.

”Haluan vaalia perinteitä ja kansallispuvun pitäminen on yksi tapa. Kun olin opettajana, niin koulun kevätjuhlissa oli helppoa, kun ei tarvinnut miettiä, mitä laittaa päällensä”, Karhunen hymyilee.

Kauniita ja rohkeita Kalevalan malliin

Kansallispuvut ovat tuttu näky myös jokavuotisessa adventtikirkossa, joka pidetään vuoroin Kuopion eri kirkoissa.

”Kannamme kolehdin, luemme tekstit sekä tarjoamme kahvit ja ohjelmaa. Itselleni on jäänyt erityisesti mieleen pari vuotta sitten ollut Irma Stenströmin ikoniluento Puijon kirkossa.”

Mummon mökissä kokoontuu kirjallisuuspiiri sekä Wanhan ajan ompeluseurat, joka elvytettiin henkiin Ulla Honkalammen puheenjohtajuuden aikana. Yleisötilaisuuksia kalevalaiset järjestävät kirjastolla ja Kalevalajuhlia kaupungintalolla.

Yhdistys ponnistaa Elias Lönnrotin kansalliseepoksesta ja kansanrunoudesta. Kalevalassa Karhusta viehättää ennen kaikkea kieli. ”Henkilöt ja hahmot ovat värikkäitä. Jokaiselle löytyy joku, johon samaistua.”

Opettaja muokkasi Kalevalasta Lyseon juhlaan näytelmäkohtauksen Kauniista ja rohkeista eepoksen tyyliin.

”Vanhoista perinteistä, niin kirjallisuudesta, musiikista kuin taiteesta voidaan ammentaa paljon.”

Ituja sukupolvien ketjuun

Kuopion Kalevalaiset, aikaisemmin Kalevalaiset Naiset kokoaa eri alojen naisia yhteen. Miehillekin ovet ovat nykyään avoinna.

”Hauskaa, samanhenkistä seuraa. Yhteistä on, että haluamme vaalia kulttuuriamme.”

Yhdistys pitää kontaktia lapsiin ja nuoriin, ja tästä osoituksena ovat kansallispukuesittelyt sekä kirjoitus- ja piirustuskilpailut. ”Että jotain ituja jäisi elämään tulevaan sukupolveen”, Tuulikki Karhunen toivoo.

”Ehkä parhaiten omaa näkemystäni yhdistyksen toiminnasta kuvaa Kalevalaisten Naisten muutaman vuoden takainen teema: Täyttä vauhtia tätä päivää perinteen eväin.

”Jos perinteitä ja juuria ei olisi, olisimme tyhjän päällä. Vanhan kulttuurin päälle on hyvä rakentaa uutta”, Karhunen toteaa.

 

 

HANNA KARKKONEN

 

Kuopion Kalevalaiset

  • Perustava kokous pidettiin 9. huhtikuuta 1943. Piispatar Anna Sormunen valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi.

 

  • Yhdistyksen alkuvuodet olivat sota-aikaa. Kalevalaisten naisten päätavoitteena kautta maan oli sosiaalinen työ: äitikodit. Kuopiosta sopivaa taloa ei löytynyt, mutta sen sijaan hankittiin Kalevalaisten Naisten Liitolta saadun raha-avun turvin kangaspakkoja, joista aloitettiin liinavaatteiden valmistus.

 

  • Yhdistystä perustettaessa ohjeiksi kirjoitettiin seuraava: Yhdistyksen tarkoituksena on suomalaiskansallisen hengen elvyttäminen ja kehittäminen pitäen perustana sitä korkeata suomalaista sivistystä, josta Kalevala ja muu kansanperinteemme sekä muinaislöydöt ovat todisteena.

 

Muistatko ajan mokoman, ajan kaiken kaukahisen,

vuotten kymmenten takoa, kolmenkymmenen perästä?

Mitä kuului Kuopiosta, kajahteli kaupungista,

kun emännät iloisin mielin, kaikki naiset naurusuulla,

kun emännät iloisin mielin, kesken kirjon neulomisen,

pyykin puhtahan teosta, leivän leipomasijoilta,

opettajat kouluistansa, kaupasta kätevät naiset, toimiston tytöt topakat

ne tänne jokena juoksi, ihan virtana vilisi,

ajatukset aivoissansa, mielessä totiset tuumat:

Miten säilyis Suomenmaassa, kestäis kaikissa kodeissa

hengen viljely vakainen, työn kasvu kaikenlaisen,

ison entisen osaama, taaton taitavan tekemä,

mummon muinoin muistelema, oman emon ennättämä.

Leena Ruotsalainen

Kirjoitettu vuoden 1973 juhliin