Sosiaalinen media muuttanut kirkonkin työtä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Sosiaalinen media muuttanut kirkonkin työtä

27.1.2016
Tekstit: Juhani Unkuri
Kuvitus: Tuija Hyttinen

Verkko ja sosiaalinen media ovat tuoneet myös kirkon perustyölle uudenlaisen mahdollisuuden. Niiden avulla ihmisiä kohdataan yli seurakuntarajojen. Verkko tarjoaa mahdollisuuden myös niiden ihmisten tavoittamiseen, jotka ovat muuten etäämmällä kirkosta.

Järvi-Kuopion seurakunnan kappalainen Mikko Huhtala on ollut mukana kokonaiskirkon Hengellinen elämä verkossa -projektissa ja toiminut Kuopion seurakuntayhtymässä ja Kuopion hiippakunnassa työntekijöiden Facebook ja Twitter-kouluttajana. Huhtala toteaa, että perinteisesti kirkon toimintaympäristöinä ovat olleet kirkkotila, seurakuntatalo ja vaikkapa lehden hartauskirjoitus.

”Nyt kirkon uudempana toimintaympäristönä on sosiaalinen media. Siellä ei olla ihmisten kanssa kasvokkain, vaan ihminen opitaan tuntemaan somen omilla ehdoilla. Parhaimmillaan somessa tapahtuva kohtaaminen voi olla yhtä aitoa kuin elävässä elämässä. Edellytyksenä on, että some-läsnäolo on vilpitöntä, eikä siellä olla minkään feikki-minän suojissa”, Huhtala pohtii.

Asennemuutos kirkossa on ollut varsin nopeaa. Huhtalan mukaan vielä
viitisen vuotta sitten moni kirkossa toimivista esimiehistä ajatteli verkon ja sosiaalisen median liittyvän yksinomaan nuorisotyöhön.

”Pian niin kokonaiskirkossa kuin seurakunnissa alettiin huomata, että some on paljon muutakin kuin nuorisotyötä. Meni vuosi tai kaksi, niin piispakuntaa alkoi olla somessa ja myös monet kirkkoherrat alkoivat toimia siellä aktiivisesti.”

”Viime vuosina verkko ja sosiaalinen media on otettu vahvasti mukaan niin kokonaiskirkon kuin Kuopion seurakuntayhtymän strategisessa suunnittelussa.”

Huhtala käyttää sosiaalista mediaa omassa työssään varsin aktiivisesti. Hän twiittailee säännöllisesti ja kertoo käyneensä lukuisia chat-keskusteluja erityisesti Facebookissa.

”Moni seurakuntalainen on ottanut yhteyttä Facebookin kautta. Se on matalan kynnyksen kohtaamispaikka, jossa aiheet vaihtelevat laidasta laitaan.”

Työntekijöiden
suhtautuminen vaihtelee

Huhtalan mukaan sosiaalinen media jakaa seurakuntien työntekijöitä. Hänen mielestään on toivottavaa, että seurakunnan jokainen työntekijä olisi somessa aktiivinen ainakin jossain määrin.

”Osa työntekijöistä kokee some-maailman vieraana ja heidän on vaikea irrottautua vanhoista tottumuksista. He eivät välttämättä halua nähdä somea relevanttina toimintakenttänä. Somehan on tietyllä tavalla puolivilliä maailmaa, joka tuo myös kaikenlaisia ei-kristillisiä arvoja ja käyttäytymisnormeja suoraan silmille. Osa työntekijöistä voi suhtautua tämän takia someen torjuvasti.”

Huhtala korostaa esimiesten vastuuta.

”Heidän tulisi kannustaa alaisiaan toimimaan aktiivisesti somessa. Osa esimiehistä kuitenkin delegoi tämän tehtävän jollekin toiselle. Mielestäni esimiehillä on oltava asiassa selkeä päävastuu.”

Huhtala on pitänyt työntekijöille useita some-koulutustilaisuuksia niin seurakuntayhtymä- kuin hiippakuntatasolla.

”Koulutuksiin on osallistunut useita kymmeniä työntekijöitä. Mukana on ollut väkeä parikymppisistä aina eläkeikää lähestyviin työntekijöihin.”  

Toimintaa
ruohonjuuritasolla

Huhtala uskoo, että some-aktiivisuus ei ole niinkään sukupolvikysymys vaan riippuu vahvasti työntekijän persoonallisuudesta.

”Osa ihmisistä on luontaisesti kiinnostunut teknisistä härveleistä ja tarttuu hanakasti uuteen tekniikkaan. Osa jakaa mielellään asioita omaan yksityiselämäänsä liittyen ja ottaa kantaa laajemmin yhteiskuntaan liittyviin asioihin. Ne jotka ovat kiinnostuneita näistä asioista, ovat monesti aktiivisia myös somessa.”

”Kaikki eivät ole kiinnostuneita tietokonemaailmasta tai älykännyköistä.
On hienoa, jos kirkon työntekijät tuottavat someen sisältöä ja julkaisevat asioita. Kuitenkin jo somessa seurailijana oleminen on hyödyllistä. Somesukupolven ajattelutavan oppimisella on suora vaikutus ammatilliseen osaamiseen seurakuntatyössä. Työntekijä voi joutua monesti pois omalta mukavuusalueeltaan ja silläkin on merkitystä oman persoonallisen kehittymisen kannalta.”

Huhtala korostaa, että kirkon on tärkeää vaalia myös perinteistä viestintäänsä.

”Erityisesti maaseudulla on paljon vanhusväestöä, joka ei seuraa lainkaan uusia viestintävälineitä. Osa työntekijöistä voikin keskittyä enemmän perinteiseen viestintään.”

Huhtalan mukaan jotkut työntekijät voivat ajatella, että sosiaalisen median käyttäminen työssä ja muu verkkotyöhön satsaaminen vaatii jotain korkeampaa koulutusta.

”Näin ei tarvitse ajatella. Sosiaalinen media on syntynyt ruohonjuuritasolla, se lähti liikkeelle opiskelijapoikien piiperryksestä. Some toimii edelleen ruohonjuuritasolla.”

”On hyvä, jos seurakunnan työntekijät voisivat tarvittaessa siirtää sivuun jonkin muun työtehtävän ja käydä somessa keskustelua vaikka 20 minuutin ajan. Tai vaihtoehtoisesti sopia jonkin muun keskusteluajankohdan yhteyttä ottavan seurakuntalaisen kanssa”, Huhtala kannustaa.  

Mukaan nuorten maailmaan

Kirkosta on eronnut viime vuosina erityisesti nuoria aikuisia. Huhtala muistuttaa, että some on erinomainen väline nuorten ja nuorten aikuisten kohtaamiseen.

”Mutta sosiaalinen media ei ole tietenkään vain nuorten kohtaamispaikka. Täytän itsekin kohta 50 ja koen olevani nörttisukupolvea. Aloin perehtyä tietokonemaailmaan jo lukioikäisenä. Somessa ja verkossa on paljon meitä viisikymppisiä ja myös seniori-ikäisiä.”

Nuorten kohdalla somen ja verkon merkitys kuitenkin korostuu. Huhtalan mukaan esimerkiksi rippikouluikäisten kohtaaminen on nykyään vaikeaa, jos työntekijä ei ole perehtynyt sosiaalisen mediaan ja verkkomaailmaan.

”On mentävä myös verkkoon ja perehdyttävä nuorten maailmaan siellä. Tämä ei tarkoita aikuisuudesta luopumista. Jos somemaailmaa kuitenkin katselee vain etäältä ja on sitä kohtaan jollakin tavalla torjuva, myös muu liittymismahdollisuus nuoren elämänkysymyksiin voi vaikeutua.”

Kaikki samalla viivalla

Huhtala muistuttaa, että somessa on monenlaisia toimintamalleja. Kaikki eivät tuota sisältöä tai ota kontaktia, mutta he ovat verkossa läsnä, tutkivat asioita ja seurailevat keskusteluja.

”On mahdotonta tietää, mikä vaikutus on vaikkapa johonkin kirkkopyhään liittyvällä twiitilläni. Tavoittaako se jonkun toisen papin, joka mahdollisesti hyödyntää ajatusta saarnassaan ja asia välittyy sitä kautta eteenpäin. Vai herättääkö twiitti ajatuksia sitä lukevissa seurakuntalaisissa.”

”Joskus kohtaan kasvokkain ihmisiä, jotka mainitsevat jostain hauskasta tai puhuttelevasta someen laittamastani jutusta. Itse koko asian on saattanut jo unohtaa. Tällainen palaute kannustaa jatkamaan somessa.”

Somessa kaikki ovat samalla viivalla. Huhtalan mukaan tämä on muokkaamassa myös kasvokkain tapahtuvaa sosiaalista yhteisöllisyyttä.

”Some-sukupolvi ei enää muodosta hierarkioita ihmisten välille elävässä elämässäkään. Turhanpäiväinen torjunta alkaa vähitellen väistyä. Tämä ei ole ollut someviestinnän tavoite, mutta se on yksi somen myönteisistä seurauksista.”

Brändäys ei oleellista

Huhtala muistuttaa, että sosiaaliseen mediaan ja verkkoon liittyy myös vahva globaali näkökulma.

”Kysymys ei ole vain siitä, mitä täällä Suomessa tapahtuu. Olen itse seurannut netissä esimerkiksi monia maailmalla pidettäviä jumalanpalveluksia, monesti erityisesti katolisen kirkon messuja. On ollut mukava katsella, millä tavalla niissä jumalanpalveluksissa ollaan läsnä ja millä tavalla viesti tuodaan esiin.”

Huhtala toteaa, että niin some- kuin printtiviestintä on taloudellista voittoa hakevien yritysten ja yhteisöjen näkökulmasta mitä suurimmissa määrin maineenluomista, maineenhallintaa ja pr-työtä. Huhtalan mukaan kirkon piirissäkin on otettu käyttöön ajatus siitä, että kirkko brändää itseään somessa.

”On ajateltu siten, että kun maine ja tuotekuva on kunnossa, ihmisten sympatiat saadaan liikkeelle ja kirkon viesti menee vahvemmin perille. Näin varmaan osittain onkin. Onnistuneen ensisykäyksen jälkeen ihminen voi ottaa kirkon viestin vastaan ja haluaa kuulla siitä lisää. Mutta jos viestintä sosiaalisessa mediassa nähdään brändäyksenä, näkökulma jää hyvin kapeaksi.”

Huhtala toteaa, että yritysmaailman viestintäkulttuurissa on paljon hyvää ja samantyyppistä osaamista tarvitaan kirkossakin. Kirkon viestintä pitää kuitenkin nähdä isompana kokonaisuutena.

”Kirkossa luodaan seurakunta-niminen tila, jossa ihminen voi kokea, että hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on. Ihminen saa tulla siihen tilaan huolineen ja saa kuulla hyvää sanomaa. Seurakunnan pitää olla paikka, jossa ihmisen on turvallista olla kuuntelemassa, vastaanottamassa ja myös antamassa. Tämä koskee niin sosiaalista mediaa kuin elävää elämääkin.”


Kirkollinen
some-opas julkaistu

Noin neljän miljoonan hengen yhteisö, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, on saanut ensimmäisen sosiaalisen median oppaansa. Ville Kormilaisen, Jan Ahosen ja Johannes Ijäksen kirjoittama Somempi seurakunta on käytännöllinen opas, joka rohkaisee kohtaamaan ihmiset siellä, missä he ovat. Kirjapajan julkaisema teos haluaa tarjota parhaat vinkit tavoittavaan viestintään sosiaalisessa mediassa.

Tekijät ovat viestinnän ja sosiaalisen median ammattilaisia. Kirjaan on haastateltu monia tunnettuja suomalaisia sosiaalisen median osaajia, muun muassa Tuomas Enbuskea, Katleena Kortesuota ja Pekka Sauria.

Vaikka kirja on tarkoitettu seurakunnille, se sopii myös kaikille muille sosiaalisesta mediasta ja sen käytöstä kiinnostuneille. Samat viestinnän lait pätevät joka paikassa.

Kirjassa lähdetään liikkeelle sosiaalisen median kokeilukulttuurista: Someen ei tarvitse edetä komiteatyö edellä. Sen sijaan on hyvä koota innostuneiden tai kiinnostuneiden iskujoukko ja ryhtyä toimiin. Somempi seurakunta on laadittu rohkaisuksi epäilijöille, kannustukseksi vasta-alkajille ja innostajaksi pidemmälle ehtineille.