Pienoishiippakunnan piispa täyttää 60
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Pienoishiippakunnan piispa täyttää 60

27.1.2016
Teksti: Erika Suominen
Kuva: Seija Rytkönen

Reijo Leinon mukaan kirkon mahdollisuus on toivossa, jota usko kantaa.

Järvi-Kuopion kirkkoherra ja yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Reijo Leino syntyi Turun Heidegenissä 60 vuotta sitten. Siellä syntyivät kaikki paljasjalkaiset turkulaiset. Virkamiesperheessä oli kahden isoveljen jälkeen tarjolla kuopuksen paikka, ja siihen poika hyvin sopeutui.

Aikuistuttuaan Leinosta tuli luokanopettaja ja lähetystyöntekijä. Myöhemmin tie vei kirkkoherraksi Järvi-Kuopion seurakuntaan eli piispan sanoin ”pienoishiippakunnan piispaksi”. Viime vuoden alusta Leino on toiminut myös yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana Kuopion seurakuntayhtymässä.

Hän on vaari seitsemälle lapsenlapselle, isä neljälle lapselle ja aviomies Kirsille.

Monta rautaa tulessa

Opiskelujen ohessa Leino teki erilaisia töitä. Suomen Kristillisen Työväenliiton nuorisosihteerinä hän teki nuorisotyötä innolla ympäri Suomea. 

”Pomo kannusti, että anna mennä vaan.”

Kristillisessä opintokeskuksessa tuli sijaisuus, jota Reijo Leino tuli hoitamaan Kuopioon. Näin tuli Kuopion hiippakunta tutuksi. Matka jatkui takaisin etelän suuntaan ja Kansan Raamattuseuran opiskelijatyön vetäjäksi.

”Huomasin, että pappeudesta ei olisi haittaa. Laitoin paperit teologiseen ja pääsin opiskelemaan. Tein ensimmäisenä opiskeluvuonna 90 opintoviikon eli kolmen vuoden opinnot. Rahoitin opiskeluja opettajansijaisuuksilla. ”

Helsingin Pukinmäen ala-asteella oli pedagogisesti edistyksellisiä opettajia. Sieltä avautui mahdollisuus opettaa pakolaisperheiden lapsia.

”Alkoi mielenkiintoinen työrupeama, mutta opinnot jäivät hetkeksi sivuun. Se oli kokonaisvaltaista elämistä pakolaislasten kanssaan ja opastamista kulttuuriimme.”

Pukinmäen opettajan töiden lomassa löytyi teologisessa opiskeleva Kirsi, tuleva vaimo.

”Halusimme maalaiskouluun ja sellainen löytyi Kuhmoisten Päijälän kylästä. Kun aloitimme siellä opettajina, oppilaita oli 12. Päätin, että koulua ei ainakaan minun aikanani lopeteta. Kun tuli tieto, että opettajat lomautetaan, pidimme lapsille leirikoulua metsäkämpällä ja säästimme näin myös tilakustannuksista.”

Leino lähti mukaan myös kunnallispolitiikkaan ja oli kunnanhallituksen puheenjohtajana Kuhmoisissa. Päijälän koululle tehtiin miljoonaremontti ja kun Leinot lähtivät sieltä uusiin tehtäviin, oppilaita oli 28.

”Piti lähteä, sillä kaikki oli annettu. Olimme siellä kahdeksatta vuotta, kun saimme tarjouksen Kirsti Mauraselta Suomen Lähetysseurasta lähteä Kolumbiaan lähetystyöhön.”

Pappia ei jätetä

Leinojen tytär oli eskarissa ja he olivat lähdössä vuosiksi ulkomaille. Valmistautumisprosessi oli pitkä.

”Lähetyskurssin ohella opiskelin teologian opinnon loppuun. Olimme ensin yhdeksän kuukautta kielikoulussa Costa Ricassa ja sitten matkasimme vuonna 1999 Kolumbiaan. Mukana olivat poikani Roni, hänen tyttöystävänsä sekä tyttäremme Ronja.”

Elämä Kolumbiassa oli rankkaa. Siellä oli väkivaltaisuutta, huumekauppaa ja muuta rikollisuutta.

”Tilanne kiristyi koko ajan. Minulla ei ollut niin tiukkoja kotiintuloaikoja 14-vuotiaanakaan kuin siellä.”

”Olosuhteet pahenivat ja meidät evakuoitiin Venezuelaan. Muutimme järjestäytyneen rikollisuuden alueelta järjestäytymättömälle alueelle. ”

Siellä Leino ja Ronja-tytär sairastuivat myös dengue-kuumeeseen. Leino sairastui tautiin vielä uudelleen ja silloin se on hengenvaarallinen. 

”Olimme vuoden ajan keränneet varoja, että pääsemme leirille seurakuntamme nuorten kanssa. Leiri pidettiin kaukana Coron niemimaalla. Sairastuin siellä toisen kerran dengue-kuumeeseen ja kuntoni oli todella huono. Kerroimme, että minun pitää palata takaisin kyläämme saamaan hoitoa. Vaikka nuoret olivat keränneet vuoden varoja ja odottaneet kovasti tuota leiriä, he eivät halunneet jäädä sinne. He lähtivät kanssani takaisin kylään todeten, että pappia ei jätetä.”

Tuo lämpö, huolenpito ja sairasvuoteen vierellä eläminen läikäyttävät ison miehen tunteita vieläkin. Latinalainen Amerikka on edelleen Leinoille tärkeä.

Jaammeko omastamme?

Kotimaahan palattuaan Leino hoiti myös lähetystyötä Latinalaiseen Amerikkaan, Venäjälle, Baltiaan ja Unkariin. 

”Se tiesi paljon matkapäiviä ja tuli perheelliselle liian kovaksi.”

”Sain paikan lähetyssihteerinä Kuopiosta. Halusimme kokeilla myös millaista olisi papin työ Suomessa. Silloinen piispa sanoi, että kokeile Juankoskella, sillä se on hyvin johdettu seurakunta. Tulin Säyneisen aluepapiksi 2005 ja 2006 Tuusniemen kirkkoherraksi.”

”Olen nauttinut olostani täällä. Seurakunta ja seurakuntalaiset hengittävät samaan tahtiin ja elävät vuorovaikutuksessa.”

Leino muistelee Barinasin kylää, jossa harvoin jollakin oli töitä. Mutta kun töitä oli, näkyi se heti kolehdissa.

”Kirkon mahdollisuus kasvuun lepää Kristuksessa ja siinä toivossa, jota usko kantaa.  Meidän täytyy pitää kirkkaana mielessä kirkon perustehtävä. Jaammeko omastamme niiden hyväksi, joilla menee huonommin kuin meillä.”

Leino muistuttaa, että kirkon ja seurakunnan perustehtävä tässä maailmassa säilyy muuttumattomana, kun se julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.
Kirkkoherra on huolissaan tämän maailman yksilöä korostavista arvoista.

”Ollessani lähetystyössä maailman köyhillä alueilla näin, kuinka kylä toimi yhdessä. Jos yksi sairastui ja tarvittiin rahaa hoitoon, rahat kerättiin yhdessä. Pappi oli ainoa palkallinen työntekijä. Siellä ei yhteisöllisyyden perään tarvinnut kysellä, sillä se oli se ainoa tapa toimia.”

”Lähetysseuran esimies Kirsti Mauranen muistutti meitä aina, että perhe on Jumalan lahja teille ja siitä tulee huolehtia vaikka kutsumus, into ja imu työhön ovat kovat. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen haasteet ovat olleet kipupisteenämme aina. Nyt vaarin täyttäessä 60 haaveilemme kiireettömästä ajasta lasten ja lastenlasten kanssa.”
 


Messu ja kirkkoherra Reijo Leinon 60-vuotissyntymäpäiväseurat 14.2. Tuusniemen kirkossa klo 10. Messun jälkeen kirkkokahvit ja seurat seurakuntakodissa.