Ystäviä tervehtimässä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Ajankohtaista

Ystäviä tervehtimässä

27.1.2016
Teksti ja kuvat:
Kari Kuula

 

Kuopiolaiset vieraat otettiin sydämellisesti vastaan Pitkärannan ystävyysseurakunnassa.

Jännittävä matka Kuopiosta 300 kilometriä itään Venäjälle Pitkärantaan. Rajalla Suomen tulli toivotti hyvää matkaa, Venäjän virkailijat tekivät tarkempaa työtä. Pakettiautomme otettiin sisätiloihin tarkempaa läpivalaisua varten.

Kerroimme tullimiehille olevamme Kuopion seurakuntien väkeä. Teemme tervehdyskäynnin Pitkärannan luterilaiseen seurakuntaan. Viemme joulumuistamisia, pidämme kirkkohetken ja käymme kodeissa jakamassa ehtoollista.

Kuopiolaisten rakentama kirkko

Pitkärannassa sijaitsee yksi Inkerin kirkon 80:sta seurakunnasta. Inkerin kirkolla tarkoitetaan Venäjällä toimivaa luterilaista kirkkoa, johon kuuluu nykyään arviolta 15 000 henkeä.

Tullimiehille Inkerin kirkon tarina on varmasti tuttu. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, 1992 alkaen kirkko vahvistui ja sai tukea ulkomailta. Pohjoismaiden, Saksan ja Amerikan luterilaiset kirkot lähettivät taloudellista apua ja auttoivat uusien seurakuntien perustamisessa.

Kuopion seurakuntayhtymä sai ystäväseurakunnakseen Pitkärannan. Kuopiolaiset rakensivat sinne kauniin kirkon, jonka arkkitehtuuriset ratkaisut tukevat loistavasti seurakunnallista toimintaa. Samaan tilaan avautuvat eteinen, kirkkosali ja kahvio. On keittiö, toimistotiloja ja suihku. Väljä parvi muun muassa vierailijoiden yöpymistä varten. Oivallinen tila pienelle seurakunnalle.

Lopulta tullivirkailijat päästivät jatkamaan matkaa. Tosin mandariineja ei olisi saanut viedä Venäjälle. Jos niitä on seuraavan kerran autossa, sakot rapsahtavat.

Kukin asuu tavallaan

Laatokan rannalla sijaitseva Pitkäranta kuului ennen sotaa Suomelle. Tulkkimme Klaara kertoi, että nyt kaupungissa asuu noin 12 000 ihmistä, joista arviolta pari sataa osaa suomea.

Pitkärannan yleisilme on hyvin erilainen kuin suomalaisissa pienkaupungeissa. Vanhat kerrostalot ovat rapistuneet eikä suurempia remontteja ole tehty varmaan koskaan. Jotkut parvekkeet näyttävät olevan sortumaisillaan, kun taas toiset on somistettu pieniksi puutarhoiksi.

Talot ovat silti paremmassa kunnossa kun reilut kymmenen vuotta sitten, jolloin rappukäytävissä ei ollut ulko-ovia. Silloin raput olivat kylmiä ja niissä asui kulkukoiria.
Kerrostalojen vieressä nököttää pieniä mökkejä. Jotkut hyvässä kunnossa, toiset keikkuvat kallellaan. Erään paritalon toinen puolisko oli kauniisti remontoitu ja toinen puoli sortumispisteessä. Kukin asuu tavallaan.

Joitakin hienojakin omakotitaloja löytyi. Vankat takorauta-aidat pitivät tunkeilijat loitolla. Kauniita sinisiä laattakattoja näkyi siellä täällä, sitä niin sanottua ryssän sinistä.

”Mie ymmärrän kyllä”

Pitkärannan seurakuntalaiset ottivat Kuopion vieraat lämpimästi vastaan. Laulettiin joululauluja ja pidettiin kaksikielinen jumalanpalvelus. Iloinen rupattelu täytti kirkkosalin. Ihmiset tuntevat toisensa ja vaihtavat kuulumisia. Kaksikieliset virsikirjat ovat kuluneet käytössä.

Parhaimmillaan seurakuntaan on kuulunut noin 170 ihmistä, mutta vähitellen monet inkerinsuomalaiset ovat muuttaneet Suomeen ja nykyään jäseniä on enää noin 60. Kirkossa käy toki niitäkin, jotka eivät kuulu seurakuntaan.

Ehkä kolmannes seurakuntalaisista osaa suomea. Oli riemastuttavaa kuulla venäjänkielisten puhuvan täydellistä suomea, ja vielä vahvasti karjalan murretta vääntäen. ”Suomea kuulee niin harvoin. Mie ymmärrän kyllä, mutta en ossaa sannoo kaikkee, mitä on mieles”, sanoi eräs vanhus kotikäynnillä.

Televisiosta tulee kuulemma torstaisin suomenkielinen ohjelma, kaikki muu on venäjää.

Pyhäkoulu voimissaan

Seurakuntalaiset ovat pääosin ikäihmisiä. Silti pyhäkoulutyö on voimakasta. Näissä nuorissa on seurakunnan tulevaisuus. Vahinko vain, että monet muuttavat Pitkärannasta muualle opiskelemaan.

Juttelin pyhäkouluun tulleille lapsille ne muutamat venäjänkieliset sanat, jotka olin oppinut vaimolta: ”Minja savut Kari, ja na Kuopio. Olen Kari Kuopiosta.” Lapsia nauratti.

Vielä hauskempaa oli, kun näytin heille kännykästä videoita meidän koirasta. ”Eta Sabaka Neppu. Tässä koiramme Neppu.” Eläimiä rakastetaan kaikkialla.
Pitkärannan pienen seurakunnan toimintaa voidaan jatkaa vain ulkomaisten tukijoiden turvin. Kuopion seurakunnat maksavat pastori Olegin palkan ja kirkon vakuutukset. Pitkärannan lisäksi Oleg huolehtii lähellä sijaitsevasta, hieman pienemmästä Läskelän seurakunnasta.

Kuopion seurakunnilla on ystävyysseurakuntia myös Virossa, Unkarissa ja Romaniassa. Yhteyksien pitämisen muoto riippuu seurakuntien tilanteesta.
Taloudellisen tuen lisäksi tarkoitus on vahvistaa yksittäisten kristittyjen välistä yhteyttä. Kristityt ovat alusta saakka vaalineet ystävyysseurakuntatoimintaa. Tämä näkyy eräiden Uuden testamentin kirjeiden lopputervehdyksistä.