Kun tuhoon tuli toivo
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Kun tuhoon tuli toivo

30.12.2015
Sini-Marja Kuusipalo
Kuvat: Bigstock
Tuija Hyttinen

Maijun elämässä perhe, työ ja talous kaatuivat rytisten dominopalikoiden lailla. Kriisien umpikujassa Maiju anoi apua alkoholilta. Umpisolmun kiristyttyä tiukimmilleen joku viimein kertoi, että on olemassa diakoniatoimisto.

Meillä meni hyvin. Työskentelin yrityksessäni johtotehtävissä. Olimme mieheni kanssa komea pari, jolla oli kaksi komeaa lasta ja talo rakenteilla. Sitten tuli avioero. Aviomies oli pettänyt minua.

Meillä oli mieheni kanssa paljon riitaa rahasta. Pian ristiriidat kasvoivat ja alkoivat perättömät lastensuojeluilmoitukset. Lapsista tehtiin pelinappuloita. Olin puolustuskyvytön. Toivoton. Väsynyt. Uuvuin, minun oli jätettävä iso työprojekti kesken, ja yritykselleni kaatuivat kymppitonnien tappiot. Hätäännyin: en tulisi ikinä selviämään veloista. Yritin viimeiseen asti, mutta sain maksuhäiriömerkinnän ja kaikki laskuni menivät ulosottoon.

Ystävänä vain alkoholi

Alkoholi tuli kriisissä lääkkeekseni. Turrutin sillä pelkoni ja ahdistukseni, mikä vain pahensi tilannettani. Minulla ei ollut turvaverkostoa. Erossa menetin puolison lisäksi parhaan ystäväni ja luottamukseni naisiin, sillä miehelläni oli ollut suhde myös ystävättäreeni. Myös isäni tuki erossa ex-miestäni, mikä oli minulle sokki. Menetin luottamukseni kaikkiin. En tiennyt, keltä tai mistä voin kysyä apua.

Kun riitaisaa eroa oli jatkunut muutama vuosi, tuli lastensuojelu kuvioihin. Olin huojentunut: tapaisimme viimein ihmisiä, jotka näkisivät perheemme arjen puolueellisten kirjelmien sijaan. Halusin olla avoin myös vaikeuk­sistani, mitä kaduin myöhemmin. ”Kaikkea, mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan” -sanonta tuli todeksi. Ei olisi pitänyt avoimesti kertoa, että on väsynyt tai kohdannut ongelmia. Koin myös, että otsaani oli lyöty alkoholistiäiti-leima, ja sen mukaista kohtelua sain. Sosiaaliviranomaisista tuli isoin mörköni: heillä oli valta ottaa lapset pois.
”Lupaa, ettet luovuta!”

Sitten kamelin selkä katkesi. Kotiimme tuli vesivahinko, lapset otettiin huostaan ja sijoitettiin laitokseen. En voinut luvata lapsille kotiinpaluuta. Siinä surussa ja tuskassa päihteidenkäyttö karkasi käsistäni. Itsetuhoisuus nosti päätään. Mietin vain, miten saisin itseni hengiltä. Uskoin vahvasti, että se olisi kaikille parasta.

Lapset muuttivat isänsä luo. Eräänä päivänä vanhempi lapsistani vannotti: ”Lupaa, äiti, ettet luovuta. Me halutaan kotiin.” Se sai minut soittamaan päihdepalvelusäätiöön. Kohtasin ihmisen, joka ymmärsi hätäni. Aloin tehdä työtä sen eteen, että saan alkoholin leimat yltäni. En ollut alkoholisti, vaikka olin turvautunut hädässäni alkoholiin.
Lapset asuivat virallisesti isällään mutta käytännössä minun luonani. Lasten isä ei antanut rahaa edes ruokaan, vaikka kaikki tuet maksettiin hänelle.

Päihdepalvelusäätiöstä sain vinkin seurakunnan diakoniatyöstä. Oli noloa pyytää ruoka-apua, mutta rohkenin ottaa yhteyttä diakoniatoimistoon, jotta pääsisin pahimman yli. Saimme taloudellista apua ruokaostoksiin ja selkäni kuntouttamiseen.

Olemme päässeet seurakunnan perheretkillekin. Diakoniatyöntekijä teki perheemme puolesta myös hakemuksen Tukikummit-säätiölle, jolta saimme avustusta lasten harrastuksiin. Nykyään tiedän, kelle soitan, kun minulla on hätä.

Vuodessa lapset pääsivät muuttamaan luokseni virallisesti ja sain talouteni perusteet kuntoon. Olen oppinut pyörittämään talouttamme pienillä tuloilla. Pääsin velkajärjestelyyn, mikä antaa valoa tulevaan.

Turvaverkosta  voimaa

Ennen kuin kaikki meni, olisin tarvinnut ihmisen, joka pitää puoliani ja kannustaa minua. En olisi tarvinnut alkoholia, jos olisi ollut turvaverkosto. Ennen en tiennyt diakoniasta eikä kirkko käynyt mielessäkään. Seurakunnassa kukaan ei kuitenkaan missään vaiheessa tuominnut minua. Diakoniatyöntekijän juttusilla olen saanut myönteistä tukea ja voimaa. Olen saanut hyvän ystävän. Hyvät työntekijät Kuopion psykiatrian keskuksella, päihdepalvelusäätiössä ja seurakunnassa ovat suojamuurini.

Enää en ole yksin.

Kriisit laukaisivat minussa traumaperäisen stressihäiriön, enkä ole vielä työkykyinen. Terapiassa olen saanut purkaa vihaa, katkeruutta, surua ja syyllisyyttä. En enää pelkää pahinta enkä jaksa kantaa kaunaa. Keskityn kuntoutumaan ja elän arkea lasteni ehdoilla.

Haaveilen työstä ongelmanuorten parissa. Olen käynyt vapaaehtoistyön koulutuksia. Rahalla ja materialla menestyminen ei enää ole niin tärkeää. Haluan antaa takaisin saamaani hyvää mm. lahjoittamalla lasteni vaatteita ja leluja diakoniatyön kautta. Nyt dominopalikat kääntyvät hyvään suuntaan.

Tätä on diakonia

Diakoniatyöllä seurakunta auttaa ihmisiä henkisessä, hengellisessä ja aineellisessa hädässä. Käytännössä auttaminen on luottamuksellista keskustelua, taloudellista avustamista sekä retkien, leirien ja vertaisryhmien järjestämistä. Avustettaessa ei katsota hädässä olevan etnistä tai kulttuurista taustaa eikä kirkkoon kuulumista.

Taloudellinen diakonia-apu on tilapäistä kriisiapua, jota annetaan yhdessä kunnan ja järjestöjen kanssa. Avustusta seurakunnan diakoniatyöltä haetaan etenkin ruokaan, lääkkeisiin ja vaatteisiin esimerkiksi avioeron, työttömyyden tai sairauden johdosta. Seurakunta ei maksa asiakkaan vuokria, sakkoja eikä lainoja.

Avustusrahat tulevat paikallisseurakuntien omista verovaroista ja kirkon diakoniarahastoista.

Ruoka-apua voi saada myös EU-ruokakassina tai osallistumalla seurakunnan järjestämiin edullisiin arkiateriatilaisuuksiin.

”Kirkon antama apu on aina kokonaisvaltaista ihmisten rinnalla kulkemista”, Kuopion seurakuntien diakoniajohtaja Seppo Marjanen kiteyttää.

Kädenojennus vapaaehtoisilta

Kuluneena syksynä diakoniatyön arki on muuttunut pakolaistilanteen johdosta. Kuopiossa ja Siilinjärvellä seurakunnat ovat työntekijöiden ja vapaaehtoisten voimin auttaneet turvapaikanhakijoita keräämällä hygieniatarvikkeita, vaatteita ja liinavaatteita. Lisäksi on aloitettu erilaisia ryhmiä lapsille, nuorille ja äideille.

”Vapaaehtoisten auttajien mukaantulo on ylittänyt kaikki odotukset. Joulukuun alkuun mennessä meillä on mukana jo liki 50 uutta vapaaehtoista”, johtava diakoniatyöntekijä Liisa Tiilikainen Siilinjärven seurakunnasta iloitsee.

Käytännön diakoniaa vapaaehtoiset voivat tehdä myös esimerkiksi pakkaamalla EU-ruokakasseja, järjestämällä ruokailua työttömille ja jakamalla lahjoitusruokaa vähävaraisille. Vapaaehtoisia tarvitaan lähimmäisiksi yksinäisille, vanhuksille, sairaille ja perheille. Lisäksi osa diakoniatyön järjestämistä kerhoista ja vertaisryhmistä toimii vapaaehtoisten ohjaamina. Näissä ryhmissä palvellaan mm. omaishoitajia, kehitysvammaisia, mielenterveyskuntoutujia ja läheisensä menettäneitä.


Pyydä apua kriisissä!

Ota yhteys seurakuntasi diakoniatoimistoon. Kuopiossa diakonia-asioissa palvelee myös Diakoniakeskus.
Myös papin kanssa voit keskustella mieltäsi painavista asioista.

Nimettömänä voit soittaa Palvelevaan puhelimeen minä tahansa iltana. Soitollasi tavoitat kuuntelevia päivystäjiä, jotka ovat kirkon vapaaehtoisia ja työntekijöitä.