Laru Lammas lähti maailmalle
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Laru Lammas lähti maailmalle

28.10.2015
Teksti: Heli Haring
Kuva: Tuija Hyttinen

Urkusatu Laru Lampaasta sai lapsilta riemullisen vastaanoton Pyhän Johanneksen kirkossa.

Tunnelma kirkkosalissa on jännittyneen odottava hetkeä ennen urkusadun alkamista. Koolla on iso joukko äitejä vauvoineen ja taaperoineen, seurakunnan päiväkerholaisia sekä päiväkodin lapsia.
  ”Mukana saatte ilman muuta laulaa, jos kuulette itsellenne tuttuja lauluja”, sadunkertojana ja laulajana toimiva kanttori Tintti Tinkala rohkaisee kuulijoita.
  Seuraavaksi kanttori Heikki Mononen kajauttaa uruistaan komeat sävelet ja Laru Lampaan seikkailu voi alkaa.


Iloiset kultakalat ja vuorenpeikot

Kertomuksen Laru tykkää kovasti kotiniitys­tään, perheestään ja hyvästä paimenesta. Uteliaisuus kuitenkin vie voiton ja Laru päättää karata maailmalle. Matkallaan se törmää muun muassa iloisiin kultakaloihin, likinäköiseen Täti Kirjavaiseen ja pikkuisiin vuorenpeikkoihin. Peikkopojat aluksi vieroksuvat Larua, koska se on erilainen kuin he.
  ”Mutta kun he peikkoluolassa vähän paremmin tutustuivat toisiinsa, he huomasivat olevansa hyvin samanlaisia. Sitten alkoivatkin yhteiset leikit”, Tinkala tarinoi.
  Tarinaa säestää sävyltään iloisesta pelottavaan vaihteleva urkumusiikki. Välillä lapset intoutuvat osallistumaan laululeikkeihin ja kommentoimaan huvittuneesti Täti Kirjavaisen hölmöilyjä.
  Tarina saa onnellisen lopun, kun hyvä paimen etsii Laru Lampaan ja johdattaa tämän takaisin kotiniitylle. Edessä on iloinen kotiinpaluujuhla.
  ”Tiesittekö muuten, että meillä ihmisilläkin on hyvä paimen, joka pitää huolta”, Tinkala kertoo lapsille tarinan päätteeksi.

Toivottuja tuokioita

Heidi Ruotsalainen oli tullut tytärtensä Hildan ja Helmin kanssa perhekerhoon ja samalla myös urkusatutuokioon.
  ”Ihana esitys ja juuri sopivan mittainen pienemmillekin lapsille”, Ruotsalainen kehuu.
  ”Hilda varsinkin on kovasti kiinnostunut musiikista, joten hän seurasi tarinaa innostuneena. Ja oli siellä monia hänelle tuttuja laulujakin, joihin hän osallistui.”
  Urkusatu oli Tinkalan ja Monosen saumattoman yhteistyön hedelmä. Edellisen kerran sellaisesta päästiin nauttimaan kaksi vuotta sitten.
  ”Näistä on tullut positiivista palautetta ja ihmiset ovat kovasti toivoneet tämäntyyppisiä tilaisuuksia”, Tinkala kertoo.
  Ajatuksena on, että kirkko tulisi mukavalla tavalla tutuksi jo ihan lapsesta saakka.
  ”Toivomme, että lapset kokisivat kirkon paikaksi, jossa voi myös leikkiä ja iloita.”
  Tarinatuokiossa uruilla on tärkeä rooli tunnelman luojana.
  ”Urkumusiikki on monelle lapselle hieno kokemus, koska sellaista pääsee kuulemaan aika harvoin.”
  Tuttu laulu uruilla soitettuna voi Tinkalan mukaan tarjota jännittävän elämyksen.
  ”Kaksi vuotta sitten muutamat lapset tulivat kuuntelemaan urkusadun useampaankin kertaan vain kuullakseen Walking in the air -kappaleen uruilla soitettuna.”