Mistä on nettivihaaja tehty?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Mistä on nettivihaaja tehty?

28.10.2015
Tekstit: Sakari Sarkimaa
Kuvat: Jani Laukkanen

Artikkeli on aiemmin julkaistu Helsingin Kirkko ja kaupunki- sekä Espoon Esse -seurakuntalehdissä.

Nettiviha on kasvanut uusiin mittoihin. Media sulki syyskuussa kommenttipalstojaan ja vihapuheista tehdyt rikosilmoitukset kasvavat. Mikä meitä vaivaa?

Keskustelukulttuurista on tullut Suomessa räjähdysherkkä ruutitynnyri, joka suurenee koko ajan. Nettiraivo ei aina jää vain virtuaaliseksi verkon sisään. Tutkimusten mukaan uhkailu ja painostus muuttavat ihmisten toimintaa. Ilmaisunvapaus kapenee, kun pelko suurenee ja viha kasvaa.

Toisaalta vihapuhe tuottaa myös vastavaikutuksia. Kun vierasmaalaisia tai toisenlaisia vastustetaan, myös heidän tukemisensa kasvaa. Pakolaisille kerätään vaatteita, tarjotaan kodeissa päivällistä ja majoitusta. Monikulttuurisuuden vastustaminen tuotti nopeasti suvaitsevaisuutta korostaneita suuria mielenosoituksia.
Uhkailuun liittyy naisvihaa Anna Kontula, 38, on sosiologi, yhteiskuntatieteiden tohtori ja kansanedustaja (vas.) sekä kaupunginvaltuutettu Tampereelta. Poliitikko ja kolmen lapsen äiti on saanut osakseen paljon vihakommentteja ja tappouhkauksia sosiaalisessa mediassa. Kannustavia kommentteja on silti tullut vihaviestejä enemmän.

”Teksteistä näkee, että kirjoittajat ovat usein keski-ikäisiä ja vähän koulutettuja. Enemmistö on miehiä. Joukossa on harvoin alle nelikymppisiä”, kansanedustaja sanoo.
  Kontulan mukaan naisia pilkataan ja uhataan Suomessa enemmän ja rankemmin kuin miehiä.
  ”Nettiuhoon liittyy usein naisvihaa.”

Naisten saamat vihaviestit voivat sisältää rankkaa väkivaltaa, kuten raiskausfantasioita tai silpomistoiveita.
  Kontula on muutaman vuoden ajan julkaissut häntä sosiaalisessa mediassa uhkailleiden nimiä puolen vuoden välein Facebook-seinällään.

”Tämän jälkeen olen saanut yleensä olla pari kuukautta rauhassa.”
  Poliitikko sanoo olevansa niin kokenut ja paksunahkainen, että vihapuheet eivät vie yöunia, harmittavat kyllä. Hän arvelee, että moni kokemattomampi ottaa vihapuheet hyvin raskaasti. Tutkijat voivat hänen mukaansa karttaa aiheita, joista voi odottaa saavansa viharyöpyn niskaansa.

Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan monet kokevat vihapuheen kaventavan sananvapautta koko yhteiskunnassa. (Reeta Pöyhtäri, Paula Haara ja Pentti Raittila: Vihapuhe sananvapautta kaventamassa, 2013).
  Kontula ei silti sano, että vihapuhe rajoittaisi sananvapautta, koska sananvapaus on perustuslain suojaama oikeus.
  ”Nettiviha edustaa sen sijaan ahdistavaa keskustelukulttuuria ja huonotapaisuutta, joka on lisääntynyt viime aikoina.”

Huonoa käytöstä ei pidä suvaita

Anna Kontula on havainnut, että verkkovihaa lietsovat käyttäytyvät kasvokkain yleensä asiallisesti.
  ”Jos kohtaan arkielämässä ivaa ja rasismia, puutun siihen heti ja tuen uhria. Pilkkaavaa käytöstä ei pidä hyväksyä ja sulkea silmiä. Tilanne raukeaa yleensä maltillisesti”, hän sanoo.

Uskonto aiheuttaa Kontulan mukaan yllättävän paljon kovasanaista vihaa. Hänen mukaansa sitä tuottavat niin uskovaiset kuin uskonnottomatkin. Hartaat uskovaiset panevat törkeät tekstinsä usein Jumalan suuhun – helvetin lieskoilla uhaten.

”He ovat usein iäkkäitä henkilöitä, jotka lähettävät paperipostia. Usein viesti on, että minä jotenkin pilaisin heidän uskoaan”, Kontula toteaa.
  Kontula tunnetaan paitsi yhteiskunnallisesta toiminnastaan, myös uskonnollisista kirjoituksistaan. Hän julkaisi vuonna 2012 kirjan uskosta ja uskonnosta, Mistä ei voi puhua.

Kontula arvioi, että vihaviestejä tuottavat ne netin makuun päässeet, jotka eivät aiemmin ole saaneet ääntään esille. Hänestä ilmiö on ohimenevä vaihe nettimaailmassa.
  ”Panen toivoni nuoriin ja uskon, että ajan oloon nettikäytös muuttuu heidän mukanaan parempaan suuntaan.”

Nuoret kiusaavat toisiaan

Jos poliitikoiden saamat viestit eivät tule nuorilta, jotkut heistä kohdistavat vihaviestejä ikätovereihinsa. Matti Näsi Turusta on tutkinut nuorten nettikiusaamista eri maissa. Tutkijatohtorin mukaan Suomessa puolet nuorista on havainnut nettivihaa. Silti vain viisi prosenttia nuorista tuottaa vihaviestejä.

Myös Näsin mukaan halventava viestintä kohdistuu useimmiten uskontoon, etnisyyteen ja sukupuoleen. Myös ulkonäkö ja seksuaalinen suuntautuneisuus ovat kärkiaiheita.
  Näsi toteaa, että viha-aineiston määrä on tuplaantunut nopeasti ja aineisto on tullut raaemmaksi. Tekstejä tehostetaan jopa vihavideoilla.
  Silti Kontulan tavoin Näsikään ei ole toivoton. Hän uskoo, että ennen pitkää törkyaineistolta loppuu yleisö, ja siihen kyllästytään.

Vihapuhe on henkistä väkivaltaa

Vihapuhe voi syövyttää siihen osallistuneiden mieltä niin, että arkikäyttäytyminen muuttuu samaan suuntaan. Käytännössä vihapuhe on jo vihateko, sillä sanat ovat teoksi muuttuneita ajatuksia.

Joidenkin mielestä vihapuhe kuuluu sananvapauteen, mutta monet pitävät vihapuhetta sananvapauden väärinkäyttönä. Eurooppalaisen oikeusturvan keskusliiton EOK:n toiminnanjohtaja Jarmo Juntunen muistuttaa, että ”sananvapauden väärinkäyttö on rikos, jolla voidaan aiheuttaa sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia ongelmia”.

EOK on Rovaniemellä toimiva yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää ihmisoikeuksia ja oikeusturvaa.
  Vihapuheen soppaa kiehuttaa myös toimitettu media. Tampereen yliopiston tutkimuksessa asiantuntijat arvostelivat journalismia sen tavasta hyödyntää ja uusintaa verkkokeskustelujen aggressiivisia ilmauksia.
  Lehdistö tarttuu helposti kohujuttuihin, koska ne lisäävät myyntiä, klikkauksia ja ilmoitustuloja. Lehtien kommenttipalstoilla käynnistyy usein nettiraivo jutusta kuin jutusta. Asiakommentointi tyrehtyy alkuunsa, minkä jälkeen kirjoittajat haukkuvat toisiaan.

Vihapuhe lisää rasismia

Kuohunta jatkuu sosiaalisessa mediassa juttulinkkien myötä. Oman ryhmän sisällä tuntuu, että kaikki ovat ”oikeassa”, eli samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Eri mieltä olevia haukutaan rankasti.

Nettiraivo liittyy arkielämään. Kumpikin ruokkii toisinaan. Anna Kontulan mukaan kukaan ei pysty sanomaan, missä määrin vihapuhe johtaa ääri-ilmiöiden kaltaisiin vihatekoihin. Se on kuitenkin hänestä täysin selvää, että rasismia hyväksyvä kirjoittelu johtaa siihen, että maahanmuuttajat tai heitä tukevat kokevat rasismia myös käytännön arjessa entistä enemmän.

Esimerkiksi Kolumbiasta suomalaisperheeseen adoptoituja lapsia on haukuttu kadulla neekereiksi, jotka pitäisi palauttaa Afrikkaan, ja heidän suomalaisäitinsä päälle on syljetty.
  Vihamielisten joukko on pieni, mutta kuuluva ja näkyvä vähemmistö kansasta. Rakentava keskustelu ja myötätunnon aloitteet kuitenkin nostavat myös päätään vihan viidakosta.

Ihmisyys kriisissä

MTV:n päätoimittaja Merja Ylä-Anttila totesi alkusyksystä, että ihmisyys on kriisissä. ”Toivon ja odotan, että meilläkin vielä nousee arvojohtajuutta, joka kehottaa karttamaan kaikkia, jotka ovat täynnä kylmyyttä ja vihaa.”
  MTV sulki samalla juttujensa kommentointia pakolaiskriisin osalta vihapuheiden takia. Ylä-Anttila sanoo, että kommenttien siistiminen on jo isompi ja raskaampi työ kuin itse uutisointi.

Syyskuun alusta myös moni muu media rajoitti tai sulki kommentointipalstojaan sammoista syistä. Helsingin Sanomien Nyt-liite lakkautti kokonaan kaiken kommentoinnin ainakin kahdeksi viikoksi. Uutispäällikkö Jussi Pullisen mukaan lehden kommenttiosiosta on tullut ”areena oudolle möyhäämiselle, joissa faktana esitetään täyttä sepitettä. Tämä kuvio ei edes riipu mielipidesuunnasta tai aiheesta”.

Pullisen mukaan toimittajia ja haastateltavia on uhattu vahingoittaa, haukuttu ja väitetty valehtelijoiksi. ”En keksi kansanryhmää, jota ei olisi loukattu. Sama toistuu päivästä toiseen”, hän toteaa. Jotain piti tehdä.

Arvojohtajuus suitsii vihaa

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kuvasi elokuun lopulla kansainvälistä kuohuntaa Euroopan vaaran vuosiksi, mihin suomalainen vihapuhekin osittain linkittyy. Niinistö peräsi avointa ja rakentavaa keskustelua sekä selkeää ja uskottavaa politiikkaa, joka vaikuttaa ja saa kansalaisten enemmistön tuen.

Pääministeri Juha Sipilä näytti esimerkkiä arvojohtajuudesta kertomalla, että hänen perheensä antaa Kempeleessä olevan toisen kotinsa pakolaisten majoitustilaksi vuoden alusta. Kotiin mahtuu 3-4 perhettä tai parikymmentä pakolaista.

Helsingin Sanomien pääkirjoitus kiitti elettä: ”Sipilä päästää kotiin sotaa pakenevia, kun monet suomalaiset eivät päästäisi heitä edes Suomen rajojen sisälle. Sipilä kertoo päätöksestään, kun muukalaisvihamielinen, sisäänpäin käpertyvä ja rasistinen keskustelu saa voimaa. Sipilä näyttää, mitä aito kristillinen vakaumus tarkoittaa ja miten se poikkeaa farisealaisesta yrityksestä paeta sääntöjen taakse.” (HS 6.9.)

Vihaajalla on murentunut itsetunto

Terapeutti Tommy Hellsten sanoo, että ainut oikea tapa medialta on sulkea vihapalstoja. Siinä kirjoittaja pannaan seinää vasten hetkeksi, jolloin hän voi miettiä omia asenteitaan ja kohdata itsensä.

”Jos vihapuheisiin yrittää vastata netissä rakentavasti, saa yleensä pian mutavyöryn niskaansa. Yritys kääntää keskustelua paremmille urille vetää mukaansa – ja pian olet siellä suossa itsekin”, Hellsten pohtii.
  Hänestä nettipalstat ovat vihanlietsojille kuin ryyppyremmi. Molemmista tiputetaan entisiä kavereita pois ja jäljelle jäävät samanmieliset, jotka tukevat tekijää.
  Hellstenin mukaan netin arveluttavuus on siinä, että se antaa foorumin narsistiselle ja sairaalle riehumiselle ilman että kukaan sanoo vastaan.
  ”Netti on kuin suoja, jonka takaa voi laukoa mitä tahansa joutumatta vastuuseen – ellei tee joitain tyystin laitonta.”

Nettiraivoajan itsetuntemus heikko

Hellstenin mukaan vihaa lietsova yrittää uhon avulla rakentaa minuuttaan. Tämä kuvittelee olevansa kierolla tavalla hyvä. Kirjoittaja yrittää vihaamalla osoittaa omaa erinomaisuuttaan.

”Nettiraivoa levittävien itsetuntemus on heikko. Yrittämällä polkea muita alas ja nousemalla heidän päälleen, he yrittävät kasvaa suuremmiksi. Tosiasiassa he pienenevät entisestään, koska eivät kohtaa itseään”, selittää Hellsten.
  Hellsten pohtii, että jos tällaisella henkilöllä on yhtään ihmisyyttä jäljellä, hän tuntee huonoa omaatuntoa vihapuheistaan, mutta on niihin niin koukussa, ettei voi lopettaa.

Tutkija Matti Näsin mukaan vihapuhe ja tyytymättömyys kulkevat käsi kädessä. Näsi sanoo, että vihapuheen tuottaja haluaa valtaa ja hallita muita.
  Hellstenin mielestä myös myötätuntoa korostaviin mielenosoituksiin voi liittyä ongelmia. Hänestä suvaitsevaisuutta korostavat mielenosoitukset voivat muuttua omahyväisyyden temmellyskentäksi. Mutta ne voivat olla myös ensiaskel kohti hyviä tekoja.
  ”Vasta se voi muuttaa jotain, jos omahyväisyys muuttuu hyvyydeksi. Jos oikeasti teet jotain pakolaisten eteen, luot kontaktin, kohtaat ja autat, se on erilainen teko kuin vain mielenosoitus”, Hellsten miettii.

Nettivihan takana kulttuurivika

Hellsten sanoo, että nettivihan taustalla on isompi asia kuin lama, työttömyys, leikkaukset tai edes pakolaisaalto.
  ”Taustalla on se kulttuurimme vika, että olemme järjestelmällisesti purkaneet yhteisöllisyyttä. Kun ihmisillä ei ole toimivaa lähiyhteisöä, jossa peilata itseään, he kiinnittyvät omamielistensä nettiryhmiin.”
  Hellstenin mukaan jokaisella on nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen tarve. Jos tämä ei toteutunut, hyväksyntää haetaan nettiryhmistä vaikka muita vihaamalla.

”Siinä ihminen tuntee pätevänsä”, Hellsten pohtii.
  ”Jos kirjoittajaa on aiemmin mitätöity ja hän on alistunut siihen reagoimatta, se on kuin keräisi ruutia kellariinsa. Jonain päivänä ruutivarasto on niin iso, että se purkautuu vihakanavia pitkin.”
  ”Monen vihanlietsojan identiteetti on murentunut aikojen saatossa”, terapeutti miettii.

”Se näkyy siinä, että arkielämässä he ovat usein arkoja, jotka räyhäävät vain turvallisen netin suojasta. Silloin ihminen ei kohtaa itseään eikä voi muuttua. Onneksi tämä on kuitenkin pieni vähemmistö. Ja vain hyvin sairailla ihmisillä vihapuhe muuttuu vihateoiksi, kuten koulusurmaajilla.”