Osana suurempaa kuviota
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Osana suurempaa kuviota

30.9.2015

Teksti: Heli Haring

Kuva: Tuija Hyttinen

 

 

Pienilläkin teoilla on merkitystä – niin hyvässä kuin pahassa.
Vastuu paremmasta maailmasta on meidän jokaisen käsissä.

Kuopiolainen poliisi ja kirjailija Marko Kilpi peräänkuuluttaa välittämistä, yhteisöllisyyttä ja yhteistä vastuuta.

”Meidän kaikkien pitäisi mahtua tällä samalla pallolla sulassa sovussa elelemään”, Kilpi pohtii.

Hän itse ryhtyi aikoinaan sanoista tekoihin ja perusti vuonna 2006 poliisikollegansa Eero Wetzellin kanssa Who Cares -nimeä kantavan projektin.

”Kyseessä on eräänlainen valistuksellinen työkalu, jonka avulla eri toimijat voivat tehdä yhteistyötä.”

Projektin tarkoituksena on herätellä ihmisiä huomaamaan, että pienilläkin teoilla voi saada aikaan merkittäviä muutoksia.

Se pieni sysäys

Idea projektista syntyi, kun Kilpi ja Wetzell tekivät tv-dokumenttia Viimeinen kaahaus, joka kertoo Väinölänniemellä vuonna 2002 sattuneesta, nuorten ajamasta kuolonkolarista.

”Samalla heräsi ajatus, että voisimme laajemminkin tehdä vaikuttamis- ja valistustyötä.”

Idea kypsyi vähitellen toiminnaksi ja johti yhteistyöhön muun muassa kaupungin nuorisotoimen kanssa.

”Alkuvaiheessa kohderyhmänä olivat lähinnä syrjäytymisvaarassa olevat nuoret.

”Halusimme kehittää tuotemerkin, jota näiden nuorten olisi helppo fanittaa.”

Who cares -toiminta on osoittautunutkin juuri sellaiseksi. Yhteiset sählypelit, pizzan syönti ja höpöttely poliisien ja nuorisotyöntekijöiden kanssa on ollut monelle nuorelle herättelevä kokemus.

”Poliisia ei ehkä aikaisemmin oltu kohdattu mitenkään positiivisissa merkeissä.”

Kilven mukaan herkässä vaiheessa oleva nuori ei tarvitse kuin pienen sysäyksen. Siitä polku voi lähteä joko oikeille tai väärille raiteille.

”Muutamat Who Cares -toiminnan puitteissa tapaamamme nuoret ovat tulleet myöhemmin kertomaan, että ovat saaneet opiskelupaikan ja elämässä menee kaikin puolin mukavasti.” 

”On ollut hienoa huomata, että pelkällä läsnäololla ja kuuntelulla voi saada paljon aikaan.”

Oppirahat talkootyöllä

Who Cares on myös järjestänyt talkootöitä nuorille, joilla on ollut kontollaan vahingonkorvausvaateita erilaisista rikkomuksista.

”Esimerkiksi Väinölänniemellä on oltu risusavotassa. Nuorille maksetaan talkootyöstä ja ansaitut rahat ohjataan vahingonkorvausten kuittaamiseen.”

Ideoidessaan toimintaa ja etsiessään yhteistyötahoja Kilpi huomasi, että ihmisiltä kyllä löytyy tahtoa tehdä ennaltaehkäisevää työtä. 

”Joka puolelta kuitenkin nipistetään määrärahoja ja mahdollisuudet varhaiseen puuttumiseen näivettyvät. Siksi voimia kannattaa yhdistää.”

Vuosien mittaan Who Cares on verkostoitunut kaupungin nuorisotoimen ohella myös muun muassa Kuopion kaupunginteatterin Kommandoryhmän kanssa.

”Tarkoitus on, että mukaan saadaan innostuneita ja idearikkaita tyyppejä, jotka ottavat kopin pallosta ja vievät toimintaa taas uuteen suuntaan. Erityisesti näyttelijä Virpi Rautsiala Kommandoryhmästä ansaitsee kiitoksen aktiivisuudestaan.”

”Enää kohderyhmänä eivät ole pelkästään syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, vaan haluamme herätellä ihan kaiken ikäisä välittämään toinen toisistamme ja ympäristöstämme.”

Viimeisin osoitus yhteistyön hedelmällisyydestä oli Kuopion kaupunginteatterilla syyskuun lopussa järjestetty Who Cares -seminaari, jossa kuultiin muun muassa näyttelijä Pirkka-Pekka Peteliuksen ja nettipoliisi ”Fobban” ajatuksia siitä, mitä on välittäminen tänä päivänä.

Ihminen on kone

Kilpi on työskennellyt poliisina kuusitoista vuotta. Työ tarjoaa aitiopaikan tarkastella, mitä ilmiöitä, asenteita ja ongelmia ajassa liikkuu. Poliisina näkee myös paljon sellaista, mitä välttämättä ei haluaisi koskaan joutua näkemään.

”En silti ole menettänyt toivoani – enhän muuten olisi mukana Who Cares -toiminnassa. Mutta ehkä tietty sinisilmäisyys ihmisten suhteen on karissut.” 

”Puhtaaseen pahuuteen en oikein usko, vaikka erinäisiin raakuuksiin olen työvuosieni aikana törmännytkin. Ihmistä muokkaavat monenlaiset tekijät ja olosuhteet. Periaatteessa kenestä tahansa meistä voi sukeutua paha.” 

Ihmisluonnon lainalaisuudet ovat Kilvelle tulleet poliisin työn myötä tutuiksi.

”Ihminen on kuin kone. Tietynlaisissa tilanteissa se käyttäytyy aina saman kaavan mukaan – olipa kyseessä kuka hyvänsä. Kieltämättä tämä vie välillä pohjaa valistustyöltä.”

Yhteisöllisyys uuteen nousuun

Kun Who Cares -toimintaa käynnisteltiin, elettiin talouden nousuaikoja. Lihavien vuosien tyypillinen ilmiö on omaan napaan tuijottaminen.

”Silloin huomasi selvästi sen, että hyvinvointi luo pahoinvointia. Ihmiset keskittyvät rahan tahkoamiseen eikä aikaa jää lapsille, ystäville ja muille läheisille.”

Kilven mukaan lama-aikoina taas nousevat esiin toisenlaiset, laajemmat ongelmat.

”Tällä hetkellä esimerkiksi monikulttuurisuuden vastustaminen ja vihapuheet ovat kovasti pinnalla.”

”Jos suomalaista yhteiskuntaa tarkastelee pidemmällä aikaperspektiivillä, vaikuttaa siltä, että menemme koko ajan vain yksilökeskeisempään suuntaan. Fokuksessa on lähinnä me, myself and I.”

Yhteisöllisyydelle ja välittämiselle olisi nyt enemmänkin tilausta.

”Ei se vaadi keneltäkään suuria ponnistuksia. Moikataan naapuria, avataan ovi toiselle, kysellään lähimmäisten kuulumisia. Pieniä asioita ehkä, mutta loppupeleissä aika tärkeitä.”

”Toivoisin, että asioita katsottaisiin myös vastapuolen näkökulmasta. Jokaisen pitäisi nähdä itsensä osana suurempaa kuviota.”