Kantele soikoon
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Kantele soikoon

26.8.2015

Teksti Heli Haring

Kuva Kaisa Myyryläinen

Senni Eskelinen on väsynyt, mutta tyytyväinen. Takana on intensiivinen rupeama jokakesäisen Hirvilahden musiikkileirin taiteellisena johtajana.

”Leirin järjestäminen on vie paljon aikaa ja energiaa. Toisaalta se yhdessä tekemisen meininki on todella palkitsevaa”, Senni kuvailee.

Tänä kesänä nuori nainen toimi jo kymmenettä kertaa leirin taiteellisena johtajana.

”Aika monena vuonna olen ennen musiikkileiriä sanonut miehelleni, että nyt on viimeinen kerta. Silti löydän itseni sieltä taas seuraavana kesänä. Eli vannomatta paras.”

Loppukesä on Sennille latautumisen ja levon aikaa. Syksyllä odottavat taas opetustyöt ja soittokeikat.

”Tällä hetkellä syksy näyttää hyvällä tavalla rauhalliselta. Ehkä ehdin valmistella myös tulevia levytyksiä.”

Kummitädin jalanjäljissä

Senni oli vasta kolmevuotias ottaessaan ensimmäistä kertaa tuntumaa kanteleeseen.

”Kummitätini oli mukana perustamassa Hirvilahden musiikkileiriä. Siellä minäkin näppäilin ensimmäiset soinnut kanteleesta.”

”Vanhempani ovat pitkään asuneet Hirvilahdessa ja leiri oli lapsuudessani meille koko perheen yhteinen juttu.”

Hirvilahden musiikkileiri alkoi pienimuotoisena ja kanteleeseen keskittyvänä tapahtumana. Vuosien myötä se on kasvanut niin osallistujamäärältään kuin sisällöltäänkin.

”Nykyään ohjelmistossa on paljon muitakin soittimia ja lisäksi myös laulua ja tanssia. Tänä vuonna leiriläisiä saapui eri puolilta Suomea yli seitsemänkymmentä, mikä on ennätys tähän mennessä.”

Jotain leirin vetovoimasta ja hengestä kertoo se, että kaukaisimmat osallistujat matkasivat paikan päälle Montrealista saakka.

”Kummitätini perheineen asuu nykyään siellä. He halusivat tulla koko porukalla musisoimaan”, Senni hymyilee.

”Leirin pyörittäminen on siirtynyt ikään kuin verenperintönä kummitädiltäni minulle. Siksikin tapahtuma on minulle rakas ja merkityksellinen.”

Kotikutoisuus viehättää

Leiriläiset järjestivät tänäkin kesänä useita esityksiä, joissa yleisö pääsi nauttimaan hyvästä tunnelmasta.

”Erityisen mieleenpainuva tilaisuus oli luontokirkko Niemisjärven rannalla. Siellä pidettiin hartaushetki, jonka jälkeen oli musiikin ja tanssin vuoro. Tällainen yhdistelmä luonnon keskellä toimi upeasti.”

Todelliseksi menestykseksi osoittautui yli 65-vuotiaille suunnattu soittokurssi.

”Olimme järjestäneet kyydit kurssilaisille ja lähikyliltä saapui paljon innostunutta väkeä.”

Senni on kiitollinen Kallaveden seurakunnalle, joka antoi oman panoksensa leirin toteuttamiseen.

”Saimme käyttöömme Hirvilahden kappelin. Muuten olisimmekin olleet aika ahtaalla tällä osallistujamäärällä.”

Vaikka leirirupeama on työntäyteinen, jää sieltä aina ihania muistoja, joiden voimalla jaksaa taas eteenpäin.

”Musiikin ilo ja yhteisöllisyys sykähdyttävät kerta toisensa jälkeen.”

Senni kertoo, että tietynlainen kotikutoisuus on ollut iso osa leirin viehätystä.

”Leiriläiset majoittuvat pääsääntöisesti yksityiskodeissa ja tiedän, että siitä on syntynyt useampiakin ystävyyssuhteita.”

”Uudet perunat haetaan suoraan pellolta ja ruokaa laitetaan porukalla majapaikkojen keittiöissä. Välillä pelataan kyläläisten kanssa jalkapalloa.”

”Haluaisin välittää myös omalle 2-vuotiaalle pojalleni vastaavanlaisia yhteisöllisyyden kokemuksia. Ne kun alkavat olla nykypäivänä aika harvinaisia.”

Rauhoittumisen paikka

Lapsena syttynyt musiikki-innostus vei Sennin myöhemmin Kuopion musiikkilukioon ja sieltä Sibelius-Akatemiaan, josta hän valmistui vuonna 2013.

Koti on nyt Helsingissä, mutta työt vievät ympäri maata – joskus maailmallekin.

”Työni on aika sirpaleista, mutta antoisaa. Opetan Sibelius-Akatemiassa ja musiikkileireillä, keikkailen soolona tai eri kokoonpanojen kanssa, olen mukana musiikkiprojekteissa ja teen myös studiomuusikon töitä. Siinä välissä yritän löytää aikaa oman musiikin tekemiselle”, Senni luettelee.

”Tällä hetkellä pääinstrumenttini on 39-kielinen sähkökantele, joka on aika uusi juttu vielä. Se kiinnostaa nyt kovasti monia kanteleensoittajia ja opetushommia onkin riittänyt.”

Senniä pyydetään paljon esiintymään myös kirkkoihin. Hän soitti kanteletta muun muassa piispa Tapio Luoman piispanvihkimystilaisuudessa Espoon kirkossa.

”Kirkkokonsertit ovat yksi tärkeä työkenttä. On rikkautta, että saan työskennellä hyvin erityyppisillä foorumeilla.”

Hektisen työelämän keskellä pitää välillä muistaa myös rauhoittua. Silloin Senni suuntaa lapsuudenkotiinsa Hirvilahteen.

”Se on minulle rauhan tyyssija. Luonto on siellä vahvasti läsnä, perhe ja ystävät lähellä. Mikään ei ole ihanampaa kuin päästä isän lämmittämään puusaunaan.”

Omat häänsä vuonna 2012 Senni halusi ehdottomasti järjestää Hirvilahden kappelissa.

”Niistä tulikin melkein festivaalit, kun edellisenä iltana pidettiin sukujen kesken pesisottelu koulun kentällä.”

Itse hääjuhla oli musiikintäyteinen – luonnollisesti.

”Muusikkoveljeni ja kollegani vastasivat ohjelmasta. Musiikkilukion opiskelukavereiden kanssa perustamamme Selma-trio oli säveltänyt meille oman kappaleen, joka esitettiin häissä.”