Vapaus vääriin mielipiteisiin
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Vapaus vääriin mielipiteisiin

26.8.2015

Äitini oli 30-luvulla teini-ikäisenä matkalla Helsingistä Herättäjäjuhliin Pohjanmaalle. Juna oli täynnä juhlille matkaajia, jälleennäkemistä ja puhetta riitti. Yhdessä vaunussa kehkeytyi ankara kiista jostakin uskonkysymyksestä. Ääni kohosi: "Te olette väärässä, täysin väärässä". Vaunuun astui Aku Räty ja virkkoi: "Aivan niin, me olemme kaikki väärässä – onneksi Jumala on oikeassa."

Heinä-elokuun vaihteessa vaadittiin täällä Suomessa vimmatusti väärää mielipidettä tuomiolle. Vapaamielisimmät ja suvaitsevimmat esiintyivät ankarimpina tuomareina. Osallistuin itse keskusteluun Savon Sanomissa 29.7. artikkelilla, jolla oli sama nimi kuin tällä kolumnilla. Parhaan puheenvuoron esitti kuitenkin Kristiina Markkanen Helsingin Sanomien kulttuurisivulla lauantaina 1.8. Sen viimeinen lause oli: "Olen kyllästynyt oikeassa olemiseen”. Oikeassa oleminen on tosiaankin kaikista hyveistä yliarvostetuin. 

Suomen ev.lut. kirkon edessä on uusi oikeassa ja väärässä olemisen kriisi. On vaikea kuvitella sellaista päätöstä samaa sukupuolta olevien kirkkohäistä, joka ei hajottaisi kirkkoa konservatiiviselta tai liberaalilta laidalta tai molemmilta. Päätti kirkolliskokous siis aikanaan mitä tahansa, kaikki eivät tule siihen tyytymään. Ja niin kauan kuin eriäviä – toisille oikeita, toisille vääriä – mielipiteitä esiintyy, niitä tulevat ruokkimaan ja hyödyntämään niin julkisuudelle persot toisinajattelijat kuin mediakin. Menneisyys on ennuste tulevasta: papin virka avattiin naisille 29 vuotta sitten ja lähes puolet papeista on naisia. Silti yksikin vastahankaan asettuva saa edelleen aikaan valtakunnallisen debatin kirkon suhtautumisesta naispappeuteen – ja uuden kirkosta eroamispiikin.

Näin käy nytkin, jos kirkko ei löydä lakitekstiä innovatiivisempaa tapaa käsitellä yhteensopimattomia näkökantoja. En minä osaa tässä neuvoa tuota tapaa. Sen tulisi kuitenkin mielestäni perustua kolmen tosiasian tunnustamiselle: avioliitto ei ole luterilaisen kirkon sakramentti eikä opin kulmakivi, yksimielisiä rajoja sille, minkälaisia pareja kirkossa sopisi vihkiä, ei ole löydettävissä ja jokaiselle kuuluu sanan ja mielipiteen vapaus. 

Niin ahdasmielistä ideologiaa, kirkkoa tai yhteiskuntaa ei ole koskaan ollut, etteikö siellä olisi saanut toistaa virallisesti oikeiksi julistettuja mielipiteitä. Sanan- ja mielipiteenvapauden täytyy olla avarampia, jotta ne tarkoittaisivat jotakin.

 

MATTI JANTUNEN