Tarinankertoja Jumalan armosta
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Tarinankertoja Jumalan armosta

24.6.2015

Teksti: Satu Väätäinen

Kuva: Tuija Hyttinen

 

Antti Heikkiselle jokainen työ on uusi retki ja maailma mahdollisuuksia täynnä.

Aili ja Veijo Heikkisen maanviljelijäperheeseen Nilsiän Palonurmeen syntyi keväällä 1985 vanhempien, sisarusten ja mummon iloksi iltatähti, joka sai kasteessa konstailemattoman nimen Antti Juhani.

Poika kasvoi aikuisten kanssa ja leikki itsekseen. Palonurmen kotikylän pellot, ojat, metsät ja kivirauniot tulivat tutuiksi ja olivat Antin koko maailma. Isä oli loistava tarinankertoja ja mummon ja kyläläisten kieli savolaisen rikasta. Nilsiän torille oli matkaa kolmisenkymmentä kilometriä ja kaukainen Kuopio oli suorastaan suurkaupunki. Toimittajana työskennellyt täti kantoi pojalle luettavaa ja televisiota katseltiin ahkerasti.

”Muistan, kuinka leikin yksikseni Simpaut­tajaa ja Akatonta miestä ja ajoin leikkitraktorini ojaan niin kuin olin nähnyt televisiossa tehtävän.  Olivat ne aika outoja leikkejä”, Antti muistelee.

Leikki jatkuu

Ensimmäisen kerran Antti sai kesätöitä Nilsiän paikallislehdestä Pitäjäläisestä 17-vuotiaana – ja on saman lehtitalon palveluksessa edelleen. Kerran sattui niinkin, että nuori toimittaja haastatteli Nilsiän Louhosareenalla esiintyneitä Kivikasvoja. Ilkka Hemmingiltä tuli myöhemmin lyhyt ja ytimekäs palaute: Se on paras juttu, mikä meistä on koskaan kirjoitettu.

”Mitenkähän minä olen tuolla tavalla itseäni kehunut, että olen sinulle tuon kertonut”, ihmettelee Antti, mutta muistaa tapauksen.

Omaa lahjakkuuttaan hän pitää lapsuuden leikkimisen jatkeena.

”Kirjoittamisen nautinto tulee siitä, että saa kirjoitettua jotakin, joka yllättää itsenkin. Muita voi vähän huijatakin, mutta itseään ei kannata”, avaa mies luomisen prosessiaan.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Antilla oli selvä tavoite: Teatterikorkeakouluun.

”Tosissani minä sinne yritin, ja kun en päässyt, tosissani sinne pyrkimisen lopetin. Luotan siihen, että asiat menevät niin kuin ovat mennäkseen.”

Kirjoittaminen, teatterin tekeminen, laulaminen ja Savon murteella tehty stand up -komiikkakin ovat tämän kulttuurin sekatyömiehen mielestä hänen elämässään nyt sopivassa järjestyksessä. Jokainen työ on uusi retki, maailma tuntuu olevan mahdollisuuksia ja foorumeita täynnä sille, jolla on tarinankertojan kutsumus.

Leikkikenttä laajenee

Antti Heikkisestä tuli esikoiskirjailija vuonna 2013, kun Pihkatappi ilmestyi. Se on Savon murteella kirjoitettu savolainen sukutarina. Kirja etsii sovitusta sukupolvien välille ja toivoa tuhoon tuomittuun tulevaisuuteen. Romaanin päähenkilö on lapsuutensa pohjoissavolaisella maatilalla viettänyt toimittaja, joka alkaa kirjoittaa kirjaa sukunsa ja samalla omista vaiheistaan.

”Pihkatapissa yksi yhteen Palonurmen kanssa on ainoastaan maisema ja kahdella romaanin sivuhahmolla on siellä vastineensa. Mutta päähenkilön, Jussi Taskisen tarina ja kaikki muu on fiktiota.”

Romaaninsa välillä lohduttomaltakin tuntuvaa realismia kirjailija puolustaa sillä, että luopuminen on aina lohdutonta. Itä-Suomessa on jouduttu luopumaan ja puolustautumaan kaikin mahdollisin tavoin. Ei tarvitse kuin ajatella esimerkiksi lähihistorian yhteiskunnallista murrosta Kekkosen ajasta EU-Suomeen.  

”Kun elämässä puhutaan rumia, niiden takana on aina jotakin muuta”, kirjailija muistuttaa.

Itse hän haluaa kirjoittaa omalla tyylillään, laulaa omalla äänellään, ja vaikuttaa vaikka ärsyttämällä nimenomaan siihen, että ihmiset oppisivat näkemään metsän puilta.

Tässä pyrkimyksessään Antti muistuttaa kaukaista esi-isäänsä, äidin puolelta viidennen polven ukkiaan Paavo Ruotsalaista.

Henkinen kotipesä

Antti oli omasta mielestään liian ”nöösi” kun hän 25-vuotiaana näytteli ensimmäisen kerran Ukko-Paavoa. Hän toivoisi voivansa tehdä saman jättiläisroolin vähän vanhempana, vaikkapa Nilsiän tulevien Herättäjäjuhlien aikaan. Paavon rooliin ensimmäisen kerran valmistautuessa ja Paavon kirjeitä lukiessa löytyi kuitenkin oma henkinen kotipesä.

”Se on kiittämistä ja pyytämistä. Ja kiittämistä on paljon: tärkeimpinä oma perhe ja läheiset, työ ja terveys.”

Yhteisöllisyyttä hän ei uskonelämässä niinkään kaipaa, kun tien kotiin tietää.

”Kun näyttelee kirkossa, ei voi koko ajan ajatella, että olen kirkossa. Kirkko tilana vaikuttaa kuitenkin aina katsojiin ja sitä kautta näyttelijöihin.”

Tuoreessa muistissa on Petäjäsaaren epätoivoisesta taistelusta talvisodassa kertonut Nilsiän kirkkodraama Unohdettujen saari, jossa Antti näytteli lopussa kuolevaa sotamiestä.

”Hiljaisuus täydessä kirkossa puhui niin, että siitä olisi voinut ottaa käsin kiinni. Jos ja kun taiteilijana saat liikautettua tunteita, ihmiset itkemään tai nauramaan, jotakin tekemisessä on toteutunut.”

Ukko-Paavon roolin lisäksi Antti on saanut näyttelijänä tehdä muitakin unelmaroolejaan, esittää muun muassa mummoa. Sirkku Peltolan Suomenhevosen Vanha Äitee muuttui mummoksi, kun Antti kirjoittajan luvalla sovitti Nilsiän Harrastajateatterin esityksen Savon murteelle.

Nöyrin mielin

Syksyllä Antilla on edessään kaksinkertainen debyytti Kuopion kaupunginteatteriin. Hänen Pihkatappi-romaanista tehdään dramatisointi, jonka kantaesitys on marraskuun alussa. Antti esittää näytelmässä myös romaanin minäkertojan, Jussin roolin.

”Lähden mukaan nöyrin ja innostunein mielin. Saan näytellä pitkän linjan ammattilaisten kanssa ja oppia tekemällä. Rooli muotoutuu repliikkien kautta, joskin puvustus ja varsinkin hyvät kengät auttavat näyttelijää. Roolihenkilölle on rakennettava kaari niin kirjoissa kuin näyttämölläkin.”

Työn alla on lisäksi mm. elämäkerta yhdestä kirjailijaesikuvasta. Sekin on jo varmaa, että seuraavassa romaanissa ei olla yhtä paljon navetassa kuin Pihkatapissa.

  • Antti Juhani Heikkinen on 30-vuotias nilsiäläinen toimittaja ja kirjailija.
     
  • Heikkisen esikoisromaani Pihkatappi oli vuoden 2013 merkittävin savolainen teos, joka voitti Savonia-palkinnon lisäksi Kalevi Jäntin palkinnon. 
     
  • Syksyllä 2014 ilmestyi Heikkisen kirjoittama Juice Leskisen elämäkerta Risainen elämä. Kirjoittamisen ohella Heikkinen myös näyttelee ja laulaa.