Jeesus antaa elämän
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Jeesus antaa elämän

Kuva Joonas Vähäsöyrinki

Monissa sanaristikkolehdissä esiintyy vihje: ”lesken kaupunki”. Ristikoiden ystävät osaavat ratkaista vihjeen nopeasti vanhasta muistista. Lesken kaupunki on nimeltään Nain. Tänä päivänä tuota pientä kaupunkia tuskin monikaan muistaisi, jos Luukas ei olisi tallentanut evankeliumiinsa kertomusta siitä, mitä tapahtui kerran kauan sitten, kun Jeesus kulki tuon kaupungin porteista.

Kaupungin edustalla kaksi suurta kulkuetta kohtasi toisensa: kuoleman ja elämän. Kuoleman saattokulkueessa oli tavallista enemmän kansaa: siellä oli suuri joukko kaupunkilaisia saattamassa miehensä menettäneen lesken ainoaa poikaa hautaan. Juuri sen iän kynnyksellä, jolloin poika olisi voinut alkaa huolehtia äidistään, kuolema oli ottanut saaliinsa.

Elämän kulkueessa oli myös paljon ihmisiä. Sen edellä kulki elämän ja kuoleman Herra: Jeesus itse. Opetuslasten lisäksi siellä oli paljon ihmisiä, jotka syystä tai toisesta olivat liittyneet joukkoon mukaan. Koska tie oli kapea ja portti ahdas, kulkueiden oli vaikea ohittaa toisensa. Piti hiljentää vauhtia.

Jeesus ei kiirehtinyt hautajaissaaton ohi. Hän tuli vastaan, pysähtyi ja kohtasi itkevän lesken. Jeesus sääli onnetonta äitiä niin kuin yleensäkin vähäosaisia ihmisiä. Hän sanoi äidille: ”älä itke”. Itkemisen kieltäminen tuossa tilanteessa voi kuulostaa julmalta. Näinhän surun tuntijatkin opettavat ja surun kokeneet ihmiset tietävät. Jeesus tiesi kuitenkin, että hän aikoo herättää kuolleen. Ja niin tapahtuikin. Itkuun ei ollut enää aihetta. Kuollut nousi ja heräsi elämään. Kuoleman kulkue sai liittyä elämän kulkueeseen ylistämään Jumalaa. Äiti sai poikansa takaisin.

Tulevaa sunnuntaita kirkkovuodessa on kutsuttu syksyn pääsiäiseksi. Jeesus on voittanut ihmistä ja koko luomakuntaa varjostavan kuoleman vallan. Jeesukseen uskovina meillä on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan.

Täällä maailmassa kuljemme usein hautajaissaatossa. Itkien saatamme rakkaitamme viimeiselle matkalle. Ehkä tietämättämme kuitenkin kohtaamme mekin suruporteillamme elämän kulkueen ja elämän Herran Jeesuksen, joka tulee meitä vastaan, pysähtyy, lohduttaa ja pyyhkii meidänkin kyyneleemme ja näyttää tien elämään. Huomaamme jonain päivänä, että ei ole vain yhtä kulkuetta, joka vie kuolemaan, vaan tulee vastaan toinen, joka vie elämään. Saamme ottaa paikkamme siinä joukossa, jota ylösnoussut Jeesus itse kuljettaa kohti elämää ja valoa.

 

ANNA-MAIJA HELLA

seurakuntapastori

 

17. sunnuntai helluntaista Luuk. 7:13–16

Jeesus lähti Nainin kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat opetuslapset ja suuri joukko ihmisiä. Kun hän jo oli lähellä kaupungin porttia, sieltä kannettiin kuollutta, leskiäidin ainoaa poikaa, ja äidin mukana oli runsaasti kaupungin väkeä.

Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: "Älä itke." Hän meni paarien viereen ja kosketti niitä, ja kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!" Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet takaisin äidille.

Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi."