Kesäisiä pyhäpäiviä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Kesäisiä pyhäpäiviä

24.6.2015

Teksti: Kimmo Salvèn
ja Kirkon Tiedotuskeskus

Kuva: Tuija Hyttinen

 

 

Kesän aikana vietetään muutamia vähemmän tunnettuja pyhäpäiviä.

Apostolien päivä

Apostolien päivänä muistellaan apostoleita, joista moni koki marttyyrikuoleman. Aiemmin useilla apostoleilla oli oma muistopäivänsä, esimerkiksi keskiajalla vietettiin kesäkuun lopulla Paavalin ja Pietarin kuoleman muistopäiviä. Nämä yhdistettiin vuonna 1772 apostolien päiväksi, jota alettiin viettää kuudentena sunnuntaina helluntaista. Tänä vuonna muistopäivää vietetään 5. heinäkuuta.

Apostolien määrä vaihtelee tulkintojen mukaan.

”Yksinkertaisimman käsityksen mukaan apostolit olivat ne 12 Raamatussa nimeltä mainittua opetuslasta. Raamatussa kerrotaan myös, että Jeesus lähetti 72 opetuslasta kiertämään Israelin aluetta”, kertoo tulkinnoista rovasti Raili Pursiainen.

Apostoleiksi valikoitui hyvin erilaisia ihmisiä: kalastajia, tullimiehiä, tavallisia kansalaisia, ei niinkään eliittiä tai kirjanoppineita. Mutta miten nämä apostolit sitten valikoituivat?

”Kulkiessaan siellä ihmisten keskellä Jeesus aina löysi ihmisiä, joita hän halusi mukaansa.”

Ehkä yllättävin Jeesuksen seuraajista oli Paavali, joka aiemmin vainosi kristittyjä.

”Paavali on tavallaan se kolmastoista opetuslapsi. Paavali oli matkalla ja sai näyn, jossa Jeesus kutsui hänet opetuslapsekseen.”

Marttyyrikuolemat loivat apostolien päivän, mutta millainen sanoma siihen kätkeytyy?

”Ylipäätään se, että muistamme uskosta todistamista ja sitä, että me kaikki olemme Jeesuksen kutsumia kristittyjä ja todistamme kukin omalla tavallamme siitä uskostamme”, Pursiainen kiteyttää.

Kirkastussunnuntai

Kirkastussunnuntaita, toiselta nimeltään Kristuksen kirkastumisen päivää, vietetään kahdeksantena sunnuntaina helluntaista. Tänä vuonna päivä sijoittuu sunnuntaille 19. heinäkuuta. Suomessa kirkastussunnuntaita on vietetty 1500-luvulta lähtien. 

Kirkastussunnuntain teemana on kirkastettu Kristus. Raamatunteksteissä kerrotaan, kuinka Jeesus lähti kolmen opetuslapsensa kanssa vuorille yksinäisyyteen.

”Jeesus vetäytyi Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa vuorelle. Siellä ollessaan Jeesuksen habituksessa tapahtui jotain aika erikoista”, kertoo Puijon seurakunnan pastori Teemu Voutilainen.

“Hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi kuin valo.” (Matt. 17)

”Eikä siinä vielä kaikki, sillä seuraan liittyivät myös edesmenneet Mooses ja Elia. Kerrotaan heidän käyneen keskustelemaan Jeesuksen kanssa tämän poislähdöstä, joka oli tapahtuva pian Jerusalemissa.”

Kaiken kruununa taivaasta kuului ääni, Isä Jumalan ääni, joka kertoi: “Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mieltynyt”.

Opetuslapset ovat kaiken tämän keskellä ymmärrettävästi kovin ihmeissään.

Mutta millainen rooli kirkastusvuoren tapahtumilla on Jeesuksen elämässä?

”Pian tuon kirkastusvuoren tapahtuman jälkeen alkaakin Jeesuksen tie kohti Golgatan ristiä. Eli Jeesuksen elämän loppuhuipennus on käsillä ja on ajateltu, että tämä tapahtuma valmisti Jeesusta pian alkavalle ristin tielle”, Voutilainen kiteyttää.

Luomakunnan sunnuntai

Luomakunnan sunnuntailla ei ole kirkkovuodessa tarkkaan määritettyä ajankohtaa. Sitä voidaan viettää minä tahansa sunnuntaina touko-lokakuun aikana.

Luomakunnan sunnuntai kutsuu meitä katsomaan kaikkea sitä, mitä Jumala on ympärillemme luonut, ja iloitsemaan ja kiittämään siitä. Luonto on voiman ja virkistyksen lähde. Se kertoo meille Luojan luovuudesta ja hänen mielikuvituksensa rajattomuudesta. Vuodenaikojen vaihtelu ja luonnon kiertokulku opettavat meille elämänviisautta. Kaikella on aikansa: syntymisellä, kasvamisella ja kuihtumisella. Elämän arvo ei riipu sen pituudesta. Ihmisenkään ei tarvitse aina olla aktiviinen ja tuottelias, välillä on aika vetäytyä lepoon ja hiljaisuuteen.

Samalla luomakunnan sunnuntai muistuttaa meitä vastuusta, joka ihmiselle annettiin jo luomiskertomuksessa: meidän tulee viljellä ja varjella luontoa. Vaikka ihminen saa luonnosta lämmön ja ravinnon, hän ei saa ryhtyä luonnon herraksi ja valjastaa luontoa omien itsekkäiden pyrkimystensä käyttöön. Tiedämme yhä enemmän luonnon haavoittuvuudesta. Siksi luomakunnan sunnuntai kutsuu meitä pysähtymään ja tarkastelemaan omaa suhdettamme luontoon ja kaikkiin luotuihin. Luonnon monimuotoisuuden jatkuminen on riippuvainen ihmisen antamasta hoivasta ja kohtelusta. Luomakunnan sunnuntai kannustaa meitä vastuuseen ja pieniin tekoihin ympäristön hyväksi.

Seurakunnille luomakunnan sunnuntain vietto antaa mahdollisuuden lähteä kirkkorakennuksista ulos luontoon viettämään messua tai hartautta vaikkapa puistoon, metsiin tai rannoille. Siellä luonto itse voi puhua meille omalla kielellään.

Kuuntele Radio Kantista ohjelmasarjaa kirkon pyhistä: