Tätienergiaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Tätienergiaa

24.6.2015

Teksti: Eija Tanninen-Komulainen

Kuva: Seija Rytkönen

 

Päätin kirjoittaa kolumnini ylistäen alkukesän kauneutta, kuulasta vihreyttä, eloon herääviä erivärisiä kukkia ja valoa, joka herkeämättä meille loistaa ja saa uuden elämän puhkeamaan pitkän, pimeän talven jälkeen.

Sitten sain kaksi suruviestiä vuorokauden sisällä. Ensin kummitätini nukkui pois, ja seuraavana päivänä puhelinsoitto toi viestin, että toinenkin tätini oli kuollut. Aiheeni alkukesän valosta, uuden elämän puhkeamisesta ja ilosta ei tuntunutkaan enää hyvälle.

Sen sijaan mieleeni alkoi nousta monia kuvia näistä kahdesta vahvasta naisesta ja yhteisistä hetkistäni heidän kanssaan, erityisesti ajalta jolloin olin lapsi.

Kummitätini oli kauppias. Lapsuudessani oli aika harvinaista, että nainen vastasi kokonaisesta ruokakaupasta. Nuorena tyttönä kävin hakemassa pienellä maitohinkillä juotavaa hänen kaupastaan. Tätini laski sitä kylmiön seinässä olevasta kahvasta.

Parasta pienelle tytölle kummitätini kaupassa oli se, että sain tulla kauppaan takakautta, sieltä mistä työntekijät tulevat, ja käydä tärkeitä papereita täynnä olevassa kaupan toimistossa. Noita papereita tarkastelemassa ja asiakkaita palvelemassa näen yhä tätini ajatellen, että hän taisi olla siinä työssä hyvin onnellinen. Merkittävä ja ainutlaatuinen kokemus minulle olivat arpajaiset, jotka järjestettiin kaupan asiakkaille. Voitin sinisen huovan, jossa on sinisiä kukkia. Kummitätini muistossa on aina kauniita, sinisiä kukkia.

Toinen edesmennyt tätini oli harras uskovainen ihminen. Hän oli myös yksi huumorintajuisimmista ihmisistä, joita olen koskaan tavannut. Hänellä oli taito laskea leikkiä elämän pienistä arkisista asioista, ja hänellä oli pilke silmäkulmassa ja nauru herkässä. Lapsen mielessä hän oli käsittämätön aikuinen. Erityisen mahtavaa oli, että tätini työskenteli siellä missä tehdään jäätelöä, meijerissä. Vieraillessani hänen luonaan jäätelö ei loppunut koskaan kesken. Se oli minusta taivaallisen ihanaa.

Täti oli myös luonnon ystävä, ja hänellä oli säästäväinen elämänasenne. Nykyisin termein hän oli ekologinen. Hän saattoi lämmittää saunan luonnosta keräämillään pienillä kävyillä. Muistoissani pysyvät tätini vahva usko, huumori ja elämänilo.

Kiitollisena uuden alkukesän suurenmoisesta kauneudesta meidän kannattaa nauttia läheisistämme, perheestämme ja hyvistä asioista. Olkaamme myös kiitollisia heistä, joiden elämässä olemme nyt ja joiden elämässä olemme aiemmin saaneet olla osana.