Iloa, tuskaa ja oivalluksia
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Iloa, tuskaa ja oivalluksia

27.5.2015

Teksti ja kuva: Hanna Karkkonen

 

Taide havahduttaa, sanoittaa ja kuvittaa.
Se voi olla myös hyvinvoinnin lähde – niin tekijälle kuin kokijallekin.

Kuopiolainen kuvataiteilija Maijariitta Karhulahti oppii elämästä tekemällä taidetta. Uusilla tekniikoilla työstäminen paljastaa, että kaikkea ei voi hallita. Materiaali ja elämä voi yllättää.Täydellisyyden tavoittelija on päästänyt itseään nykyään vähän helpommalla. Unelmoida täytyy, mutta ehkä onni löytyykin juuri siitä, missä olet ja mitä teet juuri nyt.

Karhulahti karsastaa ilmaisua ”oikea paikka”.

”Mitä sillä tarkoitetaan? Aina haaveillaan sen oikean paikan löytämisestä. Ihmiset lataavat paljon odotuksia. Itse ajattelen, että tilanteet ja ajatukset muuttuvat. Joskus pitää pysähtyä ja huomata, että arjessa on niitä palikoita, joita pitää tärkeinä. Harvoin unelmat täyttyvät täydellisesti.”

”Olen oppinut pelaamaan niillä korteilla, joita olen saanut. Itse uskon eläväni unelmaani. Saan työskennellä kulttuurialalla, minulla on työhuone ja mielenkiintoisia projekteja”, iloisen hersyvästi kertoileva Karhulahti toteaa.

Riskien ottaminen kannattaa

”Olen pitänyt ohjat tiukasti omissa käsissäni. Niin elämässä kuin taiteen tekemisessä. Matkan varrella taide ja erityisesti sekatekniikka ovat opettaneet, ettei kaikkeen voi vaikuttaa.”

Sekatekniikassa Maijariitta käyttää muun muassa huovutusta, kirjontaa, ompelua, kankaita, lankaa ja rautalankaa. Joskus taulun muoto, kuten eräässä huovuttamalla tehdyssä teoksessa, on vinksallaan. Enää taiteilija ei yritä saada sitä suoraksi.

”Vaikka en pidä kaksin käsin kiinni, niin elämä kantaa. Myöhemmin huomaa, että tämä reitti olikin se paras”, nuori nainen tuumaa.

”Haluan ajatella positiivisesti. Kuppi on puoliksi täynnä. Olen lahjana saanut iloisen mielen ja asenteen, löydän mieluummin asioista hyvä puolet.”

Ehkä juuri siksi hän uskaltautui epävarmalle alalle. Vakaata toimeentuloa ei ole.

”Taiteentekijä kysyy usein, hyväksytkö itsesi ja kädenjälkesi? Se on riskien ottamista, oman osaamisesi ja persoonasi laittamista peliin. Joskus pitää hyväksyä, että ehkä tämä ei auennut nyt mulle, mutta kokeillaan seuraavaksi jotain toista.”

”Itse rakensin aikaisemmin tasoja, että tähän pitää yltää. Piti onnistua tietyn omarakentamani standardin mukaan. Toisaalta tavoitteet auttavat kehittymään. Ehkä nykyään luotan taitoihini enemmän ja arvostan oppimista.”

Emme rakenna maailmaa

Maijariitta Karhulahti uskoo, että taiteentekijöillä on paikka ja tehtävä yhteiskunnassa.

”Kuvaamme ja mietimme usein arvoja ja asenteita. Ehkä huomaamme sellaista, jota useimmilla ei ole aikaa tarkkailla. Olemme herkkiä tuntemaan ja aistimaan.”

”Kollegani kertoi, että häneltä ostetaan tänä päivänä teoksia, joita hän on tehnyt viisi vuotta sitten. Aiheet, jotka nousivat hänelle maailmasta silloin, puhuttelevat katsojaa vuosia myöhemmin.”

Tehtävänä on myös vastata ihmisten kysymyksiin. Nostaa esiin asioita. Havahduttaa, sanoittaa, kuvittaa.

”Olen ymmärtänyt, että usein näemme vain pienen ympäröivän maailmamme. Haluan näyttää muille ja itselleni, että on muutakin kuin vain omat kapeat näkemyksemme.”

”Ihminen ei rakenna maailmaa, vaan rakennamme maailmaan asioita. Luulemme tekevämme maailman, vaikka se on ollut jo valmiina.”

Taiteelle ei kuitenkaan tarvitse väkisin luoda merkityksiä. ”Se on itsessään arvokasta ja merkityksellistä. Taiteilija tosin voi käyttää halutessaan taidetta asioiden pohtimiseen.”

Ei ole pilalle mennyttä työtä

”Olen elänyt elämää ja se on vienyt tähän, taiteilijan uralle. Olen tehnyt asioita, joista olen kiinnostunut. Puhunut unelmiani ääneen ja kuunnellut kannustuksia. Olen kokenut, että minua on johdatettu elämässäni tähän suuntaan.”

Halsualla kasvanut maalaistalon tyttö ajatteli pitkään, että taitelijan ammatti ei olisi mahdollinen hänen elämässään. Että siihen vaadittaisiin jotain, mitä hän ei ole.

”Rohkaisevana muistan tilanteen, kun äitini sanoi, että tuota lahjakkuutta pitää hyödyntää”. Lukioaikana sain kansalaisopiston kuvataiteen opettajalta tukea. ’Kun sinä haet taidekouluun’, hän aina tokaisi.

Koulut ovat olleet kasvamista ammattiin sekä ihmiseksi. Prosessointia kuka on, millainen on ja mistä tulee.

”Se, onko sinut itsensä kanssa vaikuttaa kaikkeen. Se, että uskaltaa virheistä huolimatta mennä eteenpäin. Uskaltaa tehdä omalla käsialalla, eikä vertaa muihin.”

Maijariitta Karhulahdelle tärkeästä sloganista voisimme kaikki ottaa oppia: ”Ei ole pilalle mennyttä työtä. On vaan keskeneräisiä.”

”On helpompi hengittää, kun ei ole niin ankara itseään kohtaan”, taiteilija summaa. 

Taide edistää itsetuntemusta

Taiteen tuomasta hyvinvoinnista Karhulahti ajattelee, että siinä on monia reittejä ja keinoja. Osa tiedostettuja, osa tapahtuu huomaamatta.

”Minusta on erityisen mielenkiintoista se, että taide edistää hyvinvointia edistämällä pahoinvointia. Taiteessa voi purkaa tuntemuksia ja ajatuksia, jotka eivät välttämättä ole kovin keveitä ja kauniita. Ne voivat ahdistaa sekä tekijää että kokijaa. Sitä ei pidä kuitenkaan säikähtää ja torjua, vaan ikävien tunteiden rehellinen käsittely auttaa purkamaan niitä. Sen jälkeen voi taas tulla hyvä olo”, Karhulahti pohtii.

”Yleensäkin tunteiden ja ajatusten konkretisointi voi tasapainottaa mieltä – olivat ajatukset sitten hyviä, huonoja tai neutraaleja. Itse esimerkiksi olen usein huomannut omissa teoksissani tunteita, toiveita tai näkökulmia, joita en ollut itsessäni aiemmin tunnistanut. Näin taide edistää itsetuntemusta.”